Pidätkö yhteyttä entisiin työkavereihin eläköitymisenne jälkeen?

Miksi kenelläkään olisi tarve kuulla työpaikan "kuulumisia"? 👀👵🏻

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenelläkään olisi tarve kuulla työpaikan "kuulumisia"? 👀👵🏻

Eihän tässä työpaikan kuulumisista ollut kyse!

Kiinnostaako entisten työkavereiden sairauskertomukset tai lasten kuulumiset? Ei tippaakaan.

Puolitoista vuotta olen ollut eläkkeellä ja muutaman kerran olen kauppareissulla jutellut parin työkaverin kanssa. Siinä yhteydenpidot. Minulla ei ollut kenenkään kanssa mitään muuta yhteistä kuin sama työpaikka, kun vielä tein töitä. Vapaa-ajat kuluivat täysin eri ihmisten parissa.

Jos niiden työkavereiden kanssa ei ole ystävyyttä ja yhteydenpitoa vapaa-ajalla, niin tuskin mitään yhteydenpitoa on työsuhteen päättymisen jälkeen. Ihan riippumatta siitä, jääkö eläkkeelle vai vaihtaako työpaikkaa.

Toki vielä työelämässä jatkavat saattavat pitää jonkinlaista LinkedIn-kontaktia yllä. Mutta eläkeläinen on kuvioista ulkona, ei hänestä ole enää hyötyä.

En kyllä soittele, mutta kaupassa tavatatessa vaihdetaan muutama sana.

Sehän se kun koko identiteetti rakentuu työminän varaan eikä sitten eläkkeellä osata olla itsensä kanssa. Jos ei muutenkaan olla oltu yhteydessä vapaalla niin miksi sitä pitäisi alkaa soitella eläkeläiselle? Eihän työpaikan asioista yleensä edes saa kertoa ulkopuoliselle ja sitähhän se eläkeläinen on, eli ei ole enää työsuhteessa. Lisäksi jos on ikäeroa niin vielä vähemmän jollekin Kertulle tai Jopelle tulee soiteltua. Voi kuulostaa tylyltä mutta onko se sitä? Ei minusta. Jos kadulla tai kauppareissulla osuu nenäkkäin voi vaihtaa kuulumisia. Työpaikan asiat ei silti, edelleen, kuulu henkilölle jokai ei työsuhteessa ole. Voihan sitä kertoa että Timppa jäi varhennetulle eläkkeelle ja Sirkka vaihtoi työpaikkaa, työasioita ei.

Onhan sitä sitten näitäkin että kun työpaikalta alkaa jäädä muitakin eläkkeelle niin sitten saattavat sooitella näitte edeltä eläköityneille. Joissain firmoissa on jopa eläkeläisten kerhoja jotka järjestää yhteistä tekemistä, lounaita tms. entisten työkavereitten kesken. 

Jos mulle joku soittelee, niin pierun töräytän luuriin. Loppuu ne pölkkypäitten soittelut.

Suomessa elämä on yksilökeskeistä. Ihmiset viettävät aikaansa perheen tai netin kanssa, niin minäkin teen. Netti korvaa ystävyyssuhteet.

Meillä töissä on eläkeläisten klubi, käyvät kerran kuukaudessa yhdessä lounaalla, tekevät teatteri reissuja ym. En ole liittynyt enkä liity. Tapaan entisiä työkavereita joskus terassilla kaljalla, niitä joiden kanssa puhuttiin myös yksityiasioita ja perhe juttuja töissä ollessakin. Ollaan Insta ja wa porukassa. Muiden työkavereiden kuulumiset ei kiinnosta.