mitäs olette mieltä?(naimisiin menosta)

parikymppisiä ollaan ja lapsi on 1,5 vuotias..

ehkä teillä on erilaiset toiveet juhlien suhteen, rahapula tms tms.

häistä ollaan kyllä puhuttu ja samanlaiset on toiveet juhlien suhteen..oisikohan osasyynä se että miehen kaverit eivät ole vielä sitoutuneet niin ei halua olla se ensimmäinen??tai ei vain halua tuhlata minuun koko elämäänsä..:/

jos googlettaa.



Nuoret miehet nimenomaan pelkäävät avioliiton tuomaa vastuuta ja pitävät sitä ns huonona kauppana. Jos mies on avoliitossa niin hän kokee että hän saa nauttia parisuhteen parhaista puolista ilman avioliiton tuomaa vastuuta ja painetta. Mies tietää myös että avioeron tullessa omaisuus jaetaan puoliksi. Jos on vain avoliitossa....hän voi kartuttaa omaisuuttaan rauhassa ilman pelkoa että joutuu sen jakamaan joskus lastensa äidin kanssa.



Miehet ovat muuttuneet. He haluavat vaimokkeen, kodin ja lapset mutta ilman sitoutumista. Kysymys vain kuuluu että miten se mies sitten on sitoutunut lapsiinsa jos ei voi sitoutua heidän äitiinsä, edes? On kiva leikkiä kotia kun se kaikki on vielä ns vain leikkiä eikä ihan todellista sitoutumista.



Suojele itseäsi äläkä nyt ainakaan toista lasta tee ennnenkuin avomiehesi on tehnyt lopullisen päätöksensä.

mutta itse naisena koen kauhean vieraaksi sen ajatuksen, että avioliitto olisi minulle jokin voitto ja saavutus, jokin erityinen turva, jonka tarvitsisin. Elän itse avoliitossa, ja kyllä minustakin on mukavaa, että olen saanut sekä hyvän parisuhteen ja lapset ilman, että on tarvinnut miettiä avioliiton kuvioita. Eli eivät ne ole vain miehet, jotka voivat haluta "vain" parisuhteen ja perheen ilman avioliittoa.



Tottakai tiedän, että avioliitto ei muuta itse suhdetta, mutta koska meillä ei ole mitään omaisuutta, ei senkään takia tarvitse mennä naimisiin. Minulle avioliitto ei toisi mitään sellaista lisäturvaa, jota minulla ei nytkin jo olisi. Tai ei ainakaan mitään sellaista, mitä kokisin tarvitsevani.



Kannattaa muistaa sekin, että parikymppisten maailmasta naimisiin meno voi oikeasti olla aika kaukana - kun normaalistihan sen ikäiset eivät järjestele häitä, vaan ihan muunlaisia bileitä. Miksi ette voisi vain nauttia yhteisestä elämästä ja perheestä? Koska jos joskus tulee ero, niin eihän se avioliitto sitäkään estäisi.

puhuttiin kanssa häistä ja millaiset halutaan ja silti kumpikaan ei halunnut naimisiin. Ollaan parikymppisiä myös.



Mies kyllä tokaisi, ettei halua naimisiin, koska riittää seurata vaikka omaa sukuaan ja tuttaviaan jotka eroavat "heti kättelyssä", olin itse samaa mieltä. Avioliittoa ei koeta samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia sitten, nykyään se on vitsi.



ja kuinkapa moni vaimoke on napannut sen kaulimen käteen papin aamenen jälkeen? moni. ehkä pelko siitä esittämisestä on suuri, että heti ihminen muuttuu ja rupee vaatimaan ja vaatimaan. tai sitten pidetään itsestäänselvyytenä et toiselle voi olla ilkeä, koska ei se noin vaan voi lähteä.



syitä on monia.eikä niistä voi tietää jos asioista ei puhuta.



no meillä häät heinäkuussa ;) yksi yhteinen pelkopeikko selätetty!

meillä mies ei suostu sen enempiä syitä sanomaan kun että ei halua vielä, loppujenlopuksi se suuttuu ja sanoo että älä intä! vaikka vain nätisti koitan kysyä että mikä mättää?onko vika minussa?.. minulle avioliitto ei ole mikään vitsi vaan tärkeä asia, varsinkin kun on lapsia. sukulaisistamme kukaan naimisiinmennyt ei ole eronnut joten en usko että siinäkään vika on..kaippa se täytyy hyväksyä että minussa ei ole vaimoainesta:D :/

se eka lapsi suunniteltu, kumman idea?

se oli ILOINEN yllätys MOLEMMILLE:) miten se liittyy tähän?:o

... että mitä se "naimisiin meneminen" kummallekin teille tarkoittaa eli miten te määrittelette sen, mikä on avioliitto ja miksi se olisi niin välttämätön:



a.) Onko se teidän mielestänne pelkästään maallinen ihmisten edessä tehtävä taloudellinen/laillinen sopimus, josta seuraa jotain yhteiskunnallisia oikeuksia ja velvollisuuksia? Haluatteko sitoutua toisiinne ensisijaisesti ihmisten edessä?



b.) Onko se teidän mielestänne ennen kaikkea suhteen laillistamista Jumalan edessä ja moraalinen asia? Eli se, että suhteesta tehdään avioliitolla Jumalan edessä laillinen ja ei-synnillinen. Eli avioliiton ulkopuolinen suhde on synti.



