Onko kukaan päässyt parisuhteeseen tapaamalla naisen/miehen kirjastossa?

Tää kiinnostaa muakin, koska oon miettinyt, missä olisi hyvät mahdollisuudet kohdata naisia, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin mä, ja parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa kirjasto.

Ilmeisesti kukaan palstamamma ei ainakaan, sen verran hiljaista on.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kukaan palstamamma ei ainakaan, sen verran hiljaista on.

Niin kuin kirjastossa pitääkin olla.

Minä olen. Myös kun olen ollut siellä töissä. Eli parikin kertaa päässyt treffeille.

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Totta... Nyt täytyy kyllä maksaa sakot kirjastoon, jotta pääsee lainaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Lapsuusmuistoja kaukaa. Silti lämmin läikähdys. Vain yhden pojan kanssa istuin kirjaston rappusilla nauraen. Yhden toikkasen pojan. Luettiin sarjiksia. Hän ei ollut hyvä koulussa. Minä olin. Silti halaamisen arvoinen muisto:) Ehkä osasi sinne hakeutua kirjastoa "toisena kotina" pitävää luokkakaveriaan lähentymään. Tästä on jo 40+ vuotta aikaa.

Minä oon! Toki mies oli ulkonäöltä tuttu, mutta ekaa kertaa kirjastossa juteltiin kun mies kommentoi kädessäni ollutta elokuvaa. Kutsuin hänet katsomaan sitä ja ollaan edelleen yhdessä yli 22 vuotta myöhemmin. 

PS. Tutuille terkkuja jos tunnistatte

Kyllä! Vuonna 2007 löysin naisystävän kirjastosta. Olimme vilkuilleet toisiamme useinkin, kun käytiin samaan aikaan. Hän kylläkin tuli juttelemaan sitten muualla, kun satuimme taas kohtaamaan.

Sanotaanhan sitä, että sitä voi kumppaninsa löytää mistä ja miloin vaan, miksei siis myös vaikka kirjastosta. - Mutta kyllä Suomessa  tuntuu monesti myös sille, että ne paikat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttyä lähestyö ja päästä tututumaan toiseen, niin että haluaisi päästä mahd. vaikka aluksi vain treffeille tai vaihtamaan muutaman sanan ovat verraten ahtaat ja pienet. - Yleistäen voi sanoa, että vain paikat, joissa on alkoholi enempi tai vähempi läsnä tai sitten Tinder tms alusta, elleikuulu niihin onnekkaisiin, joiden lähipiiri toimii tietosiesti tai tahattomasti amorina, eikä se elämänkumppani tullut omaksi jo opiskeluaikaan ennen 25 ikävuoden ikää.

Nykyään on ekirjat. 

Vierailija kirjoitti:

Minä oon! Toki mies oli ulkonäöltä tuttu, mutta ekaa kertaa kirjastossa juteltiin kun mies kommentoi kädessäni ollutta elokuvaa. Kutsuin hänet katsomaan sitä ja ollaan edelleen yhdessä yli 22 vuotta myöhemmin. 

 

 

PS. Tutuille terkkuja jos tunnistatte

Tuota ei voi sitten ihan laskea, jos olitte jotenkin tuttuja jo ennestään. Naamatuttua nyt voi moikata muutenkin.

Olihan tuo nuoruuden unelma, mutta en ole ikinä kuullut kenenkään noin tavanneen. Romanttisinta ikinä, eli ei mitään vastinetta todellisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon! Toki mies oli ulkonäöltä tuttu, mutta ekaa kertaa kirjastossa juteltiin kun mies kommentoi kädessäni ollutta elokuvaa. Kutsuin hänet katsomaan sitä ja ollaan edelleen yhdessä yli 22 vuotta myöhemmin. 

Todella herttaista!

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on ekirjat. 

Tossa voi olla se hyvä puoli, että kirjastossa voi olla entistä isompi osuus niitä, jotka kaipailee seuraa. Tai todellisia lukutoukkia. Kumpikin hyvä.

Ajattelin ensin, että romanttista hömppää, kunnes muistin, että ekan kumppanini tapasin kuin tapasinkin juuri kirjastossa. Kirjastoon sovimme sitten myös ensitreffit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Onkohan se ihan niin? Kyllä luulis, että naisille vieläkin toimii normaali lähestyminen ja hyvä käytös. Pakko tässä jotain on kohta yrittää, kun ei tinderitkään houkuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon! Toki mies oli ulkonäöltä tuttu, mutta ekaa kertaa kirjastossa juteltiin kun mies kommentoi kädessäni ollutta elokuvaa. Kutsuin hänet katsomaan sitä ja ollaan edelleen yhdessä yli 22 vuotta myöhemmin. 

 

 

PS. Tutuille terkkuja jos tunnistatte

Tuota ei voi sitten ihan laskea, jos olitte jotenkin tuttuja jo ennestään. Naamatuttua nyt voi moikata muutenkin.

Totta, mutta ei oltu koskaan aiemmin edes juteltu. Samalla kylällä asuessa kaikki on enemmän tai vähemmän naamatuttuja 😁

Olipa mukava avaus:) Tosin kivan näköinen ja kohtelias mies katseli mun suuntaan kirjastossa ja tuli sitten sanomaan, ettei ole nähnyt koskaan yhtä kaunista naista. Juttelimme jonkin aikaa kirjallisuudesta, minkä jälkeen tiemme erosivat. Tapahtui siis tänään.