Muita vaikeasti masentuneita, jotka eivät tiedä masennuksensa syytä?

Terapiassa voi avata solmuja ja sitä kautta parantua.

tiennyt miksi tai mikä siihen johti, että niin kävi. Terapia, lääkket ja läheiset ihmiset auttivat ylös siitä suosta kun tuntui, että itse en enää jaksa. Vuosia olen lääkkeitä syönyt, enkä uskalla lopettaa. Nyt on kuitenkin elämässä paljon asioita, joista olen onnellinen. Masennuksesta selviää, jos saa tarvitsemaansa tukea.

Terapiassa voi avata solmuja ja sitä kautta parantua.

Mä en saa mitään kontaktia itseeni enkä näin ollen löydä mitään mistä pitäisi alkaa paranteleen. Ei mitää hajua mitä haluan. Paitsi kuoleminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta. :( Edes lapset ei pidä mua tässä elämässä..

tiennyt miksi tai mikä siihen johti, että niin kävi. Terapia, lääkket ja läheiset ihmiset auttivat ylös siitä suosta kun tuntui, että itse en enää jaksa. Vuosia olen lääkkeitä syönyt, enkä uskalla lopettaa. Nyt on kuitenkin elämässä paljon asioita, joista olen onnellinen. Masennuksesta selviää, jos saa tarvitsemaansa tukea.

mistä löysit voimaa ja tahtoa niihin asioihin jotka toivat sulle mielihyvää? Mulle ei mikään tunnu miltään..

edelleen ap

En ole koskaan saanut kiinni siitä, miksi olen ollut vakavasti masentunut. Joitakin asioita olen osannut yhdistää, mutten kaikki. Muut terveydelliset asiat myös syynä. Nyt asiat paremmin, onneksi. Voimia kaikille!

1) mies petti minua lapseni kummitädin kanssa

2)mies petti minua jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa joka tuli raskaaksi ja piti lapsen.

3) sen jälkeen koko perhe-elämä meni pieleen, kun jäin suremaan noita kahta - mies ei välittänyt surustani.

Masennukseen syynä koulukiusaaminen ja siitä johtuva itsetunnon menetys. Tunnen itseni aina ulkopuoliseksi. Lapset tärkeintä. Välillä vaan pelottaa kun lukee noita huostaanotto juttuja..eikä se auta masennukseen.

nykyään voin hyvin, mutta vaikeita vuosia ollut monta. Luulen, että mun kohdalla syyt on aika pitkälle biologiset, siis että mun aivokemia vaan ei pelaa ihan niinkuin pitäisi, ja menee suht helposti ihan epätasapainoon. Pidän hyvin mahdollisena, että uusia masennusjaksoja tulee, mutta en erityisesti pelkää sitä, koska tiedän, että on olemassa parikin lääkettä, jotka ovat minulla toimineet hyvin ( nyt olen ollut ilman muutaman vuoden, lopetin kun tulin raskaaksi, ajautksella, että aloitan uudelleen kun tarvii, vielä ei ole tarvinnut).



Luulen että masennuksen kanssa on vähän niinkuin syövän kanssa : jotkut jutut altistaa sille, lisää riskiä tai voi laukaista, mutta voi sairastua myös ilman riskitekijöitä jne.



Eli siis tupakoija saa keuhkosyövän helpommin, mutta voi sen saada sellainenkin joka ei ole koskaan polttanut.



Masennukseen voi olla sÿynä rankat kokemukset mutta ilmankin voi sairastua.



Ja tupakointi tai rankat kokmemukset eivät yksistään sairautta aiheuta.



Masennus on pitkälti ihan fyysinen sairaus, jota voidaan hoitaa lääkkeillä. Siinä on psyykkinenkin puoli toki, mutta se liittyy siihen fyysiseen. Ja masennuksen fyysinen puoli siis myös aiheuttaa niitä psyykkisiä juttuja..



Terapian jne on usein tarpeen, mutta joillekin voi oikeasti riittää ne lääkkeet.



Ja sairastaville : sitä oikeaa lääkitystä kannattaa etsiä, kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla, joten ei kannata kovin nopeasti päättää ettei ne auta. Ja sivuvaikutukset kannattaa aluksi kestää, ne usein häviävät muutamassa viikossa. Mulle tehokkaimmasta lääkkeestä tuli aluksi kauheat sivuvaikutukset, hävisivät sitten, ja lääke toimi niin, että aloin oikeasti tuntea asioita, jaksaa tehdä asioita, nauttia elämästä..tajusin, miksi muut eivät tahdo kuolla :)



Masennuslääkkeiden tarkoitus ei ole turruttaa mieltä, vaan saada aivokemia toimimaan normaalisti, niin että voi kokea oikeita tunteita ja tuntemuksia. Jos lääke tuntuu turruttavan, se on väärä, ja kannattaa vaihtaa.

Ennen kuin löytyi hyvä? Mikä oli hyvä? Ja mitä sivuvaikutuksia tuli?

syytä en tiedä mutta arvelen, että kotioloillani on jotakin vaikutusta asiaan. Äitini ei ole ollut niitä kaikkein mukavimpia ihmisiä.