Lue keskustelun säännöt.
Saitko lapsena korvatillikkaa tai remmiä?
01.03.2025 |
ysärillä äitini pesi suutani saippualla ja antoi joskus Koivuniemen Herrastakin, jos olin penikkana perseillyt. En toki näin omille lapsilleni tekisi, mutta ei tuo varmaan mitään ihmeempiä jälkiä jättänyt. Opinpahan olemaan tavoiksi. Isi tuli aina väliin ja käski lopettamaan viimeistään.
Ovatko muut saaneet näitä vastaavia ja vaikuttivatko ne sinuun miten?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut. Eikä äitini ja hänen äitinsäkään.
Ei nyt sentään, mutta tukkapöllyä taisi tulla.
En koskaan ole saanut pienitäkään ruumiillista kuritusta. Lapsesta alkaen olen oppinut että asiat selvitetään keskustelemalla. Kiitos isä ja äiti.
En, vanhemmat eivät ole väkivaltaisia.
T. 70-luvun lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmiä tuli niin sookelisti, että toisinaan oli perseessä viikkokausia punaiset remmin jäljet.
Itse en ole omille lapsilleni tällaista tapaa jatkanut.
Tukkapöllyä sain ja se oli ihan sairasta repimistä välillä isäni toimesta. Ei mikään pieni nappaaminen niskavilloista, vaan ihan isolla kouralla koko pää. Hyi helkkari mikä sekopää ukko muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla vielä tukistettiin ja laitettiin arestiin jos en osannut käyttäytyä. Sen verran pahoja juttuja tuli hölmöiltyä, että hyvä että puututtiin kovalla kädellä. Ellei olisi, niin tuskin olisin enää hengissä tai vähintäänkin vankilassa. Kiitollinen olen että kunnolla asetettiin rajat ja auktoriteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein kouluissa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu ja menestyinkin kohtuullisesti.
Kuritusta kyllä saatiinkiin, mutta vielä enemmän oli sitä kurituksella uhkailua eli ns. selkäsaunan uhka oli koko ajan ilmassa. Kyllähän siinä oppi olemaan, kun pelko oli kirjaimellisesti perseessä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koivuniemen herraa tuli, samoin isän vyöstä ja tukkapöllyä. En nyt edes perseillyt vaan ihan normaali lapsi olin. Ysärillä kuitenkin tuo oli jo rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sain fyysisiä rangaistuksia mutta en enää sitten kun 80-luvulla se kiellettiin.
T: syntynyt 70-luvun puolivälissä.
Sekä remmiä että risua tuli 70-luvulla. En ole traumatisoitunut, ymmärrän että vanhempani kasvattivat siten kuin heidät oli itse opetettu kasvattamaan. Ei silloin tiedetty paremmin.
Jouduin nurkkaan häpeämään eikä saanut kurkkia . Joten nypin tapettia ajankuluksi niin loppui sekin "kuritus ". Koskaan ei koskettu kurituksen merkeissä. Uskoin pelkkiä kieltoja .
koivuniemi ja tukkapöllyt oli vakiorangaistuksia. Ei traumoja.
Ennen oli helppo saada lapset kuriin. Nykyään vaan sanoitat ja sanoitat viikosta ja kuukaudesta toiseen, ja tuntuu etteivät lapset opi siitä muuta kuin sen, että äiti ja isi eivät mahda heille mitään.
Se oli tiukka, raamatullinen kuri. " Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", kuultiin meillä usein. Vanhemmat keskustelivat kurituksesta aina keskenään, kumpikaan ei lyönyt vihastuneena, hetken mielijohteesta. Isä se yleensä otti kuritusvälineen (vitsa, remmi tms.) ja antoi rakkaudellista kuria paljaalle takapuolelle. Ei vihassa vaan harkiten, mutta tiukasti ja ankarasti. Ensimmäiset tupakka-ja viinakokeilut, luvatta hankitut korvikset tai fritsut kaulalla teininä maksettiin persr(n)ahalla kuten isä asian niin kovin leikkisästi muotoili.
Remmiä tuli kun rikkoi sääntöjä. Ei siinä mitään sen kummempaa. Kun koko lapsuuden ja nuoruuden kasvoi kovassa kurissa, sitä piti hyvinkin normaalina.