On se jännä, miten nuo poliitikot ovat kaksinaismoralistisia

Itse olen huomannut, miten jotkut ihmiset kovasti ovat neuvomassa muita, että miten pitää elää, mutta eivät itse elä kuten opettavat.

Kävin yhtenä päivänä treffeillä kolmekymppisen naisen kanssa, joka oli deittisovelluksessa kirjoittanut profiiliinsa, että hän on kiinnostunut politiikasta ja ympäristönsuojelusta. Hän kertoi treffeillä, että hänellä on sellainen harrastus, että hän useita kertoja vuodessa tekee sekä pitkiä että lyhyitä lentomatkoja. Sitten hän puhui siitä, että hänellä on vähän huono omatunto, kun lentomatkustaa niin paljon kun se pahentaa ilmastonmuutosta. Hän sanoi olevansa sitä mieltä, että lentolippujen hinnat ovat liian halpoja, että niiden pitäisi olla kalliimpia, jotta ihmiset eivät lentäisi niin paljon. Vastasin siihen, että sitten se johtaa siihen, että ne henkilöt, joilla on fyrkkaa, edelleen tekevät lentomatkoja ja ne, joilla ei ole rahaa millä mällätä, ei ole enää varaa matkustella. Tähän hän vastasi, että ei ulkomaille matkustaminen ole mikään ihmisoikeus.

Hänellä on harvinainen etunimi ja sain sen ja ammatin perusteella stalkattua, että hän on kotikaupungissani ehdolla SDP:n listoilla kuntavaaleissa.

Just tällaisia jotkut ihmiset ovat. Mä ymmärtäisin, jos hänellä vaikka työn takia olisi pakko matkustaa lentäen usein, mutta kun se on ihan vaan vapaa-ajan harrastus, minkä takia hän tekee paljon lentomatkoja, niin ei ole mikään pakko tehdä niitä lentomatkoja, jos hän kerta on niin valtavan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Ilmeisesti hän on sitä mieltä, että sitten esim. Minä en saisi harrastaa matkustelua ulkomaille lentäen pari kertaa vuodessa, mutta hän saa lentää yhtenään.

Mikä logiikka tuossa on? Muut eivät saa matkustaa lentäen mutta hän saa.