Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten pääsee esiintymiskammosta ja ujoudesta eroon?

Vierailija
27.05.2011 |

Menee työura päin helvettiä kun en pysty esiintymään isommalle porukalle lainkaan :( Ääni värisee ja ajatus katkeaa ja se sitten hävettää ja nolottaa, pelkään että ihmiset pitävät tosi outona :( Pienessä tutussa porukassa olen ihan rento, ei ongelmaa. Ja hoidan työni hyvin, siis sen puolen missä ei tarvitse esiintyä.



Olen ihan loppu tämän ongelman kanssa, se syö aika pahasti kun ei voi täysipainoisesti hoitaa hommiaan kun aina sydän hakkaa ja pelottaa uudet ihmiset, seminaarit ovat kauhistus :(



Ottaa päähän ja surettaa, kun tuntuu niin epätoivoiselta. Olen niiiiin kade kaikille supliikkimestareille jotka itsevarmasti ja rennosti esiintyvät ihmisten edessä.



Onko muita kohtalotovereita?

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikä on ainakin minulla tuonut tuohon helpotusta.



Monet muut hakevat ilmeisesti helpotusta alkoholista tai betasalpaajista...

Vierailija
2/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai sitten tee esiintymiset niin että sinua kuunteleva porukka joutuu aluksi osallistumaan luentoon ja teette siitä ns. keskustelun alkuun niin jännitys menee pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on oikeastaan tottumuksesta kiinni. Joskus pelkkä tutulle porukalle esiintyminen oli tuskaa. Nyt pystyn menemään viidensadan ihmisen eteen puhumaan ilman mitään paniikkia. Täytyy vaan voittaa itsensä ja mennä. Ja mennä riittävän usein ettei unohdu että siitä selviää hengissä.

Mene ja esiinny aina kun mahdollista. Tiedän että se ei ole helppoa, mutta sillä se esiintyminen parantuu ja pelko hellittää.

Vierailija
4/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja heti.



Ei tuohon mikään auta. Mulla sama ongelma. Esiinnyn hienosti ja osaan asiani. Nyt nautin esiintymistilanteista. Mutta aina lääkkeet kehissä. Ne laskee sykettä.

Vierailija
5/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

opettajan sijaisuuksia ja sen jälkeen huomasin, että voin mennä puhumaan ihan mihin tilaisuuteen vaan sen ihmeellisemmin jännittämättä. Joko taika oli siinä, että lasten edessä sitä munasi itsensä tuhat kertaa, tai sitten ikä teki tehtävänsä ja turruin koko jännittämiseen. Mene ja tiedä.



Reseptini tähän ovat siis kiteytettynä:

-toisto

-ikääntyminen

Vierailija
6/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin jälkikäteen mietin miksi kärsin vuosia samasta ongelmasta kun en kehdannut mennä puhumaan lääkärille asiasta. Beetasalpaajien avulla nautin nykyisin esiintymisestä enkä edes tarvitse enää niitä kaikissa tilanteissa. Beetasalpaajien avulla saat positiivisia kokemuksia esiintymisestä, joka on ainoa tapa päästä eroon tuosta kammosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääsin esiintymiskammosta eroon opettamalla. Hyvä etten ensimmäisillä kerroilla kuollut luokan eteen.



Myös sen olen huomannut, että jos keskittyy itseensä, niin sitten se kammo iskee. Ei siis saa ajatella, miltä minä näytän, mitäköhän nuo muut nyt ajattelevat minusta, puhunkohan tyhmiä. Vaan pitää keskittää huomio kuulijaan ja unohta aitsensä.

Vierailija
8/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kamala esiintymisjännitys ja olen miettinyt mitä asialle voisi tehdä. Olen jämähtänyt uralla sen takia, että supliikki-ihmiset jyräävät ohi ja vievät kaikki mielenkiintoiset hommat. En uskalla edes pienemmissä kokouksissa olla äänessä ilman beetasalpaajaa ja niidenkin kanssa esiintymiseni on epävarmaa ja hapuilevaa. En voisi kuvitellakaan esiintyväni isolle yleisölle. Jopa työpaikan kahvihuoneessa ujostuttaa ja punastelen jos kaikkien huomio yhtäkkiä kohdistuu minuun. Ja olen sentään 36 v. jo enkä mikään pikkutyttö. Eli beetasalpaajat eivät ole ainakaan minun tapauksessa auttaneet kuin vähän. Ne pitää sitä paitsi ottaa 2 tuntia ennen esiintymistilannetta eli jos tulee joku yllättävä tilanne niin niistä ei ole enää apua. Ne myös väsyttävät ja aiheuttavat päänsärkyä. Tulee tokkurainen olo.



Olen harkinnut psykoterapiaa ja stressihermon salpausleikkausta. Uskon, että se raha on pieni mikä niihen menisi verrattuna siihen mitä voin esiintymisjännityksen poistamalla saada urallani aikaan. Puhuttamattakaan tästä henkisestä kärsimyksestä mitä ujouteni aiheuttaa! Jos jollakulla on näistä kokemusta niin olisi kiva kuulla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kasvattamalla itsetunnon.

