Lue keskustelun säännöt.
Vuosia yhdessä, mutta vasta myöhemmin naimisiin?
17.02.2025 |
Olemme olleet jo lähes 15 vuotta yhdessä, joista 8 vuotta yhteinen taloaina ja kaksi lastakin jo tehty. Emme ole edes kihloissa, mutta viime vuosina olemme alkaneet vitsailemaan naimisiinmenosta. Nyt puhe on muuttunut vakavammaksi, on heitelty ilmaan silloin tällöin että menisimmekö naimisiin ensi kesänä/seuraavana tms. Ajatus sitten jäänyt ilmaan leijumaan, mutta ei vielä olla päivää lyöty lukkoon tai edes sovittu, että mennään. Mutusteltu kuitenkin.
Onko omakohtaista kokemusta siitä, että ensin on seurusteltu vuosia (tarkoitan nyt tyyliin 10+ vuotta) ja naimisiin menty myöhemmin? Muuttuiko suhteen dynamiikka, oliko kyse vain järkiavioliitosta, vai mikä sai lopulta naimisiin menemään kun ensin vuosia vain seurusteltu?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Ei se siitä muutu.Menkää vaan ja pitäkää kivat juhlat.
Tää oli kivasti ja ytimekkäästi sanottu, kiitos :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pari jotka olivat jotain 20v yhdessä mutta erosivat sitten pian naimisiinmenosta, mutta sivusta katsottuna koko suhde oli alusta alkaen aika kaaosta, jotensinänsä en ihmettele lopputulosta. Jos suhdeon hyvä niin en usko että naimisiinmenoa tarvitsee katua ja kyllähände lapsien ja yhteisen lainan vuoksi on järkevämpi kuin avoliitto.
Me mentiin naimisiin, kun lapsi oli 6 v ja oltiin oltu yhdessä vajaa 10v. Pidettiin pienet kivat juhlat ja jotenkin vahvisti suhdetta tuo naimisiin meno. Kumpikaan ei edes vaihtanut nimeä. Ja ollaan nyt oltu naimisissakin jo yli 10v.
Tuttava pariskunta meni naimisiin, kun eka lapsenlapsi syntyi. Sekin minusta aika kiva juttu. Lapset siis heillä jo kolmikymppisiä.
Tuossa vaiheessa se ehkä on järkiavioliitto, eikä siinä ole mitään pahaa, päin vastoin! Siinähän ajatellaan sitä toista ja omaa perhettä vain luomalla puitteet, ettei toinen jää kuin knalli kalliolle. Varmasti tuntee toisen tuossa vaiheessa jo läpikotaisin, joten ei tule yllätyksiäkään elämässä.
8 vuoden yhdessäolon jälkeen muutettiin yhteen. Ei kummallakaan ollut hinkua naimisiin. Mutta kun ensimmäinen lapsi syntyi 11 vuoden yhdessäolon jälkeen, päätimme järkisyistä mennä naimisiin :D. Pienet juhlat pidettiin.
Kyllähän se tietynlaista turvaa tuo, vaikkei se mitään muuta ole muuttanut. Edelleen elämä on ihanaa.
Ps. alusta asti meillä on ollut omat tilit, omat omaisuudet, omat menot (minä pidän matkustelusta, mies ei niinkään) yms. ja on edelleen. Lisäksi ne yhteiset asiat; lapset, auto ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin lähes 20v yhdessä ennen kuin mentiin naimisiin, tosin se tapahtui ulkomailla ja ilman vieraita, eli oli kyllä intiimit "häät". Nyt häistä jo 7v ja 6v poika lisänä perheessä.
Sukulainen seurusteli 40 vuotta miehensä kaa, sit menivät naimisiin. Onnea ei pitkään kestänyt kun toinen kuoli autokolarissa.
