Mistä johtuu se, että kysymyksiin ei vastata ja vastaa.attomuuden kulttuuri?

Typeryys.

Töissä se ainakin on sitä, ettei kukaan pomoista uskalla kantaa vastuuta ja esim. vastata sähköpostitse eli kirjallisesti oikeastaan koskaan mihinkään kysymykseen. Tämä on ollut jotenkin hälyyttävää huomata. Kuntapuolen työpaikka, niinpä niin.

Kaikkiin kasvatusjuttuihin vastaan kyllä me hemmottelemme Ennin piloille. Saa villiintyä. Ei saa uimahallin altaasta pois😃a

Älä vastaa itsekkään, jos kysyy jotain. Takaisin sitä mitä muille jakaa jne.

Joku edellä viittasi työkulttuuriin ja siellähän toki vastataan jos kysytään. Mutta yksityiselämässä olen vetänyt rajoja tässä suhteessa välillä tiukastikin. Jos en halua puhua jostain, en puhu siitä vaikka pyydettäisiin. Tietenkään yksityiselämääni koskevaan uteluun en vastaa jos en halua, mutta en välttämättä vastaa myöskään jos joku haluaa vapaa-ajalla hyväksikäyttää ilmaiseksi ammattitaitoani ja pyytää asiantuntijaneuvoja. Jos mahdollista, en vastaa myöskään että "en halua vastata", vaan jätän täysin vastaamatta. Mulla on siis ex-ystävä, jonka mielestä hänen oikeutensa tietää haluamansa asiat ylitti kaikkien muiden ihmisoikeudet. Luonnollisesti on itse erittäin tarkka yksityisyydestään. Hänen kanssaan ei voinut säilyttää mielenterveyttään muuten kuin ymmärtämällä kristallinkirkkaasti tuon, että minun suustani tulee vain sellaiset asiat, joiden itse haluan tulevan sieltä.

Vastataan kyllä jos aiheellista mutta jos esim. joku yksityiselämään liittyvä kysymys niin voi olla vähän hiljaisempaa. Jokainen itse vetää rajansa mihin vastaa ja mihin ei ja se on ihan okei.