Vierailija
10/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

esiintyminen oli minulle aina kova paikka. Sitten myöhemmin aloin pitää luentoja opiskelijoille ja se koulutti minusta luontevan esiintyjän. Eli pitää vaan mennä esiintymään. Alkuun se on tiukka paikka, mutta onnistumiset tuovat varmuutta.



Sen sijaan jännitys sinänsä kuuluu hyvään esiintymiseen. Sitä ei pidä pelätä, vaan ottaa se tietyllä tavalla hallintaan. Sydämen tykytys on vain merkki siitä, että olet valmistautunut hyvin!



Keskity asiaan, älä itseesi. Tämä on todella tärkeä asia sisäistää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lukiossa olin niin kova jännittämään, etten uskaltanut osallistua edes vanhojen tansseihin. Nyt n. 10 vuotta myöhemmin vedän työni vuoksi luentoja ja olen muutenkin paljon esillä. Esillä olemiseen tottuu, kun vaan määrätietoisesti menee tilanteisiin, joissa joutuu pois omalta mukavuusalueelta. Pikkuhiljaa jännitys vähenee ja jokainen edes vähän onnistunut esiintyminen vähentää kammoa. Ole itsellesi armollinen: älä arvioi esiintymistäsi liian kriittisesti.



Esiintymistä helpottaa paljon myös se, että olet hyvin perillä siitä, mistä puhut. Kun asia on hallussa, niin esiintyminen ja puhuminen on helpompaa.

Vierailija
12/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen kouluttanut vaikka minkälaisia jännittäjiä ja en itse lähtisi hakemaan ekana lääkkeitä. Esiintyminen kun on sellainen asia, jota voi harjoitella ja siinä on monia kikkoja, joita voi surutta käyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta jotta selviäisit ensimmäisistä kerroista ilman pyörtymisiä ja tärinöitä niin hanki ihmeessä beetasalpaajia. Ne estävät kaikki fyysiset oireet, olit sitten kuin hermona tahansa. Ja kun hermostumista ei pysty näkemään kukaan ulkopuolinen, esiintymistilanteet muuttuvat pikkuhiljaa positiiviseksi kokemukseksi. Näin kävi minulle, ja olen tänä päivänä opettaja.

Vierailija
14/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edes beetasalpaajan avulla en saa suutani auki ja jännittää ihan helvetisti. Vahvempia lääkkeitä en viitsi kokeilla. Harjoitustakin on takana vaikka miten paljon ja ikääkin jo 50 vuotta. Päätin jäädä ensin kotiäidiksi ja nyt teen töitä kotona ja olen onnellinen. Akateeminen ura sai jäädä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jännitys alkoi yläasteella tilanteesta, jossa mua ennen esitelmää pitänyt poika alkoi jännittämään ja ääni värisi, ei saanut henkeä kunnolla. Tuo jotenkin tarttui minuun ja mulle kävi samalla lailla. Hävetti ihan kauheasti.



Sitten aloin opiskelemaan ja hommasin nuo lääkkeet ja auttoivat kyllä.

Vierailija
16/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja munaamalla itsensä.



Kuten pari tuossa aiemmin kertoikin, niin on vapauttavaa, kun huomaa, että voi tehdä itsensä pöhköksi, eikä siitä seuraa mitään pahaa =)



Itse olin myös hirvittävän esiintymiskammoinen vielä yliopistossa, sitten oli pakko suorittaa auskultointi ja eka tunti meni ääni väristen. Sitten huomasin, että kukaan ei kivitä, vaikka kuinka punastelen. ja seuraavalla kerralla sujui jo paremmin. Nykyisin ei jännitä uuden ryhmän edessä koskaan.



Koulussa olen antanut superhyvää palautetta aina niille, jotka ovat voittaneet itsensä ja päässeet luokan eteen, vaikka näkee, että jännittää ihan sairaasti. Toisaalta en ole myöskään pakottanut, jos joku ei ole asiaan pystynyt.



Niillä kursseilla, joilla oppilaiden pitää puhua, munaan aina itseni aluksi, niin oppilaat huomaavat, että siitä ei koidu mitään pahaa. Tietysti sen rajoissa, etten vie omaa uskottavuutta.



Minusta tuota voi myös harjoitella esim. pitämällä esitelmää ystävälle tai pienelle tuttavaryhmälle.

Vierailija
17/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulussa olen antanut superhyvää palautetta aina niille, jotka ovat voittaneet itsensä ja päässeet luokan eteen, vaikka näkee, että jännittää ihan sairaasti.

Vierailija
18/18 |
27.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

...olet saanutkin. Sanoisin vielä rohkaisuksi erään asian: Todennäköisesti kukaan muu ei kiinnitä punasteluusi ja sanojesi takelteluun yhtä paljon huomiota kuin sinä itse. Olin itse aikoinani (pakollisella) suullisen ilmaisun kurssilla yliopistolla, ja siellä eräs tyttö kertoi esiintymisharjoituksensa jälkeen jännittäneensä aivan järkyttävän paljon. Me muut emme olleet huomanneet hänessä mitään tavallisuudesta poikkeavaa! Ja me sentään olimme pienessä luokassa ja näimme esiintyjät läheltä ja kiinnitimme erityistä huomiota heidän tapaansa esiintyä ja puhua, jotta saatoimme antaa siitä palautetta. :)