Mitä vaan voi käydä, se on elämää, jos haluu naimisiin ni menkää, jos se ei kiinnosta niin älkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin ensin 15v yhdessä ja mentiin sitten naimisiin. Lapsikin tuli vasta avioliiton aikana. Oltiin tosi nuoria (15v) kun alettiin seurustelemaan.
Oltiin yhdessä jo 11 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Ennen naimisiinmenoa oli jo yhteinen talolaina ja kaksoset. Sanoisin että sekä järki- että rakkausliitto. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 33 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotta oltiin oltu yhdessä, kun meidät vihittiin maistraatissa. Juridisista syistä mentiin naimisiin. Molemmilla säilyi omat nimet. Mikään ei muuttunut.
Nyt yhteisiä vuosia on takana 27. Päiväkään en vaihtaisi pois.
12 vuotta yhdessä, joskus aateltu mennä vielä naimisiinkin. Asuttiin pitkään ulkomailla eikä haluttu sieltä käsin alkaa järjestämään häitä Suomessa. Pari vuotta on tässä ollut aika hektistä eikä ajatus pientenkään juhlien järjestämisestä tunnu tällä hetkellä kivalta, vaan lähinnä uuvuttavalta. Haluan voida nauttia ja iloita järjestelyistä sitten kun niiden aika koittaa.
Järkiavioituminen on tiedossa siinä mielessä, että ajattelen naimisiinmenon ennen kaikkea juridisena ja taloudellisena sitoutumisena. Maistraattivihkiminen ja juhlat pienellä porukalla rakkaassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme yhdessä 6v ja meidät vihittiin maistraatissa viikkoa ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi.
Ei vaan tullut mieleen aiemmin.
6kk myöhemmin pidettiin ystäville kesäjuhlat
Vierailija kirjoitti:
Me olimme yhdessä 6v ja meidät vihittiin maistraatissa viikkoa ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi.
Ei vaan tullut mieleen aiemmin.
6kk myöhemmin pidettiin ystäville kesäjuhlat
6 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa on vähän enemmän kuin "10+v" mitä aloituksessa sanottiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme yhdessä 6v ja meidät vihittiin maistraatissa viikkoa ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi.
Ei vaan tullut mieleen aiemmin.
6kk myöhemmin pidettiin ystäville kesäjuhlat
6 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa on vähän enemmän kuin "10+v" mitä aloituksessa sanottiin...
Siis vähemmän tietysti. 6v ei ole vielä pitkä aika olla yhdessä.
Mun serkku oli ollut miehensä kanssa lähes 20 v ja yhteisiä lapsiakin oli 5 ennen kuin menivät naimisiin. Tästä on aikaa joku 10 v ja edelleen ovat yhdessä. Ei olla eriryisen läheisiä, niin en tiedä muuttuiko jokin suhteessa naimisiinmenon myötä.
miksi naimisiin meno muuttaisi yhtään mitään, paitsi pienentäisi pankkitilin saldoa? Jos on hyvä noin, niin antakaa olla.
-m
Me oltiin 12 vuotta yhdessä, mutta ajatus lasten saamisesta herätti tarpeen mennä naimisiin, niin tehtiin ja nyt häistä on 46 vuotta.
Mulla on tuttu nainen, joka meni miehensä kanssa naimisiin 6-kymppisenä. Olivat olleet jo vuosikymmeniä yhdessä (avolitossa) ja lapsetkin aikuiseksi kasvattaneet.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt melkein 11 vuotta. Olemme kihloissa sillä tavalla että kannamme sormuksia, mutta avioliitosta on lähinnä puhuttu vain ns. vitsinä. Päätin tänä vuonna että kun 11 vuotta tulee täyteen, en puhu siitä enää edes läpällä. 10. vuosipäivän kunniaksi olisi vielä hauskaa mennä naimisiin, mutta sen jälkeen se alkaa olla jo outoa ja ehkä noloakin.
Onneksi se ei ole kummallekaan tärkeää.
Ei se siitä muutu.Menkää vaan ja pitäkää kivat juhlat.