Onko outoa, että tykkäsin koulussa äidinkielestä, ja olin ihan hyvä siinä, mutta inhosin vieraiden kielten opiskelua, enkä ollut hyvä niissä
Kommentit (8)
On, se on ihan poikkeuksellisen outoa, olet uniikki lumihiutale!🤭
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ainoa ole.
Minä olen aina pitäyt lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kirjoitin äidinkielestä L:n. Englanninopettajani oli surastaan hämmästynyt, kun pääsin siitä läpi. Sen sijaan ruotsinopettajani arvasi varmaan jo kauan ennen kirjoituksia, etten ikinä pääse läpi. Niinpä kirjoitin siitä ensimmäisellä yrittämällä I- ja syksyllä pisterajojen laskettua I+:n, jolloin sain lakin kompentaatiolla, kun matikka ja realikin menivät hyvin.
Kompentaatio!🤭hihiih🤭
En ikinä ole tavannut ihmistä, joka olisi superhyvä suomessa muttei olisi hyvä muissa kielissä. Taitaa olla provo.
Vierailija kirjoitti:
On, se on ihan poikkeuksellisen outoa, olet uniikki lumihiutale!🤭
En hakenut mitään lumihiutaleutta, vaan mietin, että eikö kielellinen kiinnostus tai lahjakkuus koske yleensä sekä äidinkieltä että vieraita kieliä?
Ei se kovin outoa ole. Minulla oli päinvastoin. En vieläkään tiedä äidinkielen kielioppisäännöistä hölkäsen pöläystä, mutta keskimäärin ihan hyvin sujuu elämä. Englantia taas osasin jo ennen kuin sitä koulussa opetettiin ja suoritinkin ylä-asteen jälkeen kaikki opintoni englanniksi.
Jos pitäisi veikata, niin sanoisin kielelle altistumisen lapsena olevan varsin merkittävä syy. Varsinkin sellaisille, jotka omaksuvat kielen luontaisella tavalla eikä sääntöjä pänttäämällä.
Et sinä ainoa ole.
Minä olen aina pitäyt lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kirjoitin äidinkielestä L:n. Englanninopettajani oli surastaan hämmästynyt, kun pääsin siitä läpi. Sen sijaan ruotsinopettajani arvasi varmaan jo kauan ennen kirjoituksia, etten ikinä pääse läpi. Niinpä kirjoitin siitä ensimmäisellä yrittämällä I- ja syksyllä pisterajojen laskettua I+:n, jolloin sain lakin kompentaatiolla, kun matikka ja realikin menivät hyvin.