Oletko huomannut olevasi puutteessa tunnetasolla

Kaipaan peniksen antamaan tunnetta pimpissäni...

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan peniksen antamaan tunnetta pimpissäni...

Uuu..kaipaan pimpan puritusta kullissani

Eronneena usein. Ei se vehje, vaan se läsnäolo. 

Yksi keskeinen syy omaan erooni. En ole koskaan ollut niin yksinäinen kuin avioliitossani sen viimeisinä vuosina. Tosiaan ei ollut sitä seksiä mutta kumpi on syy, kumpi seuraus 

Yleensä itsellänikin on vain melko selvä fyysinen- seksuaalinen puute, jonka huomaam, mutta tänään yksin rannalla kävellessä tunnisti vain voimakkaam puutteen tunnetasolla. No seksiä ei ole ollut kuin viimeksi sunnuntai yöllä . Siitä kai se sitten johtui.  Olisin varmaan sortunut johonkin flirttiin jonkun naisen kanssa, jos sellainen olis ollut läsnä.  Samat hormonithan ne vaikuttaa niin fyysisesti kuin henkisesti. 

Oletko huomannut olevasi älyn puutteessa pääsi tasolla,a

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut olevasi älyn puutteessa pääsi tasolla,a

  Sullahan oli sitten rohkea älynväläys. Voi voi !

Olin henkisessä ja  fyysisessä puutteessa ennen kuin täytin 18 vuotta. Sitten kohtasin vaimoni, enkä siitä lähtien kärsinyt kummastakaan. Ikää 67v.

Vierailija kirjoitti:

Olin henkisessä ja  fyysisessä puutteessa ennen kuin täytin 18 vuotta. Sitten kohtasin vaimoni, enkä siitä lähtien kärsinyt kummastakaan. Ikää 67v.

 Tehän olette kuin juuri rakastunut nuori pari. Paljon onnea ja menestystä teille edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin henkisessä ja  fyysisessä puutteessa ennen kuin täytin 18 vuotta. Sitten kohtasin vaimoni, enkä siitä lähtien kärsinyt kummastakaan. Ikää 67v.

 Tehän olette kuin juuri rakastunut nuori pari. Paljon onnea ja menestystä teille edelleen. 

Kiitos. Täytyy sanoa, että osu ja upposi. Tuli itsellekin mieleen. Koko ikä menty samaan aikaan nukkumaan, maattu ennen nukahtamaista lusikassa tai kyljittäin. Hyväilty ja suukoteltu päivän päätteeksi. Rauhoituttu sielut yhdessä. Monesti sanonut silloin vaimolle, että miten voi tuntua yhä samalta kuin nuorina kun silittelee vaimon pikkareiden päältä pillua ja aistii vaimon hengitystä ja sielua. Suudelmakin humisee yhä vain päässä.

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Sitä kannattaa etsiä. Sen sanattoman viestinnän määrä on aivan käsittämätön. Tetää sanomattakin mitä toinen ajattelee miltä tuntuu ja sama toisinpäin. Turha esittää mitään kun toinen näkee sieluusi ja lukee kuin avointa kirjaa. Kaikista parasta on se rauha, kun kaksi yksinäistä sielua löytää toisistaan kodin. Itsekin olin pienestä lähtien levoton sielu ja omien polkujen tallaaja ja kun kohtasin vaimoni muutuin kuin taikaiskusta. Ei edes oma äiti ole ollut yhtä läheinen, vaikka kasvoinkin rakastavassa kodissa. Seksikin ollut alusta lähtien raskastelua, jossa tunteet merkanneet enemmän kuin fyysinen yhtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Sitä kannattaa etsiä. Sen sanattoman viestinnän määrä on aivan käsittämätön. Tetää sanomattakin mitä toinen ajattelee miltä tuntuu ja sama toisinpäin. Turha esittää mitään kun toinen näkee sieluusi ja lukee kuin avointa kirjaa. Kaikista parasta on se rauha, kun kaksi yksinäistä sielua löytää toisistaan kodin. Itsekin olin pienestä lähtien levoton sielu ja omien polkujen tallaaja ja kun kohtasin vaimoni muutuin kuin taikaiskusta. Ei edes oma äiti ole ollut yhtä läheinen, vaikka kasvoinkin rakastavassa kodissa. Seksikin ollut alusta lähtien raskastelua, jossa tunteet merkanneet enemmän kuin fyysinen yhtyminen.

Ah, kuulostaa lottovoittoakin paremmalta. Saako kysyä, kohtasitteko "tosielämässä" vai netissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Sitä kannattaa etsiä. Sen sanattoman viestinnän määrä on aivan käsittämätön. Tetää sanomattakin mitä toinen ajattelee miltä tuntuu ja sama toisinpäin. Turha esittää mitään kun toinen näkee sieluusi ja lukee kuin avointa kirjaa. Kaikista parasta on se rauha, kun kaksi yksinäistä sielua löytää toisistaan kodin. Itsekin olin pienestä lähtien levoton sielu ja omien polkujen tallaaja ja kun kohtasin vaimoni muutuin kuin taikaiskusta. Ei edes oma äiti ole ollut yhtä läheinen, vaikka kasvoinkin rakastavassa kodissa. Seksikin ollut alusta lähtien raskastelua, jossa tunteet merkanneet enemmän kuin fyysinen yhtyminen.

