Vinkkejä tutista luopumiseen?

Leikkasin reippaasti tuttiosan pois. Sanoin lapselle (tasan 2v), että tutti meni rikki, kun oli niin vanha. Lasta inhotti rikkinäinen tutti. Ei itkenyt ollenkaan. Iltaisin pyysi pari kertaa tuttia näytille, muttei halunnut koskeakaan siihen. Vesihörpyn pyysi tilalle :) Eli meni aivan loistavan helposti.

äiti ripusti tutin narulla hyllynreunaan roikkumaan. Tarpeeksi alas, että yletyin imemään sitä, mutta niin ylös, että en kauaa jaksanut siinä hieman epämukavassa asennossa kerrallaan seisoskella. Sujui hyvin, pääsin tutin luo aina, kun tuli ikävä, mutta ei se enää kauaa kiinnostanut!



Kaverin lapsen tutti lahjoitettiin oravavauvoille.

sanottiin että iso tyttö/poika ei tarvi enää tuttia. Pari iltaa sitä kaipaili. Lapset olleet noin 2v.

Anteeksi nyt, mutta parempia apukeinoja unilla on unilelut, ei tutit. Mutta nyt sitten joko tosiaan leikkaat tutit kylmästi irti ja sanot lapselle että tutit ovat rikki, niitä ei voi käyttää. Tai sitten keksit jonkun pehmeämmän tavan esim. viette tutit yhdessä jonnekin ja joku muka tulee ne sieltä hakemaan.

Tuon ikäisen kanssa tosiaan veisin tuttavien vauvalle tai vaikka oravan poikasille. Kannattaa valmistella asiaa muutama päivä etukäteen ja sitten kerrasta poikki. Oraville vaikka viette lähimetsään ja käytte illalla katsomassa, että kadonneet ovat.



Lapsen motivaatio paranee, kun uskoo auttaneensa



Yllätys on huono ratkaisu omasta mielestäni. Tosin esikoisen kanssa kävi näin, unohtui juhannuksen mökkireissulla kotiin eikä uutta saanut. Kyllä siitäkin suoriuduttiin.

Kakkonen syntyy ennen joulua ja olisi hyvä päästä tutista eroon ennen sitä. Mietin, että nyt on kova "ei"-ikä päällänsä, joten tuskin haluaa luovuttaa tuttejaan minnekään orava-vauvoille. Taidan kanssa kokeilla tuota tuttien rikki leikkaamista. Ei syö tuttia kuin nukkuessa, mutta tärkeä on. Herää muutamaan kertaan yössä itkemään tutin perään. Saas nähdä kuinka levottomat ajat on tulossa.

Eli ei mitään sellaista, että tänään sanotte, että huomenna viedään tutti oraville, vaan pari viikkoa etukäteen alatte jutella asiasta. Siten lapsi saa aikaa sulatella asiaa eikä se tule yllätyksenä. Tuollainen 2,5 vee ymmärtää jo hyvin asioita. Kehitelkää tarinaa vaikka juuri siitä, että kuinka oravavauvat tarvitsevat tutteja, isot tytöt eivät. Että eiköhän anneta tutit oraville. Ja tuotte tämän saman tarinan monena päivänä peräkkäin esiin niin että lapsi saa ajan kanssa sulatella asiaa.

ihan itsekseen. Ei tarvitse tehdä mitään numeroa asiasta.

meillä on käynyt tuttikeiju jonka tulosta on siis kerrottu lapselle ja lapsi itse on kerännyt (vanhempien kanssa) tutit pussiin. Pussi on sitten annettu keijulle (värvätty joku tuttu tähän hommaan tai sitten viety itse jonnekin kiven taaksen piiloon metsään)joka on vienyt tutit niitä tarvitseville pienille vauvoille. Ja vastineeksi keiju on tuonut tuttinsa luovuttaneelle lapselle isojen tyttöjen/poikien lelun. Lelu oli pojalla muistaakseni sellainen iso kaivonkone hiekkiksell jonka päällä siis istutaan ja tyttö sai vahvatekoisen nukkekodin.





Tätä hommaa on selitetty lapselle hyvä tovi ennen tapahtumaa jotta ei tule yllätyksenä. Kaikki on mennyt todella hyvin. Pari kertaa muisteltu tutteja ja lapsi on itsekin todennut että pienen vauvat tarvitsevat niitä ja olleet hyvin tyytyväisiä itseensä (varsinkin kun on tietty kehuttu).

t. ap

ja koska kalavauvat ovat niin hurjan pieniä, päätti tyttö itse antaa tuttinsa pois. Heitti sillalta jokeen. Ei kaivannut enää sen jälkeen, mutta varmisti iltaisin, että kalavauvoilla on nyt asiat hyvin.

löydetty sitä mistään... lapselle 2vee kelpasi tämä

ja koska kalavauvat ovat niin hurjan pieniä, päätti tyttö itse antaa tuttinsa pois. Heitti sillalta jokeen. Ei kaivannut enää sen jälkeen, mutta varmisti iltaisin, että kalavauvoilla on nyt asiat hyvin.

Sillalta jokeen?? Oi, kunpa kaikki heittäisivät tarpeettomaksi jääneet tavaransa sillalta jokeen..

thats it ja jaksat vinkunaa pari päivää.

OTAT SEN VAAN POIS. Niin. Sano että nyt tutit meni roskiin.

OTAT SEN VAAN POIS. Niin. Sano että nyt tutit meni roskiin.