onko pakko kertoa masennuksesta tarhaan?

sinun masennuksesi on oma asiasi eikä kuulu tarhan tädeille (ellet itse halua kertoa). Lapsen masennuksesta olisi toki kerrottava. Tsemppiä!

Miksi lapsesi laitettiin tuohon vuorovaikutusryhmään? Miksi hänen käyntinsä siellä lopetettiin? Onko sama täti, joka on huolissaan lapsen tunne-elämästä ja on ankara? Millä tavoin on tiukka Sinulle?



Kerrottiinko sinulle ihan todella, että lapsi on ongelmalapsi? Miten asia ilmaistiin? Kuka sen kertoi ja missä tilanteessa? kuinka monta aikuista on samassa ryhmässä ja kuka sen kertoi?



Tulee mieleen, että masennuksen koitse kokeneena, voisikohan olla mahdollista, että suurentelet asiaa mielessäsi?



Jos kuitenkin ihan oikeasti on ollut täydellinen pommi kasvatuskeskustelussa ja mitään positiivista ei ole lapsesta tuossa keskustelussa tullut ilmi, niin mene päiväkodin johtajan puheille. Kerro, että kevään aikana olet kysellyt jatkuvasti, että miten lapsella menee. Kerrottiin, että hyvin. nyt kuitenkin Sinulle kerrottiin, että lapsella vain vaikeuksia.



Kertoisin masennuksestasi päiväkodissa. Vaikuttaahan se lapseen suuresti. Ne ls-ilmoitukset tehdään päiväkodista yhdessä. Kukaan lto tai hoitaja ei sieltä tee yksin ls-ilmoitusta.



Ja sinne psykologille menisin lapsen kanssa heti! masennuksella on taipumus "periytyä". Jos lapsen ympäristössä on masennusta, niin lapsella voi olla suurempi mahdollisuus saada se.



Käythän itse kunnon psykoterapeutilla? Onhan lääkityksesi kunnossa?

Jos päiväkodin täti oli huolissaan lapsen tunne elämästä. Ei näytä tunteita päiväkodissa. Kuitenkin riehuu siellä normaalisti. Kerroin neuvolaan siitä että olen ollut masentunut ja he sanoivat että pitäisi kertoa tarhaan ja sitten mennä psykologille lapsen kanssa. Tarhassa on yksi täti joka todella ankara lapsille ja muutenkaan ei välttämättä sovellu alalle. Oli myös pitkään itse poissa ryhmästä ja tilalla sijainen. Sijaisen aikana lapsi laitettiin erityislastentarhan opettajan vuorovaikutusryhmään misssä vain leikittiin jne. Olisi melekin ollut parempi että olisi ollut omassa ryhmässään. Vuorovaikutusryhmä oli i1 kerran viikossa. Kyselin koko talven lapsen kehittymistä tarhassa ja kaiken sanottiin olevan ihan hyvin ja sitten palautekeskustelussa keväällä laitettiin pommi että lapsi ollisi ns. ongelmalapsi kun hiljainen ja ei näytä tunteitaan vaan on kivikasvo.

Tämän ryhmän lastentarhanopettaja on aika tiukka myös minua kohtaan en tiedä onko muita vanhempia kohtaan samanlainen. Jos hänelle sanon masennuksestani niin tekee varmaan ls ilmoituksen vaikka kaikki meillä ihan hyvin vain minulla masennusta.

Ei ole helppoa hoitaa pientä lasta ja olla masentunut.Lapselle kun se yhdessä olo ja äidin kanssa tunteiden jakaminen on niin tärkeätä.Kun on masentunut ei oikein tunne omia tunteita ja on vaikea tuntea lapsen tunteita saatikka niistä keskustella ja niitä yhdessä ihmetellä.

Hae ihmeessä neuvolasta apua.Kun saat jonkun jonka kanssa tilanteestasi keskustella saat myös eväitä siihen miten lastasi auttaa, sitten voit myös miettiä miten päiväkodista voisi teille olla apua. Kannattaa kumminkin aloittaa sieltä neuvolasta.Tsemppiä!

ap

Voit itse päättää mikä parhaalta tuntuu.



Itse olen päiväkodin johtajalle kertonut hoitopaikkaa hakiessa, mutta ryhmän hoitajat tai muu henkilökunta ei asiasta tiedä.



Enkä näe tarvetta kertoa niin kauan kun lapsi on ihan normaali ja voi hyvin. Jos asialla olisi painoarvoa lapsen kannalta, niin voisin harkita asiaa. Tosin nyt jo alan itsekin voimaan paremmin.

Miksi lapsi lopetti sen erityisryhmän?

ellei kyseessä olisi niin syvä masennus, että tulisi myös sairaalajaksoja.