Ah, kuulostaa lottovoittoakin paremmalta. Saako kysyä, ko

Tosielämässä. Ei 70-luvulla ollut nettejä, oli vain discoja stadi täynnä. Mutta monen monta sataa tyttöä kohtaisin, monen monia suutelin ilman, että mikään säväytti. Sitten suutelin vaimoani kyselemättä ja sanomatta sanaakaan tavatessamme ja  se oli menoa, kun vastaus oli yhtä tulinen. En oikein usko nettiin, pitkää kohdata silmästä silmään että aistii ja näkee millainen on. Vaimo veti minutkin tanssilattialta kuin magneetti hänet nähtyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan peniksen antamaan tunnetta pimpissäni...

Uuu..kaipaan pimpan puritusta kullissani

oommako aliherkkyyttä omaavia autismia/adhd, milloin menee liiaksi? vai vain normi läheisyyttä kaipaavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Sitä kannattaa etsiä. Sen sanattoman viestinnän määrä on aivan käsittämätön. Tetää sanomattakin mitä toinen ajattelee miltä tuntuu ja sama toisinpäin. Turha esittää mitään kun toinen näkee sieluusi ja lukee kuin avointa kirjaa. Kaikista parasta on se rauha, kun kaksi yksinäistä sielua löytää toisistaan kodin. Itsekin olin pienestä lähtien levoton sielu ja omien polkujen tallaaja ja kun kohtasin vaimoni muutuin kuin taikaiskusta. Ei edes oma äiti ole ollut yhtä läheinen, vaikka kasvoinkin rakastavassa kodissa. Seksikin ollut alusta lähtien raskastelua, jossa tunteet merkanneet enemmän kuin fyysinen yhtyminen.

parasta, ja siksi kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan peniksen antamaan tunnetta pimpissäni...

Uuu..kaipaan pimpan puritusta kullissani

oommako aliherkkyyttä omaavia autismia/adhd, milloin menee liiaksi? vai vain normi läheisyyttä kaipaavia

Läheisyyttä sais olla enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Mä nimenomaan itse kaipaan (iki)sinkkuna ollessa sitä tunneyhteyttä. Ei vois vähempää kiinnostaa pelkkä paneminen.

Sitä kannattaa etsiä. Sen sanattoman viestinnän määrä on aivan käsittämätön. Tetää sanomattakin mitä toinen ajattelee miltä tuntuu ja sama toisinpäin. Turha esittää mitään kun toinen näkee sieluusi ja lukee kuin avointa kirjaa. Kaikista parasta on se rauha, kun kaksi yksinäistä sielua löytää toisistaan kodin. Itsekin olin pienestä lähtien levoton sielu ja omien polkujen tallaaja ja kun kohtasin vaimoni muutuin kuin taikaiskusta. Ei edes oma äiti ole ollut yhtä läheinen, vaikka kasvoinkin rakastavassa kodissa. Seksikin ollut alusta lähtien raskastelua, jossa tunteet merkanneet enemmän kuin fyysinen yhtyminen.

parasta, ja siksi kateellinen.

Niin on parasta. Kuvaa tunteiden palolle on se, että minulta meni 10 vuotta havahtua siihen, kuinka kaunis vaimoni oli tavatessamme. Piti oikein jälkikäteen käydä kuvia läpi. Onneksi olin kuvannut paljon.  Olin elänyt rakkauden sumussa ja vaimoni sielun lumoissa. Toki uskomattomilla rakasteluillakin oli osansa. Sitähän ne on kun mennään tunne edellä.Toki oli siinä sivuvaikutuksiakin, kun molempien lapsuuden kaverit jäi lehdelle soittelemaan, kun ei vain kaverit enää kiinnostaneet, eikä discot ja muut humputukset. Mutta sitä se on kun on henkisesti täysin tyytyväinen ja  tyydytetty. Ei  ole koskaan kaivannut terapeuttista apua kavereilta saati terapeuteilta, aina tuettu toisiamme, purettu paineita, isojakin, toisiamme tukien..Parisuhteemme ollut peruskallio mikä kestänyt ja suojannut ulkoisilta paineilta. Mutta en silti lakkaa ihmettelemästä sen ihmeellisyyttä. Monesti miettinyt mutta menee yli käsityskyvyn. Sielunkumppanuus ja todellinen rakkaus on jotain mitä pitää itse kokea että ymmärtää.

Hyvää ystävänpäivää muuten. Koittakaa etsiä itsellenne se oikea. 

Eihän tuo tunneyhteyden yllä pitäminen paljoa maksais: hymyä, kosketusta, toisen kuuntelua, ystävällisiä eleitä ...mutta.. sekin jää helposti tekemättä . Tai olisko niin, että siinäkin voi tulla torjutuksi .   

Siksi viimeistään nukkumaan mennessä samaa aikaa voi korjata kiireisen päivän tilanteen. Siksi itselle nukkumaanmenohetki on usein päivän paras hetki. Kaivautua vaimon kylkeen kiehnäämään ja suutelemaan.Siinä huomaa ja tuntee heti jos joku  asia mättää suhteessa.