Oletko koskaan miettinyt, miten viime sodat vaikuttavat sinuun?
Kysymys suunnilleen ikäisilleni 45-50-vuotiaille, joiden isovanhemmat olivat sodassa ja sen jälkeen kasvattivat meidän vanhempamme. Itse ymmärrän monia asioita itsessäni ja lapsuudessani paljon paremmin luettuani näistä ylisukupolvisista traumoista ja tunnevammoista. Maailman läheisin en vanhempieni kanssa ole enkä haluakaan olla, mutta vanhemmiten tajuan sen, miksi he olivat ja ovat juuri sitä mitä ovat.
Kommentit (3)
Ilman sotia minua ei olisi, vanhempani eivät olisi toisiaan löytäneet toinen tullut 3v evakkona Karjalan kannaksen maaseudulta Varsinais-Suomen maaseudulle, josta naapurista löysi puolison.
Onhan sitä tullut mietittyä, jo pikkulapsena kun kuuli vanhemmalta tarinoita väkivaltaisesta alkoholistisotaveteraani-isoisästä, ja myöhemmin oman terapia- ym. eheytymisprosessin myötä. Lapsena jo ymmärsi, että eipä tuosta voi seurata kuin rikkinäisiä ihmisiä. Voi vain koittaa omalta osaltaan katkaista ketjun ja rääpiä itsestään kasaan sen, minkä pystyy.
Sota on tekosyy olla jonkinlainen ja kaikki muu. Joskus se tullut muusta. Joskus voi olla kaksi kinaavaa sisarusta ja toksista aspergeriä.