onko pakko kertoa masennuksesta tarhaan?

kunnallisella puolella. Luulen että heillä ehkä enempi kokemusta psykooseista. Tiedä sitten. Itsellenikin uusi asia ja toivon ettei vaan koskaan tarvitse kokea samaa enään. :(

Apu on varmaan juuri lääkitystä ja jutteluapua. Ihan samoin kuin muitakin masennuspotilaita hoidetaan. Ihmettelen vaan kun yksi ystävä yritti itsemurhaa ja hän käy kunnallisella joka viikko psykologin juttusilla. Itse en psykologia ole saanut. =(

ap

Tärkeää on, että oppii tunnistamaan omat psykoosia ennakoivat oireensa, jotta lääkityksellä voidaan puuttua peliin ennen psykoosin puhkeamista.



Sinuna kysyisin sairaanhoitajaltasi, voisitko saada ajan psykologille. Osa psyk.sh:sta on ihan hyviä, osa sit taas sellaisia "hei mitä kuuluu nähdään parin viikon päästä" -tyylisiä.

Tyhmä ihminen vain kertoo, sanon minä. Hoida itsesi kuntoon masennuslääkkeillä.

Lastensuojelun tehtävänä on tarkistaa, että lapsesi ja perheesi saa tukea tarvittaessa. Jos pelkäät lapsen menettämistä, niin muista, että lapsi sijoitetaan vain, jos kodin olosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen kasvua ja kehitystä. Koska otat tukea vastaan sekä itsellesi että lapsellesi, ei lastensuojelulla ole mitään syytä sijoittaa lastasi, ellei oma vointisi huonone niin, ettet kykene huolehtimaan lapsestasi. Ja kun ilmeisesti on sukulaisia, niin he hoitavat ensisijaisesti siinäkin tilanteessa. Minä ehkä kertoisin päiväkodissa, jos oma tilanteeni näkyisi päällepäin esim. jatkuvana väsymyksenä, ettei päiväkodissa turhaan huolestuttaisi enemmän kuin on tarpeen.

Joten et taida olla kovinkaan hyvässä hoitotasapainossa nytkään. Ja lapsesi tarvitsee apua! Jostain lapsesi oireet johtuvat, todennäköisesti mt-ongelmaisesta äidistä. Rankkaa tekstiä, mutta niin totta! Hanki lapsellesi ja itsellesi äkkiä apua!

niin mun mies saa myös psykooseja, sairastaa tautia missä yleisiä (ei skitsofrenia mutta lähellä), sen viimeinen sairaalareissu kesti 4kk! ja samalla tavalla just että osastolla pakkaili tavaroitaan joka ilta ja ilmotti puhelimessa että joo hän tulee huomenna kotiin eli ei tajunnut mikä tilanne itsellä oli.. 4kk jälkeen alettiin harjottelemaan kotona olemista esim joka toinen päivä kotona ja kello 19 takaisin.



Mutta voimia tiedän melkein missä painit! Hyvä että teillä on tukiverkkoa sairautesi ympärillä! Eikä tuo masennus tosiaan ole häpeä!

teidän tilanteessa ei ole minkäänlaista syytä lasten huostaanotolle. Sinulla muistaakseni on mieskin, joka osallistuu lastenhoitoon? Lisäksi aktiivisesti haet apua itsellesi ja lapsellesi.



Minä ehkä kertoisin hoitajille masennuksesta. Itse olen eronnut (mies lähti) ja olen siitäkin asiasta ja sen vaikutuksista puhunut parin lasten hoitajan kanssa. Itse ajattelen niin, että annan päiväkodille tietotaustaa, jotta he voivat arvioida lapsen vointia ja käyttäytymistä sen pohjalta.



Masennus on todella yleistä, varmasti päiväkotihenkilökuntaankin kuuluvilla joillakin sitä on/on ollut, mutta siitä ei vain puhuta. Avoimuutesi voi jopa herättää yllättävääkin avoimuutta muissa ja lisätä tukea sinulle.

On tukiverkkoa. Mutta heillekin rankkaa. En tosiaan itse tätä ole halunnut enkä ole voinut mitään. Eikä miehesikään voi mitään että on sairas. Onhan minullakin niitä hyviäkin hetkiä mutta välillä ne ovat harvassa tai kestävät liian vähän aikaa. Onneksi pelkään kuolemaakin paljon. Mutta silti. Tuntuu välillä että ehkä läheiset tai mies haluaisi päästä minusta eroon. Ei tarvisi kestää itkupuuskia tai muita toivottomuuden hetkiä.

