Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä joskus unohtaa, että toinen on oikeasti hyvä tyyppi? (Asiaa parisuhteesta)
21.06.2011 |
Meillä on ollut tosi vaikeaa miehen kanssa viimeiset puoli vuotta ainakin. Naimisissa ollaan.
Puhuminen ja aika on alkanut auttamaan.
Toissa iltana ihmettelin sitä, että miten sitä niin jotenkin uppoutuu niihin ongelmiin ja näkee toisessa vain ne huonot puolet? Nyt, kun töitä on parisuhteen eteen tehty, niin huomaan että se sama mieshän tuo on, kuin ennenkin. Se, johon rakastuin aikoinaan.
Eroakin olen tässä jossain vaiheessa miettinyt, onneksi en se ei ole ajatuksia pidemmälle edennyt. Puhuttu toki siitäkin, että miten meidän käy.. Mutta kyllä nyt harmittaisi, jos olisi eri osoitteet hommattu..
Nyt tuntuu hyvältä, vaikka jossain vaiheessa luulin etten ole onnellinen enää. Kai se tämä arki lapsiperheessä tosiaan vetää välillä matalaksi?
Muita samoilla mietteillä? :)
Kommentit (2)
Mutta arjessa on helpompi kaataa puolisoon ja laittaa hänen syykseen asioita kuin vaikkapa lasten. Siis joskus lapset ja arki vie mehut, mutta se on vain niin, oli se puoliso millainen hyvänsä. Usein sitä näkee sen, mitä toinen ei tee muttei sitä, minkä hän tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että jokaisella ihmisellä on jokin oma etu taustalla, jota hän pyrkii tavoittelemaan.
Ongelmaamme on yksi ratkaisu. Miehen on ensiksi pidettävä huolta itsestään, jotta hänellä olisi voimia olla mukavampi myös muille. Se ei tarkoita, että hän ottaisi enemmän aikaa perheeltä pois itselleen, sillä jo nyt hänellä on enemmän omaa aikaa kuin minulla. Se tarkoittaa, että hän käyttää oman aikansa paremmin, tavalla joka vahvistaa häntä kestämään perhe-elämän paineita.
En provosoidu mistään. Säilytän oman mielentilani. Hänestä pitäminen on kyllä vaikeaa. Keskityn lapsiin, kun en saa vastakaikua häneltä.