Mistä näin aