Laukku-Leena kirja

Aikoinaan kyllä pidettiin hyvin häiritsevänä kun tuntunut sitten millään pääsevän sitten yhtään eteenpäin paikkakunnalta kun pyöri sitten laukkujensa kanssa.Puhuttiin että nuorena ollut sitten jokin huume psykoosi ulkomailla?

Luin kirjan esittelyn, surullinen tarina.

Luin kirjan. Ihmeen pitkään eleli valitsemallaan tavalla. Vaatii aika paljon ymmärrystä ja sivuunkatsomista myös omalta elinympäristöltään. Vaihteli kuitenkin paikkaa usein, niin elinympäristökin pääsi helpommalla. 

Aika julmia ne sisko ja veli jotka vaativat kodin jossa Leena hoitanut äitiänsä myyntiä. Ei varmaan ollut rahasta puutetta. Leena olisi halunnut asua siinä kissojensa kanssa. 

Jonotan kirjastosta.

Oliko Leena romani? 

Vierailija kirjoitti:

Aika julmia ne sisko ja veli jotka vaativat kodin jossa Leena hoitanut äitiänsä myyntiä. Ei varmaan ollut rahasta puutetta. Leena olisi halunnut asua siinä kissojensa kanssa. 

Normaali ihminen pääsee tällaisestakin yli eikä elä loppuelämäänsä metsässä laukkujensa kanssa.

kyynel

Leena asusteli yhden erittäin kylmän sydäntalven Heinolan linja-autoaseman kupeessa. Isäni, joka ei juurikaan muista välittänyt oli kerran hakenut grilliltä nipun kuumia makkaroita ja vienyt nämä Leenalle. Oli vieläpä antanut tupakka-askinkin jälkipalaksi. Itsekin näin Leenan leirin ohi kulkiessani.

Kirja täytyy lukea jahka sen kirjastosta onnistun bongaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Oliko Leena romani? 

Hän oli korkeakoulutettu ja oli naimisissakin nuorena. Kirjasta varmasti selviää paremmin.  Luin jonkun artikkelin hänestä.

En ole lukenut.

Taisin olla 17- vuotias, kun kävin viemässä Leenalle salaatin. Leena oli siinä aina lähellä mun sen hetkistä asuntoa.

Sanoin, ettei tää oo mulle mieleinen salaatti, että maistuisko sulle? Otti salaatin vastaan ja kertoi olevansa kasvissyöjä.

Alkoi käärimään tupakkaa topan viimeisistä puruista. Tarjosin tupakkaa, muttei ottanut. Poltettiin tupakat ennen kun jatkoin matkaa.

Kyllähän kunta tarjosi Leenalle asuntoja, ei vain Leenalle kelvannut. Itse tiensä valitsi. Mielenterveys-ongelmia.

Leena ei elänyt metsässä. Siitä harvinainen kulkuri, että oleskeli ihmisten lähellä (mm. Tuulosen kauppakeskuksen läheisyys yksi paikka, missä oli usein). Se että oli ihmisten lähellä, ei tarkoittanut, että olisi halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Otti välillä apua vastaan, mutta monesti olisi vaan halunnut, että hänet jätettäisiin rauhaan. 

Just lähdössä hakemaan varaukseni kirjastosta.

Kumma, että jonkun pitää sotkea romanit tähän ihan kunnon asiaan.

Todellinen taistelija ja selviytyjä. Luin hänen kirjansa. 

Vierailija kirjoitti:

Todellinen taistelija ja selviytyjä. Luin hänen kirjansa. 

Kirjoittiko hän kirjan? MInä luulin, että hänestä kirjoitettiin jälkikäteen.

Luin hänen kirjansa vrt. Luin kirjan hänestä.

Luin kirjan.  Se perustuu pitkälti hänen omiin muistiinpanoihinsa.  Hänellä oli kaiketi tarkoitus kirjoittaa kirja itse, mutta se ei koskaan tullut valmiiksi.  Osa muistiinpanoista oli kadonnutkin.  Eivät sisarukset sydämettömiä olleet, he vaativat vain lakiosansa, puolet perinnöstä jäi Leenalle.

Mielenkiintoinen kirja. Oikea selviytymistarina. Mitä jos vaan jäisi taivasalle ja jättäisi oravanpyörän. Tavallaan houkutteva ajatuskin. Elelisi erakkona. Mieluummin kuitenkin ostaisi jonkun pienen mökin ja siellä elelisi omissa oloissaan. Olisi kiva, kun ihmiset toisivat rahaa, ruokaa, vaatteita jne. Olen erakko luontoinen ja yksinäisyyttä rakastava sekä aseksuaali. Niin minulle sopisi joku tällainen elämäntyyli. Voisihan sitä tehdä jotain etätyötä vaikka ja muuten erakoitua. Pitääpä harkita. 

Muistan nähneeni hänet v 2007 kun ajoin Hämeenlinnasta Valkeakoskelle. Leena istui valtavan laukkuykkiön keskellä Vlk:n linja-autoaseman lähellä. 

Hänen ympärillään oli muutamia muistaakseni Diakonialaitoksen auttavia ihmisiä, enkä silloin jäänyt paikalle. Illalla kun lähdin ajamaan takaisin Hämeenlinnaan, Leena istui samalla paikalla. Kysyin, voinko mitenkään auttaa. Kohteliaasti hän sanoi että pärjää kyllä. Annoin kuitenkin hänelle muistaakseni 10e. Leena kiitti ystävällisesti. 

Nyt kun luin kirjan, minulle selvisi että päiväkkirjoissaan Leena arvosteli ihmisiä, joskus hyvinkin rumin sanoin. Minulle ei selvinnyt miksi Leenalle oli niin vaikea ottaa apua vastaan. 

Lukiessani suoria lainauksia hänen päivänirjoistaan, huomasin että Leena tiesi kirjallisuudesta ja historiasta paljon. Myös musiikillinen tietämys oli suuri. 

Olen useasti miettinyt Leena Kiviharjun matkaa ympäri Suomen.. Mikä sai naisen valitsemaan noin äärettömän rankan taipaleen:maantiellä vuodesta toiseen. Apua hän ei pyytänyt, vaikka olisi apua ja tukia saanut. 

Mielenkiinnolla luin kirjan mutta surullinen fiilis jäi kirjan luettuani:Leena kuoli yksin v 2021,hänet siunattiin haudan lepoon ilman ainoatakaan saattajaa eikä Kiviharjun perheen hautakiveen ole  laitettu Leenan nimeä.

Onneksi Leenan päiväkirjat löytyivät ja onneksi päiväkirjojen pohjalta kirjoitettiin Leenan tarina. Näin Leena ei unohdu