Siis onko siitä jotain tutkimuksia että psykoosi uusiutuu helposti? Ei lääkärit ainakaan puhuneet niin. Ja ei minulla edes ole enään estolääkitystäkään. Kamalaa jos on niin..

Jos jonkun mielestä tekstini on sekavaa niin sille en voi mitään. En jaksa oikolukea vaan tykkään kirjoittaa vaan.

ap

Ilmeisesti lapsesi jo oireilee jollakin tapaa masennustasi, koska vuorovaikutuspulmaa on havaittu. Vuorovaikutusleikkikerho on tarkoitettu juuri lapsille, joilla on vuorovaikutukseen liittyviä pulmia ja menetelmänä on nimenomaan leikki. Näissä leikkikerhoissa sovelletaan theraplay-menetelmää.



Miksi epäilet päiväkodin henkilökunnan ammattitaitoa ja kahvihuonepuheita? Mitä vähemmän kerrot lapsesi taustoista päiväkodissa, sitä enemmän jää tilaa tulkinnoille ongelmatilanteissa.

Niinkuin masennus jakaa tosielämässäkin. Voihan se olla että jos kerron niin oltaisiin myötämielisiä ja tarjottaisiin apua mutta mahdollisuus on myös että lapsi joutuu silmätikuksi takiani ja mahdollisesti tehtäisiin huostaanotto ilmoitus. Kuten sanoin niin lapset on se syy jonka takia jaksan ja ilman heitä minulta menisi elämänhalu kokonaan ja voisin olla vaikka koomassa loppuelämäni. lapset ovat tärkeitä. Ja myös heidän hyvinvointinsa. Ainonkin kysyä asiaa ensin tältä lastenpsykologilta että mitä on mieltä siitä. Lapsi ei siis ole mikään ongelmalapsi vaan tavallinen tyttö ja osittain minusta ja muidenkin mielestä asiassa on ylireagointia. Esim. hänellä on paljon kavereita ja tykkää olla ulkona ja leikkiä, hassuttelee jne. tavallisia 5v tytön asioita. Ainut että hän on hiljaisempi ja varautuneempi mutta molemmat vanhemmat ovat sitä, minä sekä TERVE mieheni. Eli voisiko olla että temperamentti olisi periytyvä.

Minusta melkein täälläkin joissakin viesteissä syyllistetään suoraan ja vihjataan masentunutta että aiheuttaa lapsille masennusta. Perinnöllisyydestä tiedetään aika vähän vielä eikä ole havaittu että suoraan periytyisi ja masennushan ei ole mikään tarttumatauti koska muutoinhan se leviäisi kuin epidemia työpaikoilla ja kouluissa.

ap

masennustasi lapseen tai kukaan syyllistä suoraan tai vihjaile, että aiheutat masennusta. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki puutteet vuorovaikutuksessa vaikuttaa lapseen. Aikuisen masentunut mielialakin vaikuttaa lapsen mieleen. lapsi haluaisi, että aikuiset olisisivat iloisia ja onnellisia ja kun näin ei ole saattaa kokea, että se on hänen syynsä. Tilastollisesti on myös varmaa, että masentuneen lähiomaisilla on myös suurempi riski sairastua masennukseen. Näin on siis myös lapsesi ja miehesi riski suurentunut, jos he eivät saa tukea ja apua.

Tuo, mitä kerrot, että ainoastaan lapsiesi vuoksi jaksat, on aika vaarallista kuultavaa. Lapsen ei kuulu olla sinun pelastusrenkaasi!

Temperamentti on toki eri asia kuin masennus. Todennäköisesti, jos lapsesi olisi vain ujo ja arka, niin olisi ujo ja arka myös _kavereidensa_ kanssa, ei vain päiväkodin henkilökunnan.

Masennuksen itse kokeneena, luulen että luet tämänkin tekstin sinua syyllistävänä. se ei ole tarkoitus. tarkoitus on, että ymmärtäisit, että kaikilla sairauksilla on vaikutusta kaikkiin perheenjäseniin. Niin myös äidin sairastamalla masennuksella.

Mutta kerrotko, että miten tuo täti on ankara sinulle ja lapsille. Missä tilanteessa ilmoitti pommin?

