Lue keskustelun säännöt.
Miten toimit tässä tilanteessa hiekkalaatikolla?
27.05.2011 |
Lapsesi leikkii yhteisessä käytössä olevilla hiekkaleluilla, ja naapurin lapsi tulee useita kertoja repimään lapsen kädestä lelun. Ja kun lapsesi ottaa uuden, se sama lapsi tulee taas ja ottaa kädestä... Tai kun lapsesi tekee hiekkakakkuja ja täyttää ämpäriä hiekalla, tämä naapurin lapsi tulee joka kerta kaatamaan hiekat ämpäristä kesken kaiken.
Kyse siis on parivuotiaista, joten lapsen toiminta ei niinkään ihmetytä eikä ärsytä, mutta kun lapsen äiti ei mitenkään reagoi lapsen käytökseen. Katselin touhua aikani ja annoin lasten leikkiä keskenään kun näytti ettei oma lapseni pistä sitä pahakseen.
Lopulta kuitenkin puutuin tilanteeseen, kehotin lastani antamaan naapurin mukulalle toisen lapion ja pitämään itse sen mikä hänellä oli jo kädessä. Naapurin lapsen äiti huomasi sen, ja samantien haki lapsensa pois hiekkalaatikolta ja poistui koko puistosta >loukkaantui kai toiminnastani??
Miten toimitte, annatteko lasten leikkiä keskenään ja ratkoa omat ongelmansa? Näin minäkin ajattelin että teen, koska lapset olivat suunnilleen samanikäisiä ja ajattelin että hyvä vaan jos oppivat itse jakamaan ja pitämään puolensa. Oma lapseni on kuitenkin aikaisemmin leikkinyt itseä huomattavasti nuorempien lasten kanssa, ja olen silloin opettanut ettei toisten käsistä oteta leluja. Ei siksi tuntunut reilulta, ettei samat säännöt koske kaikkia joten pidin lapseni puolta. Teinkö väärin?
Kommentit (12)
Mä osallistun siihen leikkiin noin pienten kanssa sen verran, että ratkon tilanteita siinä saman tien. Jos toisella on huonot leikit, niin tarjoan vaikka jotain uutta lelua ja ehdotan, että teepäs vaikka synttärikakku.
Noissa tilanteissa mun mielestä aika harvoin tarvitsee komentaa kovasti, kunhan itse on sen verran levelillä, että ohjaa leikkiä ennen kuin se muuttuu hiekan heitoksi.
Ja kyllä 2-vuotiaiden käytöstä pitää ohjata, miten ne muuten oppii muuta kuin viidakon lait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin pidän lapseni puolia (reilu 2v) tollasissa tilanteissa. On ihan sama, onko sen toisen lapsen vanhempi lähistöllä vai ei, mutta jos joku tulee ottamaan lapseni kädestä leluja tai muuten sabotoimaan leikkiä, niin tottakai puutun siihen. Oma lapseni on sen verran ujo, ettei ko. tilanteissa "ehdi" pitää puoliaan, ja on muutenkin hyvin hämmentynyt tilanteista. Hän ei siis ole mitenkään ns. nössö tms, mutta voin väittää että tietää toisten kädestä ottamisen tai leikin sotkemisen olevan kiellettyä.
Ja lähes aina ne lapset, jotka ovat ottaneet lelun kädestä tms, ovat tehneet sen ihan tietoisesti, eli ei ole ollut kyse siitä että ymmärtääkö mitä tekee. Äidit ovat noissa tilanteissa puolestaan täysin kuuroja ja sokeita.
Miksi lapselle ei ihan pienestä asti voi opettaa, että toisten tavaroihin (tai käytössä oleviin yhteisiin) ei saa koskea, eikä niitä saa ottaa ilman lupaa.
Ja kyllä 2-vuotiaiden käytöstä pitää ohjata, miten ne muuten oppii muuta kuin viidakon lait.
Kyllä mä olen MONTA kertaa sanonut hyvinkin tiukasti vieraille lapsille, kun ovat vieneet lelut, heittäneet hiekkaa tms.
Kukas minun lastani puolustaa ellen minä??
Tuon ikäiset tarvitsevat ihan ehdottomasti vielä aikuista muistuttamaan säännöistä ja ohjaamaan yhteistä leikkiä kaverin kanssa. Meidän puistoissamme aikuiset vahtivat lastensa touhuja sivusilmällä koko ajan, ja kun noita tilanteita tulee, niin komentavat omiaan. Tietysti. Joskus harvoin, jos vanhempi ei huomaa tapausta, niin muutkin hiekkiksellä istuvat ohjaavat väärin käyttäytyvää lasta. Itsekin olen kyllä vähän arka ojentamaan muiden lapsia, ja teen niin vain silloin, jos on ihan kunnon töniminen tai hiekan heittely kyseessä.
