Lapsen käyttäminen "tukikaverina"

Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Minulla ja ystävälläni on saman ikäiset lapset. Heistä oli taaperoina seuraa toisilleen, mutta tarvitsivat aikuisen herpaantumattoman huomion. Lasten kasvaessa ystävän lapsen käytös alkoi herättää huolta ja häneltä löytyy nyt monenlaista diagnoosia.

Oma lapseni on tavallinen iloinen kaikkien kaveri ja hän osaa joustaa ja neuvotella niin, että leikki onnistuu monenlaistem kavereiden kanssa. Tästä johtuen hänellä on paljon kavereita ja meidän vanhempien tehtävä on lähinnä auttaa rajoittamaan liikoja kaveritreffejä.

Oma lapseni osaa siis olla kiva kaveri tämän ystäväni lapsille jolla ei juurikaan ole kavereita erinäisten haasteiden vuoksi, mutta lapseni kokee tämän uuvuttavana eikä aidosti viihdy näistä tilanteissa. Hän kertoo olevansa jatkuvasti varuillaan, kun ei ikinä tiedä mitä toinen keksii. Väkivaltaa ei kuitenkaan ole. 

Olenkin nyt pyrkinyt näkemään ystävääni ilman lapsia, mutta hän puhuu joka kerta siitä miten hänen lapsensa kaipaa kaveria.

Eli siis toistan itseäni, mitä tekisitte tässä tilanteessa? Onko jollain ehkä vastaavaa kokemusta?