Miten sellaisen ihmisen voi parantaa

Joka kokee tarvitsevansa huomiota keinoja kaihtamatta? Lapsuudessa ei ole selvästi juostu perässä ja saatu lasta tuntemaan itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Sitten pitää ryhtyä epätoivoisiin tekoihin saadakseen sitä. Riehutaan, huudetaan ja itketään vuoron perään, mutta mikään huomiomäärä ei riitä. Miten ajattelisit itse, mikä riittäisi? Ehkä pappeus, jolloin voi kuvitella koko seurakunnan palvovan itseään vai voisiko terapia auttaa?