En halaile ja pussaile oma-aloitteisesti miestäni
Olen kolmekymppinen ja ollut miltei aina sinkku omasta tahdosta. Nyt "vanhempana" olen löytänyt täydellisen kumppanin ja ollaan nyt pari vuotta seurusteltu ja asumme yhdessä. Arki on helppoa ja toimivaa ja mies on ihana.
Mies joskus harmittelee, kun en anna hänelle koskaan oma-aloitteisesti pusuja tai haleja. Annan toki, jos mies/itse lähden töihin tai tiet erkanevat tai hyvän yön pusun. Pusu on nimenomaan omalta puoleltani vain sellainen olematon muiskaus. Mies itse tykkää paljon läheisyydestä ja paijailisi kaiken aikaa.
En ole perheenjäseniä tai ystäviäkään koskaan sen kummemmin halaillut ja se on itselle vähän vierasta.
Jotenkin tuntuu hassulta vaan "yhtäkkiä" alkaa ohimennen hipsuttelemaan ja halailemaan ja pusuttelemaan. Se tuntuu tavallaan jopa vähän teennäiseltä tai jotenkin jopa oudolta.
Annan kyllä esim sisarusten lapsille ja eläimille pusuja varmaan tuhansia, mutta miksen anna niitä miehelleni?
Toki pidetään kädestä ja makoillaan sylikkäin tai muuten vain vierekkäin jalat toistemme päällä joka päivä.
Muita?
Kommentit (16)
Olet kuin mun mies ja se harmittaa todella paljon. Mun rakkauden kieli on kosketus ja jos sitä ei ole = ei rakasta. Teen myös kaiken aloitteen seksiin. Se että toinen oma-aloitteisesti haluaisi minua, olisi todella ihanaa. Mutkun ei =(
Kaikki muu suhteessa toimii paremmin kuin ikinä kenenkään muun kanssa, siksi en ole miestä jättämässä tämän takia. Ollaan kyllä puhuttu, mutta muutosta ei tule
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun mies ja se harmittaa todella paljon. Mun rakkauden kieli on kosketus ja jos sitä ei ole = ei rakasta. Teen myös kaiken aloitteen seksiin. Se että toinen oma-aloitteisesti haluaisi minua, olisi todella ihanaa. Mutkun ei =(
Kaikki muu suhteessa toimii paremmin kuin ikinä kenenkään muun kanssa, siksi en ole miestä jättämässä tämän takia. Ollaan kyllä puhuttu, mutta muutosta ei tule
Olen pahoillani puolestasi
No hyvä, että olet sentään avoin itsesi kehittämiselle, että voisit olla miehellesi parempi kumppani. Eiku...
Mun mies ei halaa. Ei pussaa juuri koskaan, tulee iholle vain, kun haluaa seksiä, mikä kyllä tapahtuu usein.
Voiko toi johtua siitä ettet ole omassa lapsuudenkodissasi nähnyt romanttista hellyyttä?
Jos miehesi kaipaa sitä, niin yrittäkää löytää yhdessä kompromissi, joka sopii molemmille. Jos sinä et halua tai osaa pussata ohi juostessa, niin kerro hänelle että "kun minä ohimennessä hipaisen(kerro mitä) sinua niin se tarkoittaa, että ajattelen sinua, se on minun hetken hellyydenosoitus". Näin otat miestä huomioon hänelle sopivalla tavalla mutta et riko omia rajojasi.
Eli aloita uusi tapa, jonka tarkoitus on osoittaa että välität tavalla, joka on sulle uusi
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun mies ja se harmittaa todella paljon. Mun rakkauden kieli on kosketus ja jos sitä ei ole = ei rakasta. Teen myös kaiken aloitteen seksiin. Se että toinen oma-aloitteisesti haluaisi minua, olisi todella ihanaa. Mutkun ei =(
Kaikki muu suhteessa toimii paremmin kuin ikinä kenenkään muun kanssa, siksi en ole miestä jättämässä tämän takia. Ollaan kyllä puhuttu, mutta muutosta ei tule
Hän voi potea armotonta kehohäpeää syystä tai toisesta. Siksi ei koe olevansa arvokas koskettamaan toista eikä myöskään olemaan riittävän arvokas kosketuksen kohteeksi.
