Miehen aviolliset velvollisuudet

Aviovelvollisuudet riippuvat siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee: juridisesti, moraalisesti tai kulttuurisesti. Suomessa avioliittolaki asettaa tietyt oikeudelliset velvollisuudet, mutta monia asioita ohjaa myös yhteinen sopimus ja keskinäinen kunnioitus.

1. Juridiset velvollisuudet (Suomi)

Suomen avioliittolain mukaan aviopuolisot:

Ovat keskenään tasa-arvoisia kumpikaan ei ole toisen yläpuolella.

Ovat velvollisia auttamaan ja tukemaan toisiaan tämä koskee niin taloudellista kuin henkistä tukea.

Ylläpitävät yhteistä taloutta molemmat puolisot osallistuvat perheen elatukseen varojensa ja kykynsä mukaan.

Jakavat omaisuuden avioeron yhteydessä ellei avioehtosopimusta ole tehty.

Huolehtivat yhteisistä lapsista jos perheessä on lapsia, molemmat ovat vastuussa heidän hoidostaan ja kasvatuksestaan.

2. Moraaliset ja sosiaaliset velvollisuudet

Avioliitto ei ole pelkästään juridinen sopimus, vaan myös tunne- ja arvoihin perustuva liitto. Yleisiä odotuksia miehen roolista aviomiehenä voivat olla:

Uskollisuus ja luottamus rehellisyys ja sitoutuminen puolisoon.

Kunnioitus ja tasavertainen kumppanuus molempien mielipiteiden ja toiveiden huomioon ottaminen.

Henkinen ja emotionaalinen tuki puolisona oleminen merkitsee myös kuuntelua, ymmärrystä ja tukea vaikeina hetkinä.

Yhteisten päätösten tekeminen perheen ja parisuhteen tärkeissä asioissa päätöksenteko on yhteistyötä.

Yhteisen arjen pyörittäminen kodinhoito, lastenhoito ja talouden ylläpito eivät ole vain toisen vastuulla.

3. Kulttuuriset ja uskonnolliset näkökulmat

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa miehelle asetetaan erityisiä rooleja aviomiehenä. Joissakin perinteissä odotetaan, että mies on perheen pää ja elättäjä, kun taas nykyaikaisemmissa malleissa painotetaan tasa-arvoa ja vastuujen jakamista.

4. Velvollisuus huolehtia toisen tarpeista

Monet uskonnot ja kulttuurit ovat perinteisesti korostaneet puolisoiden velvollisuutta täyttää toistensa seksuaaliset tarpeet. Modernissa tasa-arvoisessa avioliitossa seksuaalinen elämä nähdään molemminpuolisena nautintona, ei varsinaisesti velvollisuutena.