Vuosia yhdessä, mutta vasta myöhemmin naimisiin?
Olemme olleet jo lähes 15 vuotta yhdessä, joista 8 vuotta yhteinen taloaina ja kaksi lastakin jo tehty. Emme ole edes kihloissa, mutta viime vuosina olemme alkaneet vitsailemaan naimisiinmenosta. Nyt puhe on muuttunut vakavammaksi, on heitelty ilmaan silloin tällöin että menisimmekö naimisiin ensi kesänä/seuraavana tms. Ajatus sitten jäänyt ilmaan leijumaan, mutta ei vielä olla päivää lyöty lukkoon tai edes sovittu, että mennään. Mutusteltu kuitenkin.
Onko omakohtaista kokemusta siitä, että ensin on seurusteltu vuosia (tarkoitan nyt tyyliin 10+ vuotta) ja naimisiin menty myöhemmin? Muuttuiko suhteen dynamiikka, oliko kyse vain järkiavioliitosta, vai mikä sai lopulta naimisiin menemään kun ensin vuosia vain seurusteltu?
Kommentit (40)
Itkin vuolaasti hautajaisissa, joissa leski ja edesmennyt olivat olleet yhdessä 40 vuotta joista kolme päivää naimisissa.
Että menkää naimisiin, juhlikaa suurta päiväänne.
Mekin pidettiin hauskat juhlat, sellaiset aikuiset, ei mitään prinsessapäivää. Yhä vielä hämmästyn, että olen naimisissa. Arkea asia ei muuttanut, juhlat oli asiaa koska me tykätään toisistamme ja viihdytään yhdessä ja haluttiin kertoa siitä muillekin.
Niin ja kunnon juhlia on elämässä ihan liian harvoin.
Sinä kysyt meiltä, että mitä olet naimassa? Lähde treffeille sen ukon kanssa ja yritä tutustua siihen. Kysy siltä! Saattaapi vielä yllättyä, kun toinen kiinnostuu 15 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän avioliitolla ole mitään muuta merkitystä kuin lakisääteiset asiat. Perinnönjaot yms.
Mikä ihmisiä vaivaa kun kuvittelee että siinä olisi jotain sen enempää?
Uskismiehet saattaa pimahtaa. Jos mielenterveys ei ole kunnossa, siinä voi olla omat riskinsä. Se voi antaa oikeutuksen monenlaiseen pahaan sellaiselle, jolla on äärivanhoillinen kasvatus.
Onneksi olkoon teille näin etukäteen 🥳
Vierailija kirjoitti:
Sinä kysyt meiltä, että mitä olet naimassa? Lähde treffeille sen ukon kanssa ja yritä tutustua siihen. Kysy siltä! Saattaapi vielä yllättyä, kun toinen kiinnostuu 15 vuoden jälkeen.
Häh? Eihän tuossa kysytty mitään tuollaista.
Sukulaismies oli vuosikausia avoliitossa ja saivat kolme lastakin. Nuorimmaisen ollessa vauva menivät viimein naimisiin. Nyt nuorimmainenkin lapsi on reilusti yli 20v ja pariskunta on edelleen yhdessä. Olleet lähemmäs 40 vuotta yhdessä.
10v oltiin yhdessä ennen naimisiin menoa, kolme lasta ja asuntolaina. 10v myöhemmin erottiin, mutta ei se siihen naimisiin menemiseen liittynyt, vaikka enemmän se naimisissa olo oli minun tahdosta sitten lopulta.
Kannattaa mennä naimisiin . Teinä olisin jo mennyt kun lapsia alkoi tulla, jos vaikka jompikumpi kuolee , saisi lesken eläkettä elämiseen, sitä saa vasta 5v aviovuoden jälkeen. Oma isäni kuoli kun olin 14v, raha tuli tarpeeseen äidille meidän elättämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä naimisiin . Teinä olisin jo mennyt kun lapsia alkoi tulla, jos vaikka jompikumpi kuolee , saisi lesken eläkettä elämiseen, sitä saa vasta 5v aviovuoden jälkeen. Oma isäni kuoli kun olin 14v, raha tuli tarpeeseen äidille meidän elättämiseen.
Jos on yhteisiä lapsia, niin ei tarvitse olla ollut 5 vuotta naimisissa. Tuo 5 vuotta koskee lapsettomia pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän avioliitolla ole mitään muuta merkitystä kuin lakisääteiset asiat. Perinnönjaot yms.
Mikä ihmisiä vaivaa kun kuvittelee että siinä olisi jotain sen enempää?
Ja perintökin vain siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. Mutta siis joo kaikki muu juridiikka kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme yhdessä 6v ja meidät vihittiin maistraatissa viikkoa ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi.
Ei vaan tullut mieleen aiemmin.
6kk myöhemmin pidettiin ystäville kesäjuhlat
6 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa on vähän enemmän kuin "10+v" mitä aloituksessa sanottiin...
Siis vähemmän tietysti. 6v ei ole vielä pitkä aika olla yhdessä.
No juu puhutaan ihan eri tasosta ja elämäntilanteesra, jos 6 vuotta oltu yhdessä ennen naimisiin menoa kuin että ollaan 15-20 vuotta yhdessä ennen papin aamenta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän avioliitolla ole mitään muuta merkitystä kuin lakisääteiset asiat. Perinnönjaot yms.
Mikä ihmisiä vaivaa kun kuvittelee että siinä olisi jotain sen enempää?
Kyllä meillä siinä oli aitoa vilpitöntä rakkautta edelleen mukana ja se juridinen osuus vain sinetöi sen rakkauden huipentuman. Puhtaasti järkiliitto voi olla ja usein onkin rakkaudeton liitto.
Mun serkku meni naimisiin joku 18v yhdessäolon jälkeen. Eipä siinä mitään. Helppoahan se on aistraatissa käydä. Ja vouhan seitä edelleen erota sitten jos siltä tuntuu.
11 vuotta oltiin me asuttukin jo yhdessä ennen naimisiin menoa. Lapsen myötä tuntui luonnolliselta.
Me ansaittiin se <3 Ei ikinä "järkiavioliittoa", hyi
Meidät vihittiin viime vuonna 40 v päivänäni, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Järkisyyt. Maistraattissa. Pidettiin saunailta ystäville😃. Eipä ole mikään muuttunut, sukunimikin pysyi oma. Rakkautta riittää ja mottomme on "Rakkaus ei ole silmiin katsomista, se on yhteiseen suuntaan katsomista".
Kirkkovihkiminen, kun yli 10 vuotta oli oltu yhdessä. Oli ihanaa ja ikimuistoista. Ei yhtään jännittänyt eikä epäilyttänyt, kun rinnalla oli oma pitkäaikainen kumppani.
30v oltu yhdessä, 2 teiniä ja maksetut lainat. Avoliitossa jatketaan, ei mitään syytä mennä naimisiin.
Eihän avioliitolla ole mitään muuta merkitystä kuin lakisääteiset asiat. Perinnönjaot yms.
Mikä ihmisiä vaivaa kun kuvittelee että siinä olisi jotain sen enempää?