Mikä on huostaanottoilmoitus? Mitä tarkoitat, että lapsesta tulisi silmätikku?

Niinkuin masennus jakaa tosielämässäkin. Voihan se olla että jos kerron niin oltaisiin myötämielisiä ja tarjottaisiin apua mutta mahdollisuus on myös että lapsi joutuu silmätikuksi takiani ja mahdollisesti tehtäisiin huostaanotto ilmoitus. Kuten sanoin niin lapset on se syy jonka takia jaksan ja ilman heitä minulta menisi elämänhalu kokonaan ja voisin olla vaikka koomassa loppuelämäni. lapset ovat tärkeitä. Ja myös heidän hyvinvointinsa. Ainonkin kysyä asiaa ensin tältä lastenpsykologilta että mitä on mieltä siitä. Lapsi ei siis ole mikään ongelmalapsi vaan tavallinen tyttö ja osittain minusta ja muidenkin mielestä asiassa on ylireagointia. Esim. hänellä on paljon kavereita ja tykkää olla ulkona ja leikkiä, hassuttelee jne. tavallisia 5v tytön asioita. Ainut että hän on hiljaisempi ja varautuneempi mutta molemmat vanhemmat ovat sitä, minä sekä TERVE mieheni. Eli voisiko olla että temperamentti olisi periytyvä.

Minusta melkein täälläkin joissakin viesteissä syyllistetään suoraan ja vihjataan masentunutta että aiheuttaa lapsille masennusta. Perinnöllisyydestä tiedetään aika vähän vielä eikä ole havaittu että suoraan periytyisi ja masennushan ei ole mikään tarttumatauti koska muutoinhan se leviäisi kuin epidemia työpaikoilla ja kouluissa.

ap

Pommi tuli vapaaehtoisessa lapsen kehityskeskustelussa.

Olin koko kevään kysellyt että miten vuorovaikutusryhmässä menee ja vastaus oli että hyvin ja edistystä tapahtuu. Tosiasia paljastuikin vasta myöhemmin että ollaan todella huolissaan. sitten samaan syssyyn sanottiin että mieheni ei tervehdi päiväkodin henkilökuntaa ja myöskin ettei ilmota milloin tuo lapsen tarhaan jne.

Sitten lapsen tarhan ryhmässä on ilmoitettava hakuaika ja tuloaika lapselle. Tätä ei ole saman päiväkodin toisessa ryhmässä missä toinen lapsi on.

Minua syyllistettiin kovaan sävyyn kerran etten ollut hakenut siihen aikaan lasta kuin ilmoitin. Olin ilmoittanut uudet ajat toiselle tädille.



Mitä tarkoitat ettei lapset saa olla syy jaksaa? Niinhän se on monelle terveellekin. Lapset ovat syy käydä töissä ja yrittää parempaa elämää. Ja ihan samanlainen olen tunteiltani kuin aikaisemminkin lasten kanssa. Leikin ja hassuttelen ja hoidan rutiineja. Mieheni kanssa puhumme sitten syvällisemmin ja hän näkee myös huonomman puoleni.



Minulla on suvussa yksi huostaanottotapaus ja tuttavapiirissä toinen. Toinen on masennuksen vuoksi ja toisesta en tiedä. Masennuksen vuoksi huostaanotetun vanhempi päätti terapiassa huostaanotosta kun lapsi oli pieni. En tiedä katuuko sitä kun ei ole suhdetta lapseen. Enkä myöskään tiedä painostettiinko häntä. Itse en halua vapaaehtoisesti luopua lapsistani. Koska miksi ehjä perhe pitäisi rikkoa sen vuoksi että toinen on sairastunut?

Ja nyt lopetan kommentoimisen tänne. Mielummin puhuisin näistä kasvokkain.

ap

Jos et luota henkilökuntaan, vaan ovat kyttäysmentaliteetilla liikkeella, etsien sitä heikointa linkkiä, josta tehdä ilmoa, niin en kertoisi heille mitään. mistään. siis joo miten hyvin kaikki menee. jne.

Kuulostaa, että ovat jo ottaneet teidät silmätikuksia. vaihda päiväkotia. tai muuta muualle, tai jotain.

henkilökuntaa. Jos isä ei puhu opeille, niin miksi lapsi puhuisi??? Tuokin on minusta ihan normaalia, että henkilökuntaa tietää suurin piirtein, milloin lapsi tulee ja lähtee. Ohjelmassa kun pitää ottaa koko ryhmä huomioon.

