miksi ihmeessä yksinäiset ihmiset muuttaa kaupunkeihin? Siellä jos missä yksinolo vain moninkertaistuu.

On eri asia olla yksinäinen ihmisten keskellä kuin ihan vain omassa seurassaan. Sinä olet ratkaisusi tehnyt. Onnittelen! Pärjääthän varmasti yksin, ilman ketään? Vai vaetko seuraavalle Maajussille morsian -kaudelle?

Kaikki ihmiset eivät muuta kaupunkiin. Monet ovat syntyneet täällä.

Kaupungissa on helpompi tutustua muihin.

Asuin ja elelin melko yksin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Suomessa. Vanhemmat samalla paikkakunnalla ja työ melko yksinäistä puurtamista. Kaverit muuttivat isompiin kaupunkeihin ja yhteydenpito harveni. Jossain vaiheessa ajattelin, että hemmetti kuolen tähän tylsyyteen.

Hain työpaikkaa Helsingistä, sillä ajattelin repäistä kunnolla. En ollut 29 vuoteen muualla asunut kuin tuolla yhdellä ja samalla. Sain työpaikan ja ostin summanmutikassa asunnon työpaikan läheltä. Helsingissä olin käynyt joskus lapsena yhden kerran joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Alkuun olin paljon yksin ja tapasin paria vanhaa kaveria jotka olivat muuttaneet pkseudulle. Lähdin rohkeasti eri harrastuksiin ja kaikenlaisiin tempauksiin ja tapahtumiin joissa tutustuin ihmisiin. Työkavereistakin sain seuraa. Yhtäkkiä olinkin todella isossa sosiaalisessa ympyrässä  jossa oli paljon ihmisiä ja sain ystäviä. Sitten tapasinkin naapurissa asuvan miehen jonka kanssa menin naimisiin ja meillä on nyt 3 lasta, yhdessä oltu 8 vuotta.

Monesti mietin minkalaista elämä olisi jos olisin jäänyt sinne pohjoiseen. Onnellinen olen, että otin rohkean ison hypyn kohti tuntematonta.

Jotkut nauttii kaupungista jotkut maaseudusta. Yksinäisyyttä on molemmissa.

Mutta pyörit ihmiskontaktinkaipuisena vauvapalstalla kuten aina ennenkin 🤔

Vierailija kirjoitti:

Asuin ja elelin melko yksin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Suomessa. Vanhemmat samalla paikkakunnalla ja työ melko yksinäistä puurtamista. Kaverit muuttivat isompiin kaupunkeihin ja yhteydenpito harveni. Jossain vaiheessa ajattelin, että hemmetti kuolen tähän tylsyyteen.

Hain työpaikkaa Helsingistä, sillä ajattelin repäistä kunnolla. En ollut 29 vuoteen muualla asunut kuin tuolla yhdellä ja samalla. Sain työpaikan ja ostin summanmutikassa asunnon työpaikan läheltä. Helsingissä olin käynyt joskus lapsena yhden kerran joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Alkuun olin paljon yksin ja tapasin paria vanhaa kaveria jotka olivat muuttaneet pkseudulle. Lähdin rohkeasti eri harrastuksiin ja kaikenlaisiin tempauksiin ja tapahtumiin joissa tutustuin ihmisiin. Työkavereistakin sain seuraa. Yhtäkkiä olinkin todella isossa sosiaalisessa ympyrässä  jossa oli paljon ihmisiä ja sain ystäviä. Sitten tapasinkin naapurissa asuvan miehen jonka kans

Liian täydellinen kaari Tarina noudattaa hyvin klassista "onnettomasta onnelliseksi" -kaavaa. Se alkaa yksinäisyydestä ja päättyy täydelliseen perhe-elämään ja onneen. Todellisuus on harvoin näin suoraviivainen.

Ei todennettavia yksityiskohtia Tarinassa ei ole mitään tarkempia tietoja paikkakunnasta, työpaikasta tai henkilöistä, jotka voisi tunnistaa ja siten varmistaa tarinan aitouden.

Huijaukselle tyypillinen vaikutus Tarina pyrkii herättämään tunteita ja mahdollisesti kannustamaan ihmisiä tekemään samanlaisen ratkaisun, ehkä jopa hyötymistarkoituksessa (esim. myymään jotain elämäntapaopasta, muuttokonsultointia tms.).

Liian nopea ja täydellinen sosiaalinen nousu Yksinäinen ihminen muuttaa uuteen kaupunkiin ja yhtäkkiä löytää paljon ystäviä, aktiivisen sosiaalisen elämän ja elämänkumppanin. Tämä ei ole mahdotonta, mutta harvinaista.

Ei ristiriitoja tai vaikeuksia Elämä ei ole yleensä näin sujuvaa. Missä ovat haasteet, sopeutumisvaikeudet, epäonnistumiset tai yksinäisyyden jatkuminen uudessa ympäristössä? Jos tarina olisi aito, olisi odotettavissa myös realistisia vastoinkäymisiä.

En ole nyt yksinäinen mutta olen asunut koko ikäni kaupungissa. Ei syytä muuttaa muualle.