Onko kenelläkään muulla vaikeuksia samaistua äitiryhmissä siihen jatkuvaan marttyyripuheeseen?
Olen äiti, kyllä. Mutta en ymmärrä tätä jatkuvaa kilpailua siitä, kuka on väsynein, kuka on viimeksi itkenyt, kuka ei ole pessyt tukkaa viikkoon. Tuntuu, että jos sanon että mulla on ihan hyvä fiilis ja arki toimii, mua katsotaan kuin pettäisin jonkun äitiyden pyhän liiton.
Onko pakko esittää henkihieverissä olevaa selviytyjää, että kelpaa muiden äitien joukkoon?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla on asiat hyvin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät saisi edes äitiryhmissä avautua?
Olen eri, mutta sanon mielipiteeni, että saa tietenkin avautua, mutta juuri se kurjuudella kilpailu minuakin ärsyttää.
Mulla on vaikeaa samaistua, mutta en uskalla olla erilainen ja keksin jotain valitettavaa.
Mulla on niin suuria vaikeuksia samastua koko ryhmään, vaikka äiti-ihminen olenkin, että osaisin kuuna päivänä liittyä siihen.
Siis sulla on asiat hyvin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät saisi edes äitiryhmissä avautua?