Eli mielestäsi lto on ankara, kun on kehottanut teitä hakemaan ilmoitettuun aikaan lapsen? Millä sanoin sanoi asian? Sanoitko, että olet ilmoittanut ajat, että heillä nähtävästi jokin tietokatko?

Terveelle lapset ovat osa syy jaksaa, mutta eivät koko elämä, vaikka tärkeintä elämässä ovatkin. harva olisi sitä mieltä, että ilman lapsia voisi olla vain koomassa ja kuolla pois.

Jos olet ihan normaali lasten kanssa, niin olet varmaan sitten myös ihan normaali kaikkien muidenkin kanssa? Et yhtään varmaan pohdi päiväkodin tädin ankaruutta lastesi kanssa ollessa, et mieti psykoosiasi, et sitä, että mielestäsi olet turha yms. Jo pelkästään pitkähkö sairaalajaksosi on todennäköisesti vaikuttanut lapsiisi.

En ymmärrä miksi sinun pitäisi luopua lapsistasi? onhan lapsilla isäkin? Jonka kyllä pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä, jos ei edes tervehdi muita ihmisiä.

Kysyitkö tuossa kasvatuskeskustelussa, että miksi eivät ole puhuneet vakavasta huolesta aiemmin? erityisesti kun olet kysellyt kevään aikana asiasta?

Pommi tuli vapaaehtoisessa lapsen kehityskeskustelussa.

Olin koko kevään kysellyt että miten vuorovaikutusryhmässä menee ja vastaus oli että hyvin ja edistystä tapahtuu. Tosiasia paljastuikin vasta myöhemmin että ollaan todella huolissaan. sitten samaan syssyyn sanottiin että mieheni ei tervehdi päiväkodin henkilökuntaa ja myöskin ettei ilmota milloin tuo lapsen tarhaan jne.

Sitten lapsen tarhan ryhmässä on ilmoitettava hakuaika ja tuloaika lapselle. Tätä ei ole saman päiväkodin toisessa ryhmässä missä toinen lapsi on.

Minua syyllistettiin kovaan sävyyn kerran etten ollut hakenut siihen aikaan lasta kuin ilmoitin. Olin ilmoittanut uudet ajat toiselle tädille.

Mitä tarkoitat ettei lapset saa olla syy jaksaa? Niinhän se on monelle terveellekin. Lapset ovat syy käydä töissä ja yrittää parempaa elämää. Ja ihan samanlainen olen tunteiltani kuin aikaisemminkin lasten kanssa. Leikin ja hassuttelen ja hoidan rutiineja. Mieheni kanssa puhumme sitten syvällisemmin ja hän näkee myös huonomman puoleni.

Minulla on suvussa yksi huostaanottotapaus ja tuttavapiirissä toinen. Toinen on masennuksen vuoksi ja toisesta en tiedä. Masennuksen vuoksi huostaanotetun vanhempi päätti terapiassa huostaanotosta kun lapsi oli pieni. En tiedä katuuko sitä kun ei ole suhdetta lapseen. Enkä myöskään tiedä painostettiinko häntä. Itse en halua vapaaehtoisesti luopua lapsistani. Koska miksi ehjä perhe pitäisi rikkoa sen vuoksi että toinen on sairastunut?

Ja nyt lopetan kommentoimisen tänne. Mielummin puhuisin näistä kasvokkain.

ap

itse päiväkodissa töissä olevana olisi kyllä kiva tietää tällainen asia. Me teemme lasten kanssa töitä ja olemme heidän kanssaan tuntikausia päivän mittaan. Eikä tällainen asia, äidin sairaus, voi olla vaikuttamatta lapseen. Sen vuoksi tauestat olisi hyvä tietää, olisi myös helpompi ymmärtää lasta ja helpompi tietää, miten hänen kanssaan toimia. Meillä on ainakin ollut montakin vanhempaa, joilla masennusta tms. enkä ole koskaan nähnyt sitä lastensuojeluilmoituksen syyksi.



Lisäksi haluaisin lisätä, että päiväkodin henkilökunta on lapsen kanssa paljon enemmän kuin neuvolan työntekijät, joten he tuntevat lapsen huomattavasti paremmin. Ja lisäksi voivat auttaa lasta arjessa rohkaistumaan jne.



