Minkä laulun kuullessasi alat aina itkemään, vaikka miten yrittäisit estää itkua?

Kuunnellessa en minkään, mutta jos yritän laulaa Evakon laulua, murrun aina " Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit"-kohdassa. 

Ei mikään aiheuta tällaista kyllä. Varpunen jouluaamuna on mielestäni ihan karsea biisi, etenkin Loirin laulamana suorastaan ruma

Konsta Jylhän Joululaulu.

Vilppulan Urhojen Muistolle 

Orjuus pois taikka menköön henki

Niin kuin mennyt on isienkin

Bara bada bastu.

Joidenkin lapsena katsomieni lastenohjelmien musiikki saa itkemään... En tosiaan tiedä miksi. Esim. Peukaloisen retket.

Maaritin Lainaa vain. Muistuttaa edesmenneestä tyttärestäni.

You tube Suvivirsi. 

Konsta Jylhän joululaulu myös, en pysty yhtään kuuntelemaan ja toivon aina että kun menen Raskasta Joulua -konserttiin ettei se ole setlistillä koska alkaisin parkumaan ihan julkisesti. Varsinkin JP Leppäluodon äänen kanssa.. nyyh. 

Menetin äitini teini-iässä ja ottaa koville vieläkin 20 vuotta myöhemmin tämä laulu.

Varpunen jouluaamuna itkettää aina. Moni muukin kappale silloin tällöin mutta tuo aina.

Show Must Go On. Jotenkin kaikkein pahin ratkeaminen oli, kun kuulin Adam Lambertin tulkitsevan sen Queenin kanssa. Aikana jolloin Freddie kuoli AIDSiin, tauti oli homojen tauti, ja niissä piireissä sen saaminen oli hurjan todennäköistä ja tauti kuolemaan johtava. Adam Lambert saa elää homoseksuaalina ajassa, jossa AIDSiin on lääkehoitoa eikä se ole enää kuolemantuomio. Tarina välittyy, jatkuu näiden vokalistien välillä, maailma muuttuu paremmaksi. 

En aina rupea itkemään, mutta Penny Lane tai vielä mielummin suomennettuna Rööperi.

Isä oli trumpetisti ja soitti tuon kappaleen trumpettisooloa ja vielä asui lapsuutensa rööperissä niin ihan henkilökohtaisista syistä se saa surulliseksi.

Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin..

Liittyy läheisten hautajaisiin.

Ei ole oikein sellaista, joka surullisuudellaan itkettäisi, ainakaan ihan joka kerta. Ehkä Albinonin Adagio, kun on niin leimautunut hautajaismusiikiksi. Niin sanoakseni "esteettisestä liikutuksesta" itken lähes joka kerta, kun kuuntelen esim. Nessun Dorman (erityisesti Jussi Björlingin laulamana) tai Finlandian (laululla tai ilman, ei väliä).

Vierailija kirjoitti:

Maaritin Lainaa vain. Muistuttaa edesmenneestä tyttärestäni.

Tämä. 

Anssi Tikanmäki: Aamu lakeuksilla

Veteraanin iltahuuto

Tosi moni biisi. Oon semmonen eläytyjä.

ihan laidasta laitaan.

Christina Aquilera: Hurt

Vesterinen: Tummilla teillä

Jannika B: En luovu susta koskaan