Etääntyminen henkisesti muista ihmisistä, mistä kertoo?

Masennus? Liiallinen kuormittuneisuus sosialisoinnin seurauksena? Muu, yleinen kuormittuneisuus/ burnout? Koetko kanssakäymisen työläänä? Vääränlaiset ihmissuhteet?

Kauanko on kestänyt? Onko toistuvaa? 

Älykkyys ja tunteet. Haluaa suojella muiden vaikutuksilta itseään, jos on ollut töksäyttävää porukkaa. Haluaa latautua omassa rauhassa, kuin luonto.

Tee netin testi: Oletko introvertti 

Ei, ihan normaalia hakeutua yksinäisyyteen ja esim. etsiskellä jumalaa. Tätä on tapahtunut aina ja kaikkialla läpi ihmiskunnan historian. Tee mikä sinusta tuntuu hyvältä ja jos se joskus on takaisin läheisempiin tekemisiin ihmisten kanssa palaaminen, niin sitten niin. Luota itseesi äläkä nyt ainakaan ala diagnosoimaan itseäsi täysin luonnollisista asioista

Vierailija kirjoitti:

Masennus? Liiallinen kuormittuneisuus sosialisoinnin seurauksena? Muu, yleinen kuormittuneisuus/ burnout? Koetko kanssakäymisen työläänä? Vääränlaiset ihmissuhteet?

 

Kauanko on kestänyt? Onko toistuvaa? 

Sosialisointi on raskasta, kollektivisoinnista puhumattakaan. 

Introvertti. Itse olen sosiaalinen introvertti mutta nykyään en ole edes sosiaalinen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Yhteiskunta lähinnä vaatii sosiaalisuutta. 

Ihmisillä tulee iän myötä monesti esiin eriävää maailmankatsomusta ja kiinnostuksenkohteita itseensä verrattuna. Mitä enemmän ikääntyy, sitä vaikeampaa on saada uusia ystäviä. Ehkä kannattaa ehdottaa nykyisille ystäville ja tutuille jotain kaavasta poikkeavaa tekemistä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Tee netin testi: Oletko introvertti 

Ei entääntyminen eli koettu muutos ihmissuhteiden läheisyydessä johdu "yhtäkkisestä introverttiudesta". Introvertti voi yhtä lailla kokea olevansa läheinen ihmisten kanssa. Introvertit ovat myös sosiaalisia. Tässä oli kysynys etääntymisestä, eli ihmissuhteet jollain tavalla hälvenevät, viilenevät, eivät tunnu enää merkityksellisiltä. 

Aika, ikääntyminen. Kaikki on nähty ja koettu. Riittää itse itselleen. 

Kuulostat epävarmalta. Käy kysymässä joltain mielen hoidon ammattilaiselta, psykologilta tms. Vaikea sanoa summassa mitään. Älä nyt ainakaan usko mitään, mitä täällä sanotaan. Hae apua tk kautta, jos et pärjää.

Jos olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi, ei ole ongelmaa. Itselläni samanlaista, juttelen mielelläni yleisluontoisista asioista hetken aikaa satunnaisten tuttavien kanssa, mutta kovin henkilökohtaisia asioita en halua kenellekään paljastaa. En ole myöskään kiinnostunut muiden yksityisasioista ja tekemisistä. 

Minulla on samaa. Olen pääasiassa yksin lähes joka päivä ja olen tyytyväinen. Töissä joudun kommunikoimaan jonkin verran tosin, mutta sen lisäksi en juuri jaksa muuta sosiaalisutta. Muutaman kerran vuodessa osallistun johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.

Olen introvertti ja lataudun parhaiten omien ajatuksieni ja itsenäisten harrastusteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat epävarmalta. Käy kysymässä joltain mielen hoidon ammattilaiselta, psykologilta tms. Vaikea sanoa summassa mitään. Älä nyt ainakaan usko mitään, mitä täällä sanotaan. Hae apua tk kautta, jos et pärjää.

Tuskin kaikilla on mitään vakavaa mielenhäiriöitä, etteikö pärjäisi. Suomessa on normaalia olla yksin elävä tai rauhassakin. Liika medikalisointi joka asiaan tuskin on hyvä, sillä pyritään kuin "ohjelmoimaan" joidenkin ihmisten ajattelu taas vanhaan systeemiin takaisin. Ilman että tulee uutta. Tunteiden hoito on hyvä että voi olla ehjä ja sopiva maadoitus, itsensä kuuntelu ja moni osaa sitä itsekin. Osa ammattilaisista on pihalla joistakin asioista, jos on pelkkä tiedeuskovainen. Sen ulkopuolella on muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tulee iän myötä monesti esiin eriävää maailmankatsomusta ja kiinnostuksenkohteita itseensä verrattuna. Mitä enemmän ikääntyy, sitä vaikeampaa on saada uusia ystäviä. Ehkä kannattaa ehdottaa nykyisille ystäville ja tutuille jotain kaavasta poikkeavaa tekemistä yhdessä?

Minä koitin ehdottaa parille ystävälleni itseäni kiinnostavia asioita, mutta kaikki alkaa olla niin kangistuneita kaavoihinsa, ja ei ole varaa ja ei ole halua jne. Totesin, että pitäköön omat juttunsa ja minä pidän omani, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Katsot liikaa pornoa. Dopamiinivaje on aiheuttanut mielenkiinnon lopahtamisen kaikkeen kehittävään.

Mä en luota ihmisiin enkä halua olla missään asiassa muiden varassa enempää kuin on pakko. Helpompaa olla yksin, ja olla vain pintapuolisen kohteliaissa ja mukavissa väleissä kaikkien kanssa. 

Mä oon kanss etääntynyt. On arvot tai miilenkiinnon kohteet niin erilaiset. Ei vaan tunnu olevan muuta yhteistä kuin menneisyys. Enkä jaksa puhua esim. pillusta, panemisesta, suuseksistä, autoista... m49

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanss etääntynyt. On arvot tai miilenkiinnon kohteet niin erilaiset. Ei vaan tunnu olevan muuta yhteistä kuin menneisyys. Enkä jaksa puhua esim. pillusta, panemisesta, suuseksistä, autoista... m49

Noista aiheista jaksaa puhua pari kertaa vuodessa, kun menee kavereiden kanssa ottamaan kaljaa. Lopun aikaa voikin sitten tehdä muuta.

On vihdoin herännyt siihen, että ne ympärillä olevat ihmiset ei ole niitä, joiden kanssa haluaisi oikeasti viettää aikaa tai olla tekemisissä. Nuorena hyväksyy paremmin erilaisuutta ja tyhmyyttäkin, vanhempana ei jaksa enää kuunnella mitään tyhjänpäiväisiä selostuksia tyhjänpäiväisistä asioista. Joidenkin ihmisten seurassa tuntuu siltä, että he ovat ihan eri planeetalla. En tiedä onko edes mahdollista löytää ihmistä, joka olisi jotenkin samalla taajuudella.

Vierailija kirjoitti:

Mä en luota ihmisiin enkä halua olla missään asiassa muiden varassa enempää kuin on pakko. Helpompaa olla yksin, ja olla vain pintapuolisen kohteliaissa ja mukavissa väleissä kaikkien kanssa. 

Seitsemän yläpeukkua ja yks mun antama alapeukku :D vit-tu huutista mikä hikkypalsta tää oikein on 😆 Menkää ulos ja eläkää elämää, jättäkää älylaitteet vähemmälle.