Valitettavaa tietysti on, että myös meidän ammattikuntaamme kuuluu niitä, jotka eivät tätä työtä tee sydämmellään, ja jotka haluavat löytää toisista vain vikoja jne. Toivottavasti te saatte kunnon kasvatuskumppanuuden aikaiseksi päiväkotinne henkilökunnan kanssa. Se olisi oikeasti lapsen paras.

omien kokemusten perusteella, tarhaan kertominen on suurin virhe mitä voit tehdä. siitä ne ongelmat vasta alkaa.

itse päiväkodissa töissä olevana olisi kyllä kiva tietää tällainen asia. Me teemme lasten kanssa töitä ja olemme heidän kanssaan tuntikausia päivän mittaan. Eikä tällainen asia, äidin sairaus, voi olla vaikuttamatta lapseen. Sen vuoksi tauestat olisi hyvä tietää, olisi myös helpompi ymmärtää lasta ja helpompi tietää, miten hänen kanssaan toimia. Meillä on ainakin ollut montakin vanhempaa, joilla masennusta tms. enkä ole koskaan nähnyt sitä lastensuojeluilmoituksen syyksi. Lisäksi haluaisin lisätä, että päiväkodin henkilökunta on lapsen kanssa paljon enemmän kuin neuvolan työntekijät, joten he tuntevat lapsen huomattavasti paremmin. Ja lisäksi voivat auttaa lasta arjessa rohkaistumaan jne. Valitettavaa tietysti on, että myös meidän ammattikuntaamme kuuluu niitä, jotka eivät tätä työtä tee sydämmellään, ja jotka haluavat löytää toisista vain vikoja jne. Toivottavasti te saatte kunnon kasvatuskumppanuuden aikaiseksi päiväkotinne henkilökunnan kanssa. Se olisi oikeasti lapsen paras.

päiväkkodeissa on luultavasti eroja. Teidän kunnassa kunta ei ehkä jahtaa huostaanottorahoja, mutta ap:n tekstin perusteella kuulostaa siltä, että hänen ei missään nimessä kannata puhua päiväkotiin mitsään. ja alkaa hiljaa ehkä valmistella muuttoa tai lasten siirtämistä eri hoitopaikkaan, jos mahdollista.

Psykoottinen masennushan on "vain" masennus (ellei ole osa jotakin muuta, esim. bipolaarihäiriötä). Ei se välttämättä uusi. Mutta masennukseen taipuvainen olet varmasti aina, joten terapia ja myöhemmin riittävän aikainen hoito esim. sopivilla lääkkeeillä olisi varmasti hyväksi.

On tukiverkkoa. Mutta heillekin rankkaa. En tosiaan itse tätä ole halunnut enkä ole voinut mitään. Eikä miehesikään voi mitään että on sairas. Onhan minullakin niitä hyviäkin hetkiä mutta välillä ne ovat harvassa tai kestävät liian vähän aikaa. Onneksi pelkään kuolemaakin paljon. Mutta silti. Tuntuu välillä että ehkä läheiset tai mies haluaisi päästä minusta eroon. Ei tarvisi kestää itkupuuskia tai muita toivottomuuden hetkiä.

Siis onko siitä jotain tutkimuksia että psykoosi uusiutuu helposti? Ei lääkärit ainakaan puhuneet niin. Ja ei minulla edes ole enään estolääkitystäkään. Kamalaa jos on niin..

Jos jonkun mielestä tekstini on sekavaa niin sille en voi mitään. En jaksa oikolukea vaan tykkään kirjoittaa vaan.

ap

tsemppiä paranemiselle, kyllä ne asiat siitä sujuu!



Tottakai vanhemmat sairaus vaikuttaa lapseen olipa sitten masennus tai syöpä! Lapset ovat äärettömän herkkiä vanhempien puhumattomille viesteille ja mä luulen että lapsi pelkää tarhan aikuisia kun ilmeisesti sekä äiti että isä viestii vaaraa omalla puhumattomuudella ja jännityksellä.

Minä kertoisin tarhan johtajalle että perheessä on vakavaa sairautta joka varmasti heijastuu lapseen mutta pärjäätte kyllä. lapsi vaan voisi saada hiukan enemmän tukea tarhasta jos heistä siltä tuntuu.