Mieheni ei puhu

Olen täysin kyllästynyt tähän avioliittoon. Mieheni ei suostu puhumaan mistään ongelmista. Itsetuntoni on ihan nollassa, koska hän haluaa olla aina kaikessa oikeassa ja minä olen siis väärässä. Hän ei kuuntele, eikä välitä. Jos hän jostain syystä pahoittaa mielensä, hän purkaa sen olemalla ilkeä. Riitelemme myös lasten kasvatuksesta. Hän on myös mielestäni epätasapuolinen lastemme välillä. Vaikka itse tunnen olevani vastuussa suurimmasta osasta perheen asioista, hän ei kuitenkaan tunnu luottavan siihen, että saan asiat hoidettua. Miehelläni ei ole ystäviä. Tuntuu siltä, että aikaisemmatkin ystäväni ovat pikkuhiljaa kaikkoamassa. Yhteisiä ystäviä meillä ei ole. Itse olen hyvin sosiaalinen, mieheni vetäytyy sosiaalisista tilanteista, mutta silloin kun osallistuu keskusteluun, saattaa töksäyttää jotain loukkaavaa tai ylimielistä. Ei ihme, että meillä ei ole yhteisiä ystäviä. Tämä raastaa suhdettamme ja omaa mieltäni.



Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja tuntuu, että ongelmat lakaistaa aina maton alle. Nyt maton alusta alkaa olla jo niin täynnä, että jotain täytyy tehdä. Minä olisin aina halunnut puhua ongelmista, mutta mieheni vaikenee. En epäile, etteikö itsessänikin olisi jotain syytä. Olen ehdottanut pariterapiaa, mutta hän tuntuu olevan hyvin vastahakoinen sen suhteen. Hän kokee sen syyllistävänä, vaikka itse haluaisin vain, että saisimme avioliiton toimimaan, koska en haluaisi erota. Hän suhtautuu kyynisesti ja pessimistisesti asioihin -melkeinpä inhorealistisesti. "Jos joku menee jo näin huonosti niin eihän se voi paremmaksi muuttua". Eli ei edes yritä,



Mieheni on kuitenkin monessa asiassa kaikin puolin hyvä -uskollinen ja järkevä monessa mielessä. Onko joku samassa tilanteessa tai saanut apua jostain. Neuvoja kaivataan. Kiitos!