Kumpi aiheuttaa suomalaiselle naiselle syvemmän, vuosien terapia vaativan trauman: kissan kuolema vai se että joku mies puristaa peffasta?

Pitkään = ei kukaan eikä ikinä. 

Rumille vanhapiioille, joita ei yksikään mies ole edes nuorena puristellut mistään, se on se kissa kuolema. 

Ainakin peffan puristelusta kaakatetaan vuosikymmentenkin päästä. On se kovaa elämää naisella.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään = ei kukaan eikä ikinä. 

Voi sinulle ei yksikään terapeutti ole koskaan kertonut mitä joutuvat kuuntelemaan. 

Tuollainen kouriminen voi heikkona hetkenä kulminoitua todella isoksi asiaksi. Ja saada sitten lopulta isojakin mittasuhteita.

Jos joku mua puristaisi, saisi nyrkistä. Kissan takia olen terapiassa kyllä käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mua puristaisi, saisi nyrkistä. Kissan takia olen terapiassa kyllä käynyt.

Parodia on mahdotonta, sillä ne tekevät sen itse. 

 - Paavo Haavikko

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mua puristaisi, saisi nyrkistä. Kissan takia olen terapiassa kyllä käynyt.

Kunnon tärähtäneen vanhapiika-kissatädin puhetta! 👍

Itse olen lyönyt puristelijoita. Kummasti se rauhoittaa tilannetta.

Vähättelemättä kenenkään toisen kokemuksia, selvisin pehvan puristelusta ilman traumoja. Kissan kuolema oli sen sijaan kova kolaus.

Jokainen kissa kuolee joskus, kysy vaikka Schrödingeriltä. Mutta ketään ei ole pakko puristaa. Eli toinen trauma on tahallaan aiheutettu.

Kissan kuolemasta selviää suremalla. Peffan puristelusta taas seuraa terapian tarve sille puristelijalle.

Miehet unohtuu, kissat ei. Eikä koirat eikä sen sellaiset.

Törkeää vertailla näitä kahta asiaa, ap. Sinulla on outo maailmankuva. Tykkäisitkös, jos kysyisin Sinulta, kumpi oli kamalampaa, raiskaus jonka kohteeksi jouduit vai mummisi kuolema?

Kerronpa sulle, että se eräs varaviemäri, 5ov läski äijä, jolla oli tapana puristella naisten takapuolia, sai samaa lääkettä minulta, eipä tykännyt. Kissojani suren vuosienkin kuluttua, terapiaa en ole tarvinnut.

Kommentoija nro 6, käytä nyrkkiä ja nostan hattua sulle!