Lue keskustelun säännöt.
Miten te eronneet olette kestäneet ikävän lapsista
02.04.2025 |
Tiedän että jo otsikkokin saattaa kuulostaa oudolta ja toivon, etten loukkaa ketään.
Miten te eronneet olette tottuneet tilanteeseen (esim viikko-viikkotilanne) kun olettekin yhtäkkiä erossa lapsista esim viikonkin? Tuntuu, että suurin osa yhteishuoltajaeroperheistä päätyy viikko-viikko systeemiin, ellei sitten ole isoja välimatkoja. Vai onko teillä päädytty erilaisiin ratkaisuihin?
Älkää käsittäkö väärin, ymmärrän toki lapsen edun ja oikeuden molempiin vanhempiin. Mutta esim omalla kohdallani itse olen ollut se, joka hoitanut suurimman osan käytännön asioista: neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat ja kommunikaatiot kouluun, kaverien vanhempiin jne. Lisäksi vietän lastemme kanssa enemmän vanhempi-lapsi aikaa kuin mieheni ja olemme todella läheisiä lasteni kanssa.
Nyt jos mieheni haluaisi erota (ongelmia ja luottamuspulaa on), tuntuisi mielestäni surulliselta että hän sen myötä veisi mahdollisuuteni olla lasteni kanssa päivittäin. En edes tiedä mitä keksisin sillä kaikella ylimääräisellä ajalla kun lapset olisivat isäviikollaan. Harrastamaan pystyn toki nytkin. Toki kurjaa jos liittoa ei saada korjattua mutten vain kestä ajatusta erosta lapsiini, se olisi niin perustavanlaatuinen muutos kaikille. Ehkä tässä vain sinniteltävä kunnes lapset isompia ja lähtevät itsenäistymään.
Kommentit (28)
Olihan se outoa aluksi. Ex tosin kyllästyi sitten olemaan huoltaja, ja lapset olivat sitten kokonaan luonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä on kestänyt ihmeen hyvin. Ei halua tavata lapsia ollenkaan. Uusi puoliso ja uusi elämä.
Kyllä sinäkin kestät.
Monia eristetään lapsistaan turhaan eivätkä näe vuosiin kuin silloin tällöin pienen hetken.
Älkää valittako turhasta ja katkaiskaa se napanuoranne lapsistanne aikuiset ihmiset.
Olin tosi väsynyt eron jälkeen pitkään jatkuneen huonon parisuhteen vuoksi, huilasin ne ajat kun lasta ei ollut. Ja alussa lapsi oli muutenkin 3 päivää kerrallaan molemmilla. Nyt kaksi vuotta myöhemmin käytän ajan omiin projekteihin, lenkkeilyyn ja oman hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvin kuluu aika ja tiedän että lapsella hyvä olla myös isällään. Vaihtopäivät on hänelle edelleen vaikeampia ja siitä tunnen syyllisyyttä. Toisaalta ei lapsenkaan olisi ollut hyvä elää siinä ilmapiirissä joka meillä exän kanssa pitkään oli, nyt tulemme toimeen hyvin.
Mulle se on ollut alun erosurun jälkeen ihan juhlaa että saan elää sinkkuelämää joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen tottuu. Kaikkein pahimpia itselleni ovat olleet ne hetket kun olen nähnyt lapseni vaikka koulumatkalla sellaisena aamuna kun lapsi on ollut siellä toisessa kodissa. Silloin on jostain syystä kouraissut kaikkein koviten.
Lapset ovat tosin käyneet mun luona aika paljon myös isäviikoilla. Lähekkäin on aina asuttu. Ja joskus olen hakenut lapsia (vain yhden kerrallaan) ns. kahvitreffeille myös isäviikoilla. Ollaan käyty kahdestaan jossain, vaikka ostoksilla tai syömässä.
Ja viestejä tietysti vaihdellaan ja soitellaan päivittäin. Nyt ne on jo teinejä omine kuvioineen.