Nykypäivänähän uskonnolla (oli se mikä hyvänsä) ei näytä olevan paljon merkitystä ihmisille, koska suurin osa ei oikeasti usko Jumalaan eikä synnistäkään saa puhua, koska se loukkaa ihmisten tunteita eikä helvetillä ja rangaistuksilla saa pelotella. Jos joku menee naimisiin kirkossa, sekin tapahtuu enimmäkseen perinteen vuoksi, Harvoja kiinnostaa Jumala. Ehkä kirkkohäät on vain kiva seremonia ilman syvempää merkitystä, yhtä kiva kuin kehitellä itse oma seremonia? Jos kirkkohäät ovat liian tylsät ja perinteiset, niin voi kokeilla vaikka buddhalaisia häitä, vaikkei itse buddhalainen olisikaan tai uskoisi koko juttuun. Onpahan vain kiva seremonia.



Esimerkiksi nykypäivänä avioliiton ulkopuoliset suhteet (seurustelut, avoliitot jne.) ovat sosiaalinen normi ja avioliittoon odottamista moraalisin perustein pidetään vanhanaikaisena, typeränä, naurettavana, ihmistä rajoittavana... Ja rehellisesti sanoen, kuka sellaista edes harjoittaa, ellei ole jossain uskossa? Vaikka joku ehkä itsekin haluaisi odottaa avioliittoon Jumalan vuoksi, niin luopuu siitä sosiaalisen paineen vuoksi, alkaa ensin seurustella, ehkä menee avoliittoon, hankkii lapsiakin... koska oikeasti uskovaisia ja avioliittoa haluavia miehiä on harvassa, ellei etsi tietoisesti uskonnollisten ihmisten joukosta. Sitten kun tätä on jatkunut monta vuotta, miksi pari edes enää viitsisi mennä naimisiin, kun "hyvinhän tässä menee näinkin" heidän mielestään?



Itse olen vuosien mittaan oppinut ihmissuhdekuvioita ja eri vaihtoehtoja miettiessäni sen, että tosiaan avioliittoon odottaminen on parasta. Se on parasta oman henkisen hyvinvoinnin kannalta ja ennen kaikkea moraalisesti tietäen, että suhde on laillinen Jumalan edessä. Silloin ainakin tietää, onko toinen tosissaan lemmenlurituksissaan. Monelle on niin helppoa sanoa, että rakastaa ja on valmis muuttamaan saman katon allekin, mutta Jumalaa ei sitten halutakaan siihen mukaan.



Kannattaa tehdä omat tavoitteet ja toiveet selväksi heti alussa ennen kuin sitä suhdetta edes on alkanut, ja sitten odottaa, että ne myös toteutuvat, koska monen vuoden seurustelun ja avoliiton jälkeen on aika turhaa alkaa neuvotella avioliitosta, jos toinen on sitä mieltä, ettei avioliittoa ole tarvittu ennenkään.



Itselleni ei ole niinkään merkitystä sillä, onko joku naimisissa ihmisten lain edessä. Minulle maistraattiin rekisteröinti on pelkästään ihmisiä ja maallista elämää varten. Tärkeintä on uskonnollinen avioliitto, jossa sanotaan vihkikaavat Jumalan edessä ja se on hyvinkin helppoa... Naimisiin meneminen Jumalan edessä (jos unohdetaan ihmisiä varten järjestettävät hääjuhlat yms.) on jopa niin helppoa, että ihmettelen suuresti, että miksi ihmiset eivät viitsi solmia avioliittoa edes uskonnollisessa mielessä, jos kerran rakastavat toisiaan niin kovasti...



No, muslimi olen, jos joku mietti minun uskonnollista suuntaustani. :)

se oli ILOINEN yllätys MOLEMMILLE:) miten se liittyy tähän?:o

mies ei varsinaisesti etukäteen suunnitellut, että haluaa perheen ja sitoutumisen juuri sinun kanssasi. Hän voi ajatella, että ei halua vielä päättää, onko kanssasi lopunikäänsä, lapsen isänähän pystyy olemaan vaikka ei olisi lapsen äidin kanssa yhdessä.