Olen kateellinen hyvin nukkuvien vauvojen vanhemmille!!

Hanki elämä.

Vauva 2,5 kk nukkuu 12 tunnin yöunia ja syö siinä viideltä tai kuudelta kerran ja nukkuu hyviä päikkäreitäkin ja on muutenkin älyttömän helppohoitoinen ja ihana, mutta tuo meidän kaksivuotias on hankalasti nukutettava ja yöllä huuteleva ja aamulla aikaisin heräävä.

mulla 3 lasta joista jokainen ollut vauvasta saakka hyvä nukkuja ja mua on ottanut kupoliin miten eräät kaverit ovat ottaneet asiakseen sen takia vähätellä äitiyttäni tyyliin " eihän sulla oo ees vaikeeta kun saat nukkua"...eivät ole tollot tajunneet että hyvin nukkuva lapsi ei takaa hyvin nukkuvaa äitiä. mä olen valvonut tuntitolkulla öisin vaikka vaavi nukkunut. En kuulemma saisi sitten valittaa väsymystäkään...uniongelmainen ei saisi valittaa!

meillä jo toinen huonosti nukkuva.



Kyllä mä sen tiedostan, ettei se multa ole pois, vaikka toisten vauvat nukkuukin. Olisi kiva vaan joskus olla pirteä ja saada jotain aikaiseksi. Nyt olen vaan kestonuutunut ja ihan turta väsymyksestä. Pakolliset hommat saan hoidettua, muuten en jaksa mitään ylimmäräistä.



Nim 8kk nukkumatta (6v esikoinen nukkuikin jo 3 vuotta ihan ok yöunia)

ja on toki nukkunut jo vuosia yönsä hyvin mutta vieläkin jossain kirpasee kun toisten vauvat nukkuu hyvin yönsä. Kyllä se omien lasten vauva-aika oli niin rankkaa ja katkeruuttavaa =)

mä myös.

Toisaalta tuntuu, että hyvin nukkuvien äidit elävät ihan eri elämää. Ettemme voi kommunikoida edes univajeesta, sillä sitä ei ymmärrä, jos ei itse ole kokenut.



Meillä heräiltiin pahimmillaan puolen tunnin välein, kuukausia. Olin aivan zombi, suurin haaveeni oli NUKKUA. Riitelimme miehen kanssa, kumpi saa nukkua aamulla. Olimme aivan jaksamisen rajalla.



t. Kaksi lasta, toinen alkoi nukkua yönsä 4,5v pääosin heräämättä ja toinen 3v herää vielä keskimäärin kerran, kaksi yössä.

mä myös. Toisaalta tuntuu, että hyvin nukkuvien äidit elävät ihan eri elämää. Ettemme voi kommunikoida edes univajeesta, sillä sitä ei ymmärrä, jos ei itse ole kokenut. Meillä heräiltiin pahimmillaan puolen tunnin välein, kuukausia. Olin aivan zombi, suurin haaveeni oli NUKKUA. Riitelimme miehen kanssa, kumpi saa nukkua aamulla. Olimme aivan jaksamisen rajalla. t. Kaksi lasta, toinen alkoi nukkua yönsä 4,5v pääosin heräämättä ja toinen 3v herää vielä keskimäärin kerran, kaksi yössä.

Meilla kaksi vanhempaa lasta myos, ja he olivat paljon parempia nukkujia. Muistan kun kerran keskimmaisen ollessa vauva istuttiin mammojen kanssa kahvilla ja he valittivat kun lapset eivat nukkuneet, ja olivat niiin vasyneita. En ymmartanyt! Ajattelin ettei VOI olla noin rankkaa, miten voi olla muka noin vaikeaa ym. Nyt tuttavapiirissani on pari aitia, joilla yhta huonosti nukkuvat lapset kuin meidan kuopus ja ymmarretaan totaalisen hyvin toisiamme, pelkka katse riittaa.

