Mille se tuntuu kun perheessä on ollut alkottomat ja tasapainoiset vanhemmat?

En tiedä. Eivät olleet koskaan humalassa, mutta riitelevät järkyttävästi ja kotona oli kauheaa.

Normaalilta. Muutenkin ennen vanhaan elämä oli turvallisempaa ja kaveriporukassa harrastettiin ulkona, ei lorvittu kylillä.

Äitini on absolutisti, mutta oli siitä huolimatta väkivaltainen ja sai järkyttäviä raivokohtauksia, kun asuin hänen kanssaan kahdestaan. Heitti kerran mm. henkilövaaan ulos ikkunasta, kun sai raivarin. Tasapainen lapsuus olisi ollut varmaan kiva.

Se on harmillista kun alkoholistien lapset helposti saavat empatiaa ja ymmärrystä mutta muita vanhempien mielenterveyden häiriöitä ja niiden vaikutusta lapsesta aikuiseksi kasvamiseen taas ei oikein nähdä 

Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä täydellisiä vanhempia ole. Se on sitä ihmisyyttä. Ihan samalla tavalla kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes lapset. Heikkoutta ja pahuutta on kaikkialla. 

Meillä oli lapsuus alkottomien ja riidattomien vanhempieni kanssa. Saimme rakkautta. Mutta, mutta....me lapset saimme myös fyysistä kuritusta, eikä meidän ajatuksia kuultu. Piti olla kuuliaisia ja totella aukottomasti.

Koen lapsuuteni olleen ihan hyvä kuitenkin. En tiedä, olisiko se ollut erilainen, jos vanhemmat olisivat juoneet. Vaikka oli kaikenlaista, niin ehkä se rakkaus meitä lapsia kohtaan on vaikuttanut positiivisesti mielialaani ja luonut uskon, että pärjään ja selviydyn kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä täydellisiä vanhempia ole. Se on sitä ihmisyyttä. Ihan samalla tavalla kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes lapset. Heikkoutta ja pahuutta on kaikkialla. 

On eri asia olla henkisesti sairas ja/tai nepsy. 

Se on tylsää. Halusin jännemmän elämän ja aloin itse ryyppäämään. Nyt kaikki on hyvin.

Vanhempien ryyppääminen ja riidat oli hirveitä. Itse en juo. Erosin lasten isästä, kun käytti henkistä väkivaltaa pitämällä mykkäkoulua eikä halunnut viettää aikaa minun ja lasten kanssa. Valitettavasti lapset näki tuota isänsä käytöstä monta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä täydellisiä vanhempia ole. Se on sitä ihmisyyttä. Ihan samalla tavalla kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes lapset. Heikkoutta ja pahuutta on kaikkialla. 

Kyllä on olemassa ihania vanhempia ja kauheita.

Vierailija kirjoitti:

Se on harmillista kun alkoholistien lapset helposti saavat empatiaa ja ymmärrystä mutta muita vanhempien mielenterveyden häiriöitä ja niiden vaikutusta lapsesta aikuiseksi kasvamiseen taas ei oikein nähdä 

Saavatko alkoholistien lapset empatiaa helposti? Ja onko se joltain muulta pois?

Olivat alkottomia juu, mutta eivät tasapainoisia, joten en tiedä. Menin usein naapuriin, jossa juotiin alkoa sivistyneesti. Heillä oli aina turvallista kun kotona sekoiltiin.

Omassa lapsuudenkodissani ei käytetty alkoholia. Aviomiehenikin on absolutisti. 

Nyt, vanhana itsekin, ajattelen, että äitini oli kiivas, äkkipikainen, arvaamaton jne. Hän olisi tarvinnut apua. Aikuisenakaan en pystynyt hänen kanssaan keskustelemaan mistään. Hänen mielestään kasvatin lapsenikin huonosti, kun en "hakannut" heitä. Miehenikin oli äidin mielestä surkimus.