Mielestäni voit siis ihan hyvin neuvoa naapurin lastakin, ja jos äippä tästä suuttuu, niin sille ei sitten voi mitään. Itse an ainakaan loukkaannu, jos lapsiani komennetaan (nätisti) puistossa. En pysty aina kaikkea huomaamaan, ja opetuskin pysyy lapsella paremmin mielessä, kun se tulee joltain muulta kuin omalta äidiltä. :)
mukava kuulla että olette samaa mieltä. Onneksi tällaisia äitejä sattuu paikalle harvoin :)
Nyt uskallan jatkossakin toimia samoin, ei tunnu reilulta vaatia omaa lasta käyttäytymään hyvin jos ei sitä vaadita kaikilta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toivoisin muistettavan, että normaalille 2-vuotiaalle kaikki mikä on toisen kädessä on itseltä pois ja tavoiteltavan arvoista ja se pitää yrittää saada....
Siinä sitte pitää vanhempien ohjata, ettei saa ottaa kädestä ja että puolensakin voi pitää...
Toiset lapse oppii sen ekalla toiset sadannella ja toiset 10 000lla kerralla, vaikka vanhemmat kuinka johdonmukaisesti aina kieltäisivät..
LUOJAN KIITOS OLEN PÄÄSSYT POIS TUOSTA HIEKKISVAIHEESTA HYSTEERISTEN MAMMOJEN KANSSA !!!!!!
Mulla on kuvailemasi kiusaajalapsi. Tai oikeastaan hän ei halua jakaa lelujaan ja vie ne toisten käsistä. Kaksi kertaa kiellän viemästä käsistä/kaatamasta ämpäristä hiekkoja ja jos ei sana mene perille, joko lähdetään puistosta tai lapseni joutuu pois hiekkalaatikosta.
Muilta äideiltä odotan samaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun normaali 2v:n käytös on "kiusaamista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, kun hiekkikselle tulee muita lapsia, hän kaataa hiekkaa näiden päälle, repii lelut käsistä, rikkoo kakut ja muksii. Siis heti, kun muita lapsia vaan ilmestyy parin metrin säteelle, alkaa tämä käytös. Kiellän aina ja estän rikkomasta/annan lelut takaisin muille jne, mutta poika vaan jatkaa samaa rataa. Ei itse leiki enää ollenkaan, vaan ainoastaan keskittyy kiusaamaan muita. Tätä jatkuu, kunnes vihellän pelin poikki, kirkuva poika kainaloon ja puistosta kotiin. En tosiaan tiedä, miksi muiden lapset eivät käyttäydy näin ja minun käyttäytyy, ja mitä voisin tehdä käytöksen muuttamiseksi.
Tällaista on ollut jo runsaat puoli vuotta, poika on ainokainen ja 4 päivää viikosta päiväkodissa. Siellä on kuulemma aika hiljainen eikä kiusaa, mitä nyt heittelee hiekkaa kyllä toisinaan. Todella kypsää, kun aina puistoreissut päättyvät ikävästi.
kun normaali 2v:n käytös on "kiusaamista"
Höh, eihän tässä kukaan sen lapsen käytöstä paheksunut vaan äidin.
Minä kyllä myös, ihan nätisti, puuttuisin tilanteeseen, enkä myöskään loukkannu, jos toinen vanhempi toimii oman lapseni kanssa samoin. Vaikka ei yleensä kyllä ehdi, sillä vahdin lasteni käytöstä puistossa itse. Ja minulla on siis alle kolmevuotiaat kaksoset ja hyvin ehtii silti...
fiksu äiti taas kyseessä, onneksi näitä maailmannapojen äitejä näkee harvemmin puistoissa.
Meillä äidit seuraavat vähän lastensa tekemisiä ja parivuotiaille opetetaan kädestä pitäen ettei toiselta oteta (ottavat omalta lapseltaan pois toisen kädestä otetut lelut tai jos lapsi jo ymmärtää vähän paremmin, niin käskevät antamaan lelun takaisin). Kukaan ei vedä meidän lähipuistoissa hernettä nenään, vaikka toisen lastakin opastaisi asiassa, kiva pikkukylä täällä espoossa!