3viikkoa ja sen ajan isä ja mummo hoitivat lapsia ja veivät tarhaan. Menin vapaaehtoisesti ja olin psykoosissa ja todellisuudentaju mennyt jo. Mummo vaan kertoi tarhaan että äiti sairaalassa naisten vaivojen takia. =)

No onhan masennus vähän naistenvaiva.

Että silleen. Edelleenhän tähän liittyy häpeää ja huonommuuden tunnetta ja saa pelätä lastensuojeluilmoitusta vaikka normi sairaat esim. syöpä ei tarvi pelätä että lapset viedään. Se on väärin!

Minulta lto kysyi että oliko minulla jotain erityistä ja kerroin että olin sairaana en muuta. Eikä kysellytkään enempää.

Lapsi oli vuorovaikutusryhmässä sen takia ettei oikein luota aikuiseen ryhmässä. Puhuu siis lapsille ja leikkii mutta ei puhu aikuisille ja ei näytä tunteitaan. Ryhmä oli vaan kevään ja loppui ja jatkosta ei tietoa. Syksyllä lapsi menee eskariin. On siis hiljainen ja arka tyttö. Samanlainen olen ollut itsekin.

Mutta en ymmärrä, että miksi pelkäät että lapset viedään? tai lastensuojeluilmoitusta masennuksen takia? Tuo pelkosi/pelkonne ei ole normaalia.

Miksi häpeät masennustasi?

Ja lapseen on psykoosisi varmasti vaikuttanut. Näin maallikolla tulee mieleen, että miksi luottaisi päiväkodin henkilökuntaan, kun tekään ette luota (ette kerro siitä masennuksesta) ja että luottamus on mennyt aikuisiin valitettavasti sinun masennuksesi takia (EI OLE SINUN SYYSI!) Psykoosissa tuskin olet ollut luotettava aikuinen lapselle.

3viikkoa ja sen ajan isä ja mummo hoitivat lapsia ja veivät tarhaan. Menin vapaaehtoisesti ja olin psykoosissa ja todellisuudentaju mennyt jo. Mummo vaan kertoi tarhaan että äiti sairaalassa naisten vaivojen takia. =)

No onhan masennus vähän naistenvaiva.

Että silleen. Edelleenhän tähän liittyy häpeää ja huonommuuden tunnetta ja saa pelätä lastensuojeluilmoitusta vaikka normi sairaat esim. syöpä ei tarvi pelätä että lapset viedään. Se on väärin!

Minulta lto kysyi että oliko minulla jotain erityistä ja kerroin että olin sairaana en muuta. Eikä kysellytkään enempää.

Lapsi oli vuorovaikutusryhmässä sen takia ettei oikein luota aikuiseen ryhmässä. Puhuu siis lapsille ja leikkii mutta ei puhu aikuisille ja ei näytä tunteitaan. Ryhmä oli vaan kevään ja loppui ja jatkosta ei tietoa. Syksyllä lapsi menee eskariin. On siis hiljainen ja arka tyttö. Samanlainen olen ollut itsekin.

Oletko hakenut Kelan tukemaa terapiaa?

Käyn juttelemassa sairaanhoitajalle. En kuulemma ole vielä terapia kunnossa mikä on minusta outoa. Olen kuitenkin töissä..

Masentunut ei edes jaksa hakea tietoa. On vain sanottu että ehkä terapiaan syksyllä ja sittenkin joudun sen itse hakemaan.

Olen ollut itse koulukiusattu ja itselläni mennyt luottamus ihmisiin osittain sen vuoksi. Olen edelleen aika arka joissain seurassa. Joudun tsemppaamaan. =(

Täältä olen lukenut että jos masennusta perheessä niin tehdään helposti ls ilmoitus. Itsellä ei ole tietoa aiheesta.



ap

eikä mikään taho ole ikinä ehdotellut mitään ls-juttuja... Eli sinällään turha pelko mielestäni.



Pk:ssa kerroin tilastani, ja hainkin lastani sieltä normaalia aiemmin, kun olin saikulla. Osasivat siten parmmenin kuulostella, jos lapsi olisi reagoinut sairauteeni pahemmin.



Nyt on onneksi elämä menossa parempaan suuntaan ja molemmat lapset jo koulussakin.



Eli tsemppiä! Kertomisesta voi olla hyötyäkin, mutta pakko sitä ei ole sanoa.

