Onko turnoff, jos miehellä ei ole kunnianhimoa eikä kilpailuviettiä? On kuitenkin yliopiston käynyt ja ok-työpaikassa?
Liikuntaa harrastaa liikkumisen ilosta, yksilölajeja.
Miten on, naiset?
Kommentit (21)
Ei mulle ainakaan kun olen itse samanlainen.
On se, mutta riippuu ihmisestä. Voi tulla tunne toisen vetämisestä perässään, jos itse on erilainen. Voihan sitä olla joku muu kiinnostus elämässä kuin perinteinen ura.
Minulla oli kunnianhimoa 35-40V ikään asti. Sitten kun olin tarpeeksi hyvätuloinen / varakas, aloin keskittymään enemmän työelämän ulkopuolisiin asioihin, kuten lapsiini, harrastuksiin, sijoittamiseen, uuteen naisystävään ja sen sellaiseen
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa kilttikseltä 🤮
Hyi!
No mielestäni yliopistokoulutus kertoo kunnianhimosta. Kunhan on sen lisäksi ihan ok työ (palkka yli 4000e/kk).
kuvottava, kyllä pitää olla itsevarma jyrääjä joka näytää mistä kana kusee
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni yliopistokoulutus kertoo kunnianhimosta. Kunhan on sen lisäksi ihan ok työ (palkka yli 4000e/kk).
Ja jos jää työttömäksi, niin paskakasan voi pistää luiskaan
En ole kiinnostunut kunnianhimoisista miehistä. En ole itsekään sellainen.
Luojan kiitos oma DI-mies ei ole kunnianhimoinen eikä kilpailuviettinenkään, olis rasittavaa kukkoilua minusta. Tasaisessa puurtamisessa ei ole mitään vikaa, elämäkin on paljon leppoisampaa.
Terve lähestyiskohta elämään, jos ei juokse muiden asettamien benchmarkkien perässä saadakseen hyväksyntää, vaan panostaa sisäiseen tyytyväisyyteen ja tasapainoon.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos oma DI-mies ei ole kunnianhimoinen.
No jotain kunnianhimoa on nuorempana ollut. Teekkariksi on helppo päästä, mutta DI:ksi valmistuminen vaatii jo jonkinverran itsekuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos oma DI-mies ei ole kunnianhimoinen.
No jotain kunnianhimoa on nuorempana ollut. Teekkariksi on helppo päästä, mutta DI:ksi valmistuminen vaatii jo jonkinverran itsekuria.
Tai sitten vaan suurta kiinnostusta? Sivusta.
Olen saavuttanut melkein kaiken haluamani, mutta kunnianhimoa ei oikein löydy. Kaikki on niin helppoa.
Himoitsen kunniaa ja haluan kilpailla työpaikalla!
Oletko nyt aivan varma, että tällainen on mukava mies?
Kuulostaa joojoo mieheltä tai pakonomaiselta miellyttäjältä suhteessa - ei omia mielipiteitä eikä uskallusta puolustaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos oma DI-mies ei ole kunnianhimoinen.
No jotain kunnianhimoa on nuorempana ollut. Teekkariksi on helppo päästä, mutta DI:ksi valmistuminen vaatii jo jonkinverran itsekuria.
Tai sitten vaan suurta kiinnostusta? Sivusta.
Vaikeimmat oli perusmatikan kurssit. Sen jälkeen leppoisaa.
Otin joitakin humanistisempia kursseja yliopistolta, ne oli ihan skitsoja, heitetään luettavaksi joku 500-sivuinen kirja, joka tulee luentojen PÄÄLLE erillisenä osana ! DI-opinnoissa kirjallinen materiaali oli samaa asiaa kuin luentojen aiheet, tenttikysymykset pohjautuivat tähän yhteisesti, eikä niin, että kysymykset luennoista ja toiset kysymykset kirjasta tms. Yliopiston systeemi on ihan outo.
t: kaikkien himoitsema DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos oma DI-mies ei ole kunnianhimoinen.
No jotain kunnianhimoa on nuorempana ollut. Teekkariksi on helppo päästä, mutta DI:ksi valmistuminen vaatii jo jonkinverran itsekuria.
Tai sitten vaan suurta kiinnostusta? Sivusta.
Vaikeimmat oli perusmatikan kurssit. Sen jälkeen leppoisaa.
Otin joitakin humanistisempia kursseja yliopistolta, ne oli ihan skitsoja, heitetään luettavaksi joku 500-sivuinen kirja, joka tulee luentojen PÄÄLLE erillisenä osana ! DI-opinnoissa kirjallinen materiaali oli samaa asiaa kuin luentojen aiheet, tenttikysymykset pohjautuivat tähän yhteisesti, eikä niin, että kysymykset luennoista ja toiset kysymykset kirjasta tms. Yliopiston systeemi on ihan outo.
t: kaikkien himoitsema DI
TKK:n tenttikysymykset: "Laske..."
Yliopiston tenttikysymykset: "Pohdi..."
Riippuu mikä yliopisto, Helsingin yliopisto käy, Oulun yliopisto on turnoff.
Ei tietenkään!