Oletko halunnut itsellesi perheen?
En ole halunnut varsinaista ydinperhettä. En ole halunnut lapsia. En tykkää lapsista. Olen myös aseksuaali. Vihdoin ja viimein olen löytänyt miehen, jonka kanssa ei tarvitse harrastaa seksiä. Muuten hyvä elämä yhdessä. Paljon omaa aikaa ja tilaa. Töitä, opiskelua, kuntoilua, kotitöitä, rentoutumista ja lepoa. Tässä on perheeni. Olen aina tykännyt, että on aikaa ja rahaa itselle, ne korvaa lapset.
Kommentit (13)
Olen halunnut löytää ensin kumppanin ja sitten hänen kans mahd.muodostaa perheen... Haaveeksinon toistaiseksi jäänyt. Mutta ainahan voi unelmoida Mieluummin sinkkuna yksin kuun huonossa suhteessa...
Vierailija kirjoitti:
En. Jostain syystä jo ihan pikkutyttönä (alle 10 vuotiaana) ilmoitin äidilleni, että en mene naimisiin enkä tee lapsia. Äitini oli vakuuttunut, että mieleni muuttuu. Ei muuttunut. Ja niin, olen empaattinen ihminen, jos joku luulee itsekkääksi.
Ihan kuin minun kynästäni! Kerroin saman omalle äidilleni jo ekaluokkalaisena. Minulle on aina ollut täysin selvää, että oman kattoni alla asun vain minä itse. Pidän kyllä lapsista tosi paljon ja sukulaislapsia rakastan yli kaiken, enkä muutenkaan ole lainkaan ihmisvihaaja. Tarvitsen vain oman rauhan ja itsenäisyyden.
N65
No eipä tuota edes kaikilta kysytä
Vierailija kirjoitti:
En. Jostain syystä jo ihan pikkutyttönä (alle 10 vuotiaana) ilmoitin äidilleni, että en mene naimisiin enkä tee lapsia. Äitini oli vakuuttunut, että mieleni muuttuu. Ei muuttunut. Ja niin, olen empaattinen ihminen, jos joku luulee itsekkääksi.
Sama minulla! Uskon vakaasti, että ihminen (ainakin kohtuullisen älykäs ja analyyttinen) tuntee itsensä ja omat mieltymyksensä melko hyvin jo lapsena tai vähintään teininä. Jotkut vaan antavat myöhemmin ympäristön vaikuttaa omiin valintoihinsa turhankin paljon.
Minun tärkein tarkoitukseni elämässä on tehdä oma sisäinen lapseni onnelliseksi, sillä hän on minulle tärkeä. Joillekin tämä voi tarkoittaa omien lasten hankkimista tai mitä tahansa, mutta omaa itseään tulisi aina kuunnella ja kunnioittaa.
Minä olen myös jollain tavalla aseksuaali, ainakin sillä kirjolla. Olen myös lievästi autistinen. Olen aina tiennyt, ettei äidiksi tuleminen tai mikään naimisiin meno ole minulle edes vaihtoehto, vaikka deittailen joskus ja olisin varmaan empaattisuuteni ja muiden ominaisuuksieni takia "hyvä äiti".
Lapsen saaminen oli luonnollista. Mutta en ollut mikään hinkuja. Lapsi vain tuli. Siihen piti sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaminen oli luonnollista. Mutta en ollut mikään hinkuja. Lapsi vain tuli. Siihen piti sopeutua.
:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Jostain syystä jo ihan pikkutyttönä (alle 10 vuotiaana) ilmoitin äidilleni, että en mene naimisiin enkä tee lapsia. Äitini oli vakuuttunut, että mieleni muuttuu. Ei muuttunut. Ja niin, olen empaattinen ihminen, jos joku luulee itsekkääksi.
Ihan kuin minun kynästäni! Kerroin saman omalle äidilleni jo ekaluokkalaisena. Minulle on aina ollut täysin selvää, että oman kattoni alla asun vain minä itse. Pidän kyllä lapsista tosi paljon ja sukulaislapsia rakastan yli kaiken, enkä muutenkaan ole lainkaan ihmisvihaaja. Tarvitsen vain oman rauhan ja itsenäisyyden.
N65
Samoin, ihan kuin minun kynästäni. Sillä erotuksella, että olin vakuuttunut haluttomuudestani mennä naimisiin ja tehdä lapsia jo alle kouluikäisenä. Ja äitini ei ole kyseenalaistanut tai epäillyt kantaani koskaan.
N45
Ei ole koskaan kiinnostanut haisevan seksin harrastaminen, likaisten synnytysten kokeminen eikä sotkuinen kakaraperhe-elämä. Koko elämäni olen yrittänyt löytää samanlaista miestä kuin itse, joka ei tykkää seksistä. On kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. En ole koskasn ymmärtänyt, että miksi sitä housut pitää ottaa pois, jos on jonkun kanssa tai menee naimisiin. Muuten hyvä elämä yhdessä.
Aina halusin perheen- miehen ja lapsia, mutta koska olen niin ruma, niin en ko unelmaa saanut toteutettua. Turha on miesten sanoa, että nainen saa aina, jos haluaa, kun ei pidä paikkaansa.
En ole koskaan halunnut lapsia, mutta seksistä tykkäsin 20-35v ilmeisesti aika paljon enemmän kuin muut nuoret naiset.
Haaveissa kyllä, todellisuudessa en. Sen jälkeen kun selvisi mitä paskoja miehet ovat, niin ei kiinnostanut enää.
En. Jostain syystä jo ihan pikkutyttönä (alle 10 vuotiaana) ilmoitin äidilleni, että en mene naimisiin enkä tee lapsia. Äitini oli vakuuttunut, että mieleni muuttuu. Ei muuttunut. Ja niin, olen empaattinen ihminen, jos joku luulee itsekkääksi.