Ensi viikolla soitan siis lastenpsykologille sitä suosittelivat neuvolassa. Siellä kerron tilanteen ja kysyn tarviiko tarhaan ilmoittaa. Aion tosissani ottaa avun mitä lapseni mahdollisesti saa. Omassa nuoruudessani oli perhe ongelmia mm. pettämistä ja kärsin siitä todella ja osittain sen takia masentunut alunperin. Olisi ehkä ollut hyvä että vanhemmat olisi vieneet johonkin juttelemaan tai kertoneet avoimesti ongelmistaan. Jouduin salaamaan sen koska se oli häpeällistä!



ap

Lapset oli jonkin aikaa myös pois tarhasta. Kyllä varmaan jotain puhumista kahvihuoneessa on ollut sitä en epäile. Mutta voihan se olla että jollain työntekijälläkin masennustausta. Ihan tavallista elämää muuten eletään. Mitä nyt masennus jaksamista rasittaa hieman. Lapsista olen aina huolehtinut perheessä ja ovat todella tärkeitä meille.



ap

yhtään liittyy tuo, jos jollain työntekijälläkin on masennustaustaa?

jos itse tietää mitä masennus on. Olen perfektionismi itse ja minulle tämä sairaus on ollut todella vaikea hyväksyä! Totuus vaan on että jos on masennus niin epäillään huonoksi äidiksi jne. lasta tarkkaillaan. Se on häpeällistä myöntää. Sama kuin myöntäisi että on epäonnistunut elämässään kaikessa.



ap

Että olin sairastanut pitkään masennusta ja hakenut siihen hoitoakin. Lääkkeitä olin syönyt mutta sitten lopettanut kun tuntui ettei mitään apua ollut. Olin siis työelämässä normaalisti. Sitten yksi asia laukaisi psykoosin ja todellisuudentaju meni. Minä itse elin siinä uskossa että ajatukseni oli tosia. Enhän tiennyt olevani psykoosissa. En minä olisi silloin voinut tarhaan ilmoittaa masennuksestani. Kun en itsekään tiennyt olotilassani olevan mitään. Olin omasta mielestäni ihan ok ja muut vain liiottelivat asioita.



ap

lasta tietysti tarkkaillaan positiivisessa merkityksessä, niin kuin muitakin, jotka mahdollisesti tarvitsevat enemmän tukea, mutta sehän on vain hyväksi. tuo on aika masentuneen puhetta, että jos masennuksen takia on puutteita äitiydessä, niin sitten on epäonnistunut koko elämässään.

Kuka on sitä mieltä, ettet ole vielä kykeneväinen terapiaan? Miksi?

jos itse tietää mitä masennus on. Olen perfektionismi itse ja minulle tämä sairaus on ollut todella vaikea hyväksyä! Totuus vaan on että jos on masennus niin epäillään huonoksi äidiksi jne. lasta tarkkaillaan. Se on häpeällistä myöntää. Sama kuin myöntäisi että on epäonnistunut elämässään kaikessa.

ap

Siis mielenterveystoimiston sairaanhoitaja oli sitä mieltä etten ole vielä valmis terapiaan. Koska psykoosista on vasta puoli vuotta. Käyn töissä osa-aikaisesti ja jos joudun jäämään taas sairaslomalle niin sitten en ole kuulemma myöskään valmis terapiaan. Eli minun pitää olla masennuksesta parantunut ilmeisesti että olen valmis terapiaan. Mihin silloin tarvitsen enään terapiaa? Koska minulla on tunne etten pääse masennuksesta ilman terapiaa. Voi olla myös ettei terapia auta itsetunto ongelmiin.

Tuntuu että itsellä pitäisi olla ratkaisun avaimet vaikka ne pitäisi olla minua tukevilla ja auttavilla tahoilla. Lapset ovat minulle tärkeintä elämässä ja heitä en halua menettää koskaan!!!

ap

Kyselin siis, koska en tiedä. Oletko käynyt psykiatrin paikkeilla? Lääkärihän ne suositukset ja lausunnot esim terapiaa varten tekee. Voisitko käydä psykiatrin paikkeilla. (Yksityisen, jolla on kokemusta... Niillä julkisen puolen psykiatreilla ei välttämättä ole pitkää kokemusta takanaan)

Siis mielenterveystoimiston sairaanhoitaja oli sitä mieltä etten ole vielä valmis terapiaan. Koska psykoosista on vasta puoli vuotta. Käyn töissä osa-aikaisesti ja jos joudun jäämään taas sairaslomalle niin sitten en ole kuulemma myöskään valmis terapiaan. Eli minun pitää olla masennuksesta parantunut ilmeisesti että olen valmis terapiaan. Mihin silloin tarvitsen enään terapiaa? Koska minulla on tunne etten pääse masennuksesta ilman terapiaa. Voi olla myös ettei terapia auta itsetunto ongelmiin.

Tuntuu että itsellä pitäisi olla ratkaisun avaimet vaikka ne pitäisi olla minua tukevilla ja auttavilla tahoilla. Lapset ovat minulle tärkeintä elämässä ja heitä en halua menettää koskaan!!!

ap