Mikä auttaa paniikkikohtaukseen/ahdistukseen?
Saan vuosien tauon jälkeen koko ajan kohtauksia, kun pitää järjestää pyykkejä, kaappeja, lasten tappelut vetää pinnan solmulle...henki ei tunnu kulkevan ja kurkkua kuristaa. En ole masentunut, arjen hallitan, kaaos ja lasten tappelut/kiukuttelut vetänyt tällaiseksi. Lapsia 3 alle kouluikäisiä. Olen osa-aikatöissä, töissäolo on ihanaa. siellä ei sappi kiehu.
Auttaako muu kuin lääkitys ja mikä?
Kommentit (10)
että siihen ei kuole. Antaa kohtauksen tulla vaan.
että siihen ei kuole. Antaa kohtauksen tulla vaan.
kun huohottaa kauhuissaan ja ripuloi niin että muut näkevät. Jos ei pakene tilanteesta äkkiä, niin noin saattaa käydä.
-ohis.
Onko noi edes paniikkikohtauksia, jos kaappien siivous niitä aiheuttaa?
että siihen ei kuole. Antaa kohtauksen tulla vaan.
kun huohottaa kauhuissaan ja ripuloi niin että muut näkevät. Jos ei pakene tilanteesta äkkiä, niin noin saattaa käydä. -ohis.
ei se kuitenkaan sitten kauaa kestä.
jos sulla on vain lyhyitä kohtauksia.
noin vaikeasti jos oirehtii, on varmaan kunnon lääkityskin?
että siihen ei kuole. Antaa kohtauksen tulla vaan.
kun huohottaa kauhuissaan ja ripuloi niin että muut näkevät. Jos ei pakene tilanteesta äkkiä, niin noin saattaa käydä. -ohis.
rauhoittavia ei voi nappailla jos ajaa autoa ja muutenkin ne aiheuttavat riippuvuutta. toisaalta, auton rattiin ei kannata mennä jos olo ei ole hyvä. Ei tähän tautiin mitään hokkuspokkuslääkkeitä ole.
ei se kuitenkaan sitten kauaa kestä.
jos sulla on vain lyhyitä kohtauksia.
Ajan kanssa ne lyheni ja noilla konsteilla pääsi eroon niistä lievemmistä. Kahteen vuoteen ei ole tullut yhtään kohtausta päälle asti, ja viimeiseen puoleen vuoteen ei ole ollut edes yritystä. Toivon, että se on ohi lopullisesti, mutta varmuuttahan ei ole.
ei se kuitenkaan sitten kauaa kestä.
jos sulla on vain lyhyitä kohtauksia.
Ajan kanssa ne lyheni ja noilla konsteilla pääsi eroon niistä lievemmistä. Kahteen vuoteen ei ole tullut yhtään kohtausta päälle asti, ja viimeiseen puoleen vuoteen ei ole ollut edes yritystä. Toivon, että se on ohi lopullisesti, mutta varmuuttahan ei ole.
mistä se nyt kiikastaa, sillä viimeeksi sairastuin masennukseen kun näitä kohtauksia oli näin tiheästi. Joku ahdistus pistää nämä reaktorit käyntiin:( hermustun nykyisin helposti ja kaikesta. Lapset kärsivät kun äiti raivoaa:( en ole e-pillereitä, talvi ollut rankka. Viimeeksikin sairastuin rankan elämänjakson päätteeksi, ja tiedän että tämä talvi ja kevät ollut rankkaa yh elämää, mies paljon poissa kotoa etc...
sittemmin opettelin toisen tavan toimia:
eli kun kohtaus iskee, joko sallin sen tulla, ilman pelkoa, ei se kuitenkaan sitten kauaa kestä.
Jos olen paikassa, jossa en halua siitä kärsiä, keskityn johonkin täysin epäoleelliseen, eli samalla kun yritän hengittää rauhallisesti, lasken jotakin ympäristössäni, seinätiilejä, asiakkaita, nappeja tms tms.