Välillä en vaan voi olla ajattelematta
ja hitusen vittuuntumatta siitä, miten helpolla mun vanhemmat ovat päässeet.
Heillä yksi tytär, minä, joka ei pienenä uskaltanut kiukutella, joka koululaisena hoiti läksynsä ja kokeisiin lukemisen, ja joka toi joka joulu ja kesä kotiin todistuksen, jossa ei huomauttamista ollut.
Mä saan omaa lastani komentaa ja käskyttää aamusta iltaan, että edes jotain tapahtuisi, hyvä kun en pidä sen kädestä ja kynästä kiinni kun se koittaa tehdä läksyjä, kokeisiin se mukamas lukee, minä kyselen ja kuulustelen eikä ainuttakaan asiaa oo jäänyt mieleen. Todistusnumerot ei päätä huimaa.
Sit nää kultalusikkakerholaiset tulee meille kylään ihmettelemään, miten me nyt ollaankaan niin väsyneitä, ja kas kun ei oo ikkunat vielä pesty yms. Ja "pitäis vaan sunkin olla enemmän kärryillä, missä mennään" tuli kommentiksi mulle, kun lapseni todistusta katselivat. Joopa joo.