Miten kestätte läheistenne puolisot, joita ette voi sietää ja joiden kanssa on pakko viettää aikaa?

mutta jos valita saisin, niin mieluummin olisin siskoni kanssa kahden, kuin niin, että hänen miehensä olisi mukana... Ovat olleet iät ja ajat yhdessä (siis tyyliin teinistä, ovat nyt 40) ja mies on kyllä läpikotaisin tuttu, mutta en vaan ole koskaan oppinut erityisemmin pitämään. On toki jonkinlainen isovelihahmo mulle joten tuntuu melko kiittämättömältä tuntea näin, mutta osaa kyllä olla myös niiiiiin ärsyttävä... Siis plussana on sanottava, että on tehnyt mun eteen tosi paljon (mäkin sille vähän pikkusisko), auttaa aina kun tarvitsen apua, kuskaa, jeesaa, tukee yms - no nyt mulla vasta paska fiilis onkin... :D Mutta toisaalta, on myös erittäin tuuliviiri, suhtautuu muhun (mä 35) edelleen ihan pikkulikkana, möksähtää ja kiukuttelee kun asiat ei mene kuten hän haluaa jne. Sanoisin, että viha-rakkaussuhde, jos tuntisin kumpaankaan laitaan niin voimakkaasti, että voisi noin vahvoista tunteista puhua. :D



Mutta kyllä mä häntä siedän, jos alkaa kypsyttää, niin vaihdan vähäksi aikaa maisemaa (mökillä esim.), aina se ohi menee. Yritä suhtautua siihen "isompana ihmisenä", älä anna sen mennä ihon alle. Vaikka tiedän kuinka vaikeaa se on, mäkin tapaan tuota siskon miestä yleensä viikonlopun kerrallaan ja se vielä menee, mutta joskus kun "joudutaan" viettämään esim. viikko mökillä kimpassa, niin kyllä jumankauta keittää ja noita joukosta irrottautumisia tapahtuu aika useinkin! :D

En voi sietää siskoni miestä. Tunne on molemminpuolinen. Mitään avointa konfliktia ei ole ollut, sillä pystyn olemaan viileän asiallinen,kohtelias ja arvostelematon vaikka maailman tappiin saakka.



En ole pyynnöistä huolimatta tavannut kertaakaan siskoani kahden kesken tai ilman tätä miestä sen jälkeen kun he tapasivat. Muuten mies ei niin haittaisikaan, mutta nyt olen lähes kadottanut yhteyden ainoaan sisarukseeni. Suku on muutenkin pieni ja menetys on iso minulle.

ketään semmoista ystävän/sukulaisen puolisoa, jota inhoaisin, mutta muutama löytyy, johon en ole niin hulluna. Pystyn kyllä heidän seurassaan olemaan ihan hyvinkin, mutta joskus aina tuntuu, että ilman olisi mukavampaa...

kenenkään sukulaisen kanssa ....arghhh...

toinen on veljen avokki, ja luulisin että tunne on aika molemminpuolinen. Tämä avokki on oikea besserwisser, joka vaille parempaa tietoa kailottaa totuuksiaan. En tiedä, miksi aina jaksan provosoitua näistä jutuista - olisi paljon helpompaa antaa mennä toisesta korvasta ulos ja pistää typeryyden ja naiviuden piikkiin. Muttakun ei. Yleensä sitten puren hammasta ja yritän hillitä itseni pitäen pääni kiinni. Veljeni on minulle läheinen, mutta tämän avokin takia näemme harvemmin kun haluaisin.



Toinen on hyvän ystäväni mies. Mies on törkeä vittuilija, enkä siedä häntä kuin pakon edessä. Hankalat paikat tulee aina erilaisten juhlien aikaan, kun pitäisi kutsua koko perhe. En millään haluaisi kutsua tätä miestä, mutta jos muut ystäväni tulevat perheineen, en oikein voi kutsua tätä ystävääni yksin. Tosin tunnustan, että kerran pidin juhlat niin, että kutsuin pelkät naisystäväni pelkästään sen takia, ettei tätä yhtä miestä tarvinnut kutsua :o/



Harmittaa nämä tapaukset ja tietysti jollain tavalla tulen toimeen, kun yritän. Pääsääntöisesti kuitenkin välttelen ja hyväksyn että näin on.

Samantapainen tilanne täällä ja tuntuu jo että vaikuttaa tosissaan pitkään ystävyyteemme, kun tuo puoliso on niin sietämätön.

ap

toinen on veljen avokki, ja luulisin että tunne on aika molemminpuolinen. Tämä avokki on oikea besserwisser, joka vaille parempaa tietoa kailottaa totuuksiaan. En tiedä, miksi aina jaksan provosoitua näistä jutuista - olisi paljon helpompaa antaa mennä toisesta korvasta ulos ja pistää typeryyden ja naiviuden piikkiin. Muttakun ei. Yleensä sitten puren hammasta ja yritän hillitä itseni pitäen pääni kiinni. Veljeni on minulle läheinen, mutta tämän avokin takia näemme harvemmin kun haluaisin. Toinen on hyvän ystäväni mies. Mies on törkeä vittuilija, enkä siedä häntä kuin pakon edessä. Hankalat paikat tulee aina erilaisten juhlien aikaan, kun pitäisi kutsua koko perhe. En millään haluaisi kutsua tätä miestä, mutta jos muut ystäväni tulevat perheineen, en oikein voi kutsua tätä ystävääni yksin. Tosin tunnustan, että kerran pidin juhlat niin, että kutsuin pelkät naisystäväni pelkästään sen takia, ettei tätä yhtä miestä tarvinnut kutsua :o/ Harmittaa nämä tapaukset ja tietysti jollain tavalla tulen toimeen, kun yritän. Pääsääntöisesti kuitenkin välttelen ja hyväksyn että näin on.