Miten erotilanteissa maksetaan elatusmaksuja? Sehän on lasten elinkuluihin, joten katsotaanko siinä vanhempien maksukykyä? Ilmeisesti jos vanhemmat sopivat, lasten kulut voidaan jakaa myös ilman elatusmaksuja? Onko tällöin joku yhteinen tili vai meneekö tasaukset kuitteja vastaan vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia porukat eroaa heppoisin perustein, että kumpikin saa sen sinkku viikon viis lapsista, jotka olette tähän maailmaan saattaneet. Ei ihme että mt-ongelmat ja persoona/käytöshäiriöt ovat tapissa, itse tuhoatte pienet ihmiset toiminnallanne. Olisitte jättäytyneet lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ollut alun erosurun jälkeen ihan juhlaa että saan elää sinkkuelämää joka toinen viikko.
Jätkyttävää. Et ole sinkku, olet vanhempi. Meneekö juhlinta sen edelle? Monella vissiin menee, Sinkkonen juuri puhui tästä. Surullista lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää valmistautumista siihen, kun lapsia näkee ehkä kerran vuodessa. Ei tule sitten rytinällä.
Meillä on 3 päivää ja sitten vaihdetaan. Asutaan n. kilometrin päässä toisistaan. Eroon ei liity mitään draamaa ja ollaan hyvissä väleissä. Voidaan myös tarvittaessa joustaa päivistä. 3 päivässä ei ehdi tulla ikävä ja molemmat vanhemmat omaa aikaa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään sitten vuoro ikävöidä hieman nuorempia. Eilen olivat jo aikuisia.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5940260/miten-te-joiden-aikuinen-lapsi-…
Ymmärrän hyvin kirjoituksesi. Aluksi oli hirveää, surua ja ikävää. Sitten tottui. Nykyään osaan nauttia molemmista ja olen äitinäkin iloisempi ja panostavampi kun toisella viikolla keskityn muuhun. Sitä ei enää ikävöikään, ymmärtää ettei se side mihinkään katkea. Se on aina oli lapset silmien alla tai ei. Huono liitto ei vie energiaa niin annan sen lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jätti yllättäen mut ja teini-ikäset lapsemmekin Näki heitä vain muutaman kerran vuodessa, sillä toinen nainen ja uusi elämä oli näköjään tärkeämpää. Mun vastuulle jäi arjen pyörittäminen yksin kokonaan. Tiedän, että tämä on harvinaista, mutta näinkin voi käydä. Eli olen lasteni kanssa 24/7 eronkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miten erotilanteissa maksetaan elatusmaksuja? Sehän on lasten elinkuluihin, joten katsotaanko siinä vanhempien maksukykyä? Ilmeisesti jos vanhemmat sopivat, lasten kulut voidaan jakaa myös ilman elatusmaksuja? Onko tällöin joku yhteinen tili vai meneekö tasaukset kuitteja vastaan vai kuinka?
Meillä lapsilisät (ja pieni summa molemmilta kuussa) menee yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan lapsen harrastusmaksut, puhelinlaskut vaatteet sun muut.
Ruuat sun muut arjen tarvikkeet ja menot menee viikko-viikko systeemissä ihan riittävän tasan automaattisesti. Ei erillistä elatusmaksuja mihinkään suuntaan.
Ap taitaa olla näitä, joilla ei ole omaa elämää ollenkaan. Elää lastensa kautta ja ripustautuu heihin.
En elä vain lasteni kautta. Minulla on työ, harrastuksia, ystäviä, jne. Teen esim pidempiä työpäiviä silloin kun lapset eivät ole minulla ja saan kerrytettyä joustovapaita ja pidän pidennetyn viikonlopun, kun lapset ovat minulla.
No se on väärin. Ei ole normaalia viedä lapsia pois äidiltään. Viikko-viikko ei ole normaalia. Ja lapsikin stressaantuu jos usea koti ja matkoja. Vanhemmat voisivat asua lähempänä toisiaan, mutta miten se järjestetään ja onko omistusasunnot.
Vierailija kirjoitti:
Exä on kestänyt ihmeen hyvin. Ei halua tavata lapsia ollenkaan. Uusi puoliso ja uusi elämä.
Munkin lapset on tavannut isänsä viimeksi, no en edes muista.
Ei niitä ehdi tulla ikävä. Se väliviikko eletään omaa elämää ja toivutaan lapsiviikosta. Harrastetaan villiä seksiä jne.