Ikivanhassa oppikoulussa oli hyvää se, että sieltä joutui tipahtamaan alaspäin (kansalaiskouluun) jos laiskotti.

Päästyäni (vuosikymmeniä sitten) sisäänpääsykokeiden kautta hyvään ja edulliseen valtion oppikouluun (Tyttönorssi), minulle vanhemmat lempeästi ja tiukasti tekivät selväksi, että töitä siellä pitää tehdä, ja että jossei se kiinnosta, kansalaiskoulukin on. 

Peruskoulussa Suomessa ei ole tätä, mielestäni hyvää kannustetta, koskaan ollut. Se on sääli, varsinkin koulun nykyisessä tilassa, kun kaikki näkyy menevän päin prinkkalaa, häirikköjä ei saada kuriin, erityislapsille ei ole tarpeeksi avustajia, luokalle ei jätete, opettajaksi ei halua kukaan j.n.e. ja tälläkin keskustelupalstalla aikuiset ihmiset valittavat lastensa HALUTTOMUUDESTA käydä koulua, kun kaikki ei KIINNOSTA.

Olen ikionnellinen siitä, että täällä Saksassa 12-vuotias lapsenlapseni saa käydä Gymnasiumia (eli oppikoulua) toisten samanhenkisten kanssa, ilman häirikköjä, erityislapsia, niitä ulkomaalaisia jotka eivät osaa kieltä, ja että opetus on tasokasta ja etenee hyvin, kivirekien puutteessa.