Jos olisin miehesi olisin asiasta aika harmissani, ja niin hän taitaa olla kun on asiasta sinulle puhunut. Oletko miettinyt että miksi et yrittäisi tehdä niin? Ei sen pitäisi tuntua työläältä jos rakastaa toista ja nauttii toisen seurasta. Eikä pidä olla koko ajan kiinni toisessa, mutta pieni halailu ja pussailu vaikka kun katsoo yhdessä ohjelmaa, aamuisin jne. Miksi et kokeilisi, kun seuraukset voivat olla vain positiivisia? Miten voit tietää että et pidä siitä jos et ikinä kokeile?
Se että perheessä ei halailtu tai pussailtu on minusta outo syy :D Itse koen sen myös siksi hyvin tärkeäksi, koska ajattelin aina että onpa hirveää että äiti ja isä eivät ikinä pussaile keskenään, ei edes pienen pientä pusua poskelle.
Riippuu toki mitä pitää tärkeänä, miehesi selkeästi pitäisi tälläistä läheisyyttä tärkeänä- sinuna ottaisin asian vakavasti.
Kiitos paljon kommenteista! Ap tässä.
On tosi harmillista kuulla myös teidän suusta, että ette saa kaipaamaanne läheisyyttä kumppanilta. Muistan itsekin (jos olen ollut huonossa suhteessa aikoinaan, siis oikeasti huonossa) kuinka raastavaa se on, kun ei ole saa toiselta kosketusta. Ja nyt en itse sitä sitten anna.
Ja joku myös väläytti sitä, että ei ole saanut vanhemmilta sellaista mallia. Totta, en ole itsekään saanut ja häpesin tuoda ketään näytille koskaan, mutta täällä joku sanoi, että samanlaisesti on kasvatettu kuin minutkin ja silti osaa kyllä näyttää läheisyyttä.
En tiedä miksi en osaa läheisyyttä antaa ja olen itsekin tosiaan pohtinut asiaa ja haluan tehdä asialle jotain ja miettiä juurisyitä käytökseeni. Voi olla, että mies vaikka kyllästyy minuun ja sanoo syyksi, etten anna riittävästi hänelle hellyyttä ja haluaa erota. Mitä sitten tekisin? Olisin maailman surullisin ja miettisin jälkikäteen, että olisipa pitänyt opetella se.
Alkuhuumassa osaan kyllä näyttää liiaksikin tykkäämisen merkkejä ja halailla ja pussailla. Kun alkuhuuma on ohi, niin jotenkin se ei enää tuu luontevasti.
En halua ketään muuta, mies on ihana ja minulle oikea, vaikkakin tietysti alkuhuuman intohimot ovat muisto vain ja mies on nykyään rakas kumppani.
Enpä ole ikinä erkanemistilanteessa pussaillut saati ennen nukkumista.
Ei munkaan vaimo tee. Siksi halailen, pussailen ja rakastelen rakastajattaren kanssa. Metsä vastaa niinkuin kutsuu, oma valinta.
Kuka sitten omaa miestään halailisi ja pussailisi, mitä mielenkiintoista tai antoisaa siinä on ?
Olen samanlainen, ja nainen myös. Olen itsekin sitä joskus miettinyt. Rakastan kyllä ja en pidä itsestäänselvyytenä, mutta jotenkin en vain osaa. Ja tosiaan lapsuudenkodissani ei ollut vanhempien välillä hellyydenosoituksia. Edes kun kirjoitin ylioppilaaksi en saanut onnitteluhalia. Ehkä tämäkin on asia jotka toiset oppii lapsena ja myöhemmin sitä on vaikea omaksua.
Oot outo.