Lue keskustelun säännöt.
Jos perheesi (miehesi ja lapsesi) kuolisivat, jäisikö sinulle muita tärkeitä asioita elämääsi?
27.05.2011 |
Mulle jäisi lapsuudenperhe, työni, usko Jumalaan, musiikki- ja lukuharrastukset sekä ystävät.
Mietin tätä yhtenä päivänä, kun työssä puhuttiin siitä, miten hyvä olisi, jos kaikilla olisi useita tärkeitä arvoja elämässä, ettei yhden tärkeän ja rakkaan elämänalueen menettäminen veisi tarkoitusta elämästä.
Kommentit (20)
Tai no oma elämä, mutta tuskin kauheesti tossa kohtaa kiinnostais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle työ on tavattoman mielekästä, joskus jopa mielekkäämpää kuin perhe-elämä.
vanhemmatkin on jo kuolleet. Veli jäisi ja pari ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten saisin uppoutua täysillä rakkaaseen työhöni, eikä hoputtaisi kotiin.
Eli vanhempani ja miehen vanhemmat (pitäisin kyllä heihin vähän yhteyttä varmaan), sisarukset perheineen. Muu suku. Ystävät, ne ketkä nyt on muutamat. Luontokokemukset, ne on minulle tärkeitä. Tiedeuutiset ja vastaavat ajattelun aiheet, niitä tarviin säännöllisesti. Ei paljoa jäis sosiaalisesti, koska tämä oma perhe on todellakin mulla se tärkein juttu kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki, kirjallisuus ja leffat.
Mutta ei muuta.
Kyllä mies ja lapset ovat tärkeimmät aina ja kaikkilla.
no lapsuuden perheeni.
mutta eipä sitä jäis kauheesti elämän iloa tommosen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei minua ne enään kiinnostaisi
mutta kestäisi todella kauan ennen kuin voisin taas nauttia niistä. Lasteni menettäminen olisi niin järkyttävää etten oikein pysty kuvittelemaan miten voisin siitä toipua. Joskus varmaan toipuisin, mutta en tiedä miten ja milloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäisi mitään eikä ketään muuta. Mies ja lapset ovat ainoat mitä minulla on. Kuolisin itsekin jos näin tapahtuisi. Ei olisi enää mitäänmieltä elää
En kyllä sitten tiedä, mistä saisin motivaation sen ylläpitämiseen, kun ei olisi lapsia, ketkä sen pitoa jatkaisi. Mikä mulla olisi se maatilanpidon tarkoitus. Että viljelisin siksi, että miehen veljenpoika saisi sen joskus periä. Jos noin ajattelen, niin saisi se miehen veli perheineen ihan itse tulla viljelemään lastensa perintöä.
Maanviljely kun ei mulle ammattitaidottomana olisi edes mitenkään helppoa. Mieluummin siinä tilanteessa käyttäisin aikani mun omaan koulutustani vastaavaan ammattiin.
Mutta ei kokonaisia tilojakaan ihan noin vain myydä. Eli kyllä mä aika pirunmoiseen hukkaan joutuisin, jos perhe kuolisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä nuo lapsetkin minulta vietäisiin, en tietäisi miten jatkaa elämää..
Ei ystävät, työ, harrastukset tai mikään voisi auttaa siihen tuskaan.
työ, veli ja hänen poikansa, ystävät.
Luulisin kyllä että alkoholisoituisin/alkaisin sekakäyttäjäksi pahasti pitkäksi aikaa koska en haluaisi olla tällä kartalla enää..
Jättäisin kaiken taakse ja lähtisin kaukomaille yksikseni toipumaan.
Työ pitää minut muutenkin paremmin hyvinvoivana kuin mies ja lapset. Jos en käy töissä, elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Turhaudun pelkästä perheen pyörittämisestä.
Kaverit eivät korvaisi menetettyä perhettä. Töitä siirtyisin varmaan tekemään uudestaan 12 tuntia päivässä, kuten ennen lasten syntymää tein. Silloin en nähnyt miestä kuin pari tuntia iltaisin ja viikonloppuisin. Eläimistä tai uskonnoista en perusta.
Mutta sekin on jo 10-vuotias.