AP

väsyttää..esikoinen alkoi nukkumaan muistaakseni vasta 5 vuotiaana, nyt toinen 10 vuoden jälkeen osottaa samanmoisia merkkejä...vieressä nukkuu ok, mutta mies aivan eri mieltä siitä asiasta,huoh..sitten ihmetellään kun oon kiukkunen..tsemiä kaikille,kai me joskus saadaan nukkua(vaikka sitten vaövotaan ja ootellaan niitä tenavia kyliltä kotiin)

miltä ap:stä tuntuu. Niin klisee kuin se onkin, tää on niitä asioita, joita ei voi oikein ymmärtää, jos ei ole kokenut. Mulla on kaveri, jolla oli kaksi huonosti nukkuvaa pientä, kun itse olin vielä lapseton. Vaikka uskoin, että on tosissaan raskasta, mutta ei sitä vaan ymmärrä millaista on ennen kuin on itse kokenut saman.



Mulla on hyvä kaveri, jolla on aika hyvin nukkuva vauva ja joka kyllä on ollut hyvin sympaattinen meidän väsymyksestämme ja ollaan pystytty puhumaan, mutta ei siinä synny ollenkaan samanlaista ymmärrystä kuin toisen saman kokeneen kanssa.



Toisaalta en minäkään varmasti oikein ymmärrä itsestä johtuvaa unettomuutta kuin sellainen joka myös itse kärsii unettomuudesta.

miltä ap:stä tuntuu. Niin klisee kuin se onkin, tää on niitä asioita, joita ei voi oikein ymmärtää, jos ei ole kokenut. Mulla on kaveri, jolla oli kaksi huonosti nukkuvaa pientä, kun itse olin vielä lapseton. Vaikka uskoin, että on tosissaan raskasta, mutta ei sitä vaan ymmärrä millaista on ennen kuin on itse kokenut saman. Mulla on hyvä kaveri, jolla on aika hyvin nukkuva vauva ja joka kyllä on ollut hyvin sympaattinen meidän väsymyksestämme ja ollaan pystytty puhumaan, mutta ei siinä synny ollenkaan samanlaista ymmärrystä kuin toisen saman kokeneen kanssa. Toisaalta en minäkään varmasti oikein ymmärrä itsestä johtuvaa unettomuutta kuin sellainen joka myös itse kärsii unettomuudesta.

paremmin kuin itse osasin.

ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa. Totta kai jokainen toivoo, että saisi nukkua. Kyllähän noita lapsia hoitaisi, vaikka kuinka ja monta, jos saisi nukkua öisin. Meillä oli neljä vauvaa, jotka eivät nukkuneet kuin max. 2h putkeen. Noiden lasten jäljiltä, olen eläkekunnossa, koska jatkuva valvominen laukaisi psyykkisiä oireita. Minäkin toivon, että lapseni olisivat nukkuneet paremmin. Eivät nukkuneet ja tulos on tämä.

Esikoinen oli maailman helpoin vauva, nukkui hyvin ja oli lähestulkoon aina tyytyväinen. Nyt jo kouluikäinen.



Kakkonen on ihan järkyttävä huutaja, ei minkäänlaista unentarvetta, herätessä ei toivoakaan uudelleen nukahtamisesta ja tulista temperamenttia piisaa. Ikää alle vuosi ja meno aivan järjetöntä.



Olen kateellinen itselleni siitä, että esikoisen kanssa sai nukkua hyvin.

Minulla on neljä lasta jotka ovat aina nukkuneet hyvin. Ongelmia on toki muuten ollut. Pojalla munuaissairaus, tytöllä refluksi. Luulen että jokaiselle tulee tässä elämässä ne omat ristinsä. Sinulle valvotut yöt mutta sitten olet säästynyt joltain vielä pahemmalta. Minä olen laiska, aamu-uninen ihminen ja sellaisia ovat myös lapset. Nukkuvat paljon ja pitkään :D

ja nukkuu edelleen, mutta kun alkoi liikua niin sen jälkeen on menty, on super kerkeäväinen ja utelias. elämäni on pelkkää katastrofien torjuntaa kun se ei nuku. mitään ei voi tehdä, pelkkä pissalla käynti on valtava haaste. olen kateellinen rauhallisten lasten äideille, jotka ehtii käydä suihkussa, laittaa tukan ja vaikka päällensä jotain muuta kun mikä ensiksi käteen sattuu...

Luin lehdestä unikoulusta, jossa oli mun mielestä esitetty kokeilemisen arvoinen rytmi ja viime yönä ekaa kertaa puoleen vuoteen oon nukkunu kokonaisen yön! vauva nyt 10kk ja on ekan 3kk:n jälkeen herättäny 5-10 kertaa yössä, aamulla kuuden aikaan oli pakko käydä tarkistamassa, että se hengittää.



Mutta teki nukkuminen kyllä terää, täytyis varmaan kömpii nyt sänkyyn koska saattoihan tää olla harvinaista herkkua :)

olin :) Toinen vauva suunnitteilla, hirvittää jo, miten nukkuu /on nukkumatta. Ei olis tullut mieleenkään tehdä heti perään toista, piti saada vähän nukkua välissä.

Esikoinen alkoi nukkumaan kohtuullisesti 3-vuotiaana, seuraavilla kaksosilla pahoja univaikeuksia ja nyt lähempänä viittä vuotta jotenkin kohtuulliset yöunet, sitten olisi vielä alle vuoden vanha vauva, joka pistää unet risaiseksi varmaan vielä muutaman vuoden...

Luin lehdestä unikoulusta, jossa oli mun mielestä esitetty kokeilemisen arvoinen rytmi ja viime yönä ekaa kertaa puoleen vuoteen oon nukkunu kokonaisen yön! vauva nyt 10kk ja on ekan 3kk:n jälkeen herättäny 5-10 kertaa yössä, aamulla kuuden aikaan oli pakko käydä tarkistamassa, että se hengittää. Mutta teki nukkuminen kyllä terää, täytyis varmaan kömpii nyt sänkyyn koska saattoihan tää olla harvinaista herkkua :)

ja nukkuu edelleen, mutta kun alkoi liikua niin sen jälkeen on menty, on super kerkeäväinen ja utelias. elämäni on pelkkää katastrofien torjuntaa kun se ei nuku. mitään ei voi tehdä, pelkkä pissalla käynti on valtava haaste. olen kateellinen rauhallisten lasten äideille, jotka ehtii käydä suihkussa, laittaa tukan ja vaikka päällensä jotain muuta kun mikä ensiksi käteen sattuu...

Oman vessareissuni aikana esim. 2 v päätti pissata jääkaappiin ja kun väsyneenä siivosin jääkaappia niin 5 v sisaruksen kanssa olivat jo väsänneet korkean kasan huonekaluista ja kiipeilivät päällä ja kiskoivat kapan ja sivuverhot alas lastenhuoneen ikkunasta ja siinä touhussa ei kauaa mennyt. Minulla menee kaikki aika erityisesti kuopusta vahtiessa ja siltikin tämä saa melkoista tuhoa aikaiseksi. Ihmisten ilmoilla ollessa ja kun lapset ovat mielestäni rauhallisia niin vieraatkin ihmiset saattavat todeta, että ovatko nuo aina noin vilkkaita. Hetkeäkään eivät osaa olla paikoillaan. Tutummat vaan naureskelee meidän eläväisille lapsille ja toivottelevat minulle jaksamista. (Eivät tiedä uniongelmista edes.) Pirteämpänä saisin ehkä paremmin vahdittua ja järjestettyä järkevämpää puuhaa energian purkamiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana olen nukkunut alle 10 kertaa yli 5 tuntia putkeen, useimmiten unipätkät on maksimissaan 2-3 tuntia. Itselläni meinaa jo elimistö mennä täysin sekaisin ja uniongelmat on pahat. Riittävän monta kertaa kun herää niin enää ei pysty nukahtamaan. Päivisinkään on turha nukkua kun talossa on päiväunia nukkumaton 5 v täystuho ja 2 v ei nuku läheskään joka päivä.

Ja toki meillä on vauvavuoteen mahtunut refluksia, polikäyntejä ja muuta pientä kivaa ns. vaativien lasten lisäksi. Joten minusta on varsin epäreilua kuvitella, että huonosti nukkuvien lasten vanhemmilla olisi vain se pelkkä univelka ongelmana ja muuten elämä leppoisaa. Siltikään en kaikesta huolimatta vaihtaisi lapsiani helpompiin ja kovasti jo vauvakuume koettelee vaikka järjellä ajateltuna uudessa vauvassa ei ole mitään järkeä tässä vaiheessa.

Oman vessareissuni aikana esim. 2 v päätti pissata jääkaappiin ja kun väsyneenä siivosin jääkaappia niin 5 v sisaruksen kanssa olivat jo väsänneet korkean kasan huonekaluista ja kiipeilivät päällä ja kiskoivat kapan ja sivuverhot alas lastenhuoneen ikkunasta ja siinä touhussa ei kauaa mennyt. Minulla menee kaikki aika erityisesti kuopusta vahtiessa ja siltikin tämä saa melkoista tuhoa aikaiseksi. Ihmisten ilmoilla ollessa ja kun lapset ovat mielestäni rauhallisia niin vieraatkin ihmiset saattavat todeta, että ovatko nuo aina noin vilkkaita. Hetkeäkään eivät osaa olla paikoillaan. Tutummat vaan naureskelee meidän eläväisille lapsille ja toivottelevat minulle jaksamista. (Eivät tiedä uniongelmista edes.) Pirteämpänä saisin ehkä paremmin vahdittua ja järjestettyä järkevämpää puuhaa energian purkamiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana olen nukkunut alle 10 kertaa yli 5 tuntia putkeen, useimmiten unipätkät on maksimissaan 2-3 tuntia. Itselläni meinaa jo elimistö mennä täysin sekaisin ja uniongelmat on pahat. Riittävän monta kertaa kun herää niin enää ei pysty nukahtamaan. Päivisinkään on turha nukkua kun talossa on päiväunia nukkumaton 5 v täystuho ja 2 v ei nuku läheskään joka päivä.

Ja toki meillä on vauvavuoteen mahtunut refluksia, polikäyntejä ja muuta pientä kivaa ns. vaativien lasten lisäksi. Joten minusta on varsin epäreilua kuvitella, että huonosti nukkuvien lasten vanhemmilla olisi vain se pelkkä univelka ongelmana ja muuten elämä leppoisaa. Siltikään en kaikesta huolimatta vaihtaisi lapsiani helpompiin ja kovasti jo vauvakuume koettelee vaikka järjellä ajateltuna uudessa vauvassa ei ole mitään järkeä tässä vaiheessa.

Meillä ei sentään ole kuin yksi, mutta muuten kuulostaa tosi tutulta! Olisin voinut itse kirjoittaa tuon. Kun oma lapseni on ollut erittäin huono nukkkuja, useampi pitkäaikaissairaus ja lisäksi vielä todella vilkas, vedän toisinaan hyvällä omalla tunnolla pienet itsesäälit. Siitäkin huolimatta, että tiedän joillakin olevan vielä raskaampaa ja isompia ongelmia.

Ja kyllä se vain on niin, että vastaavassa tilanteessa olleenk nassa ei tarvitse pahemmin edes puhua, kun toinen tietää jo puolesta lauseesta mitä toinen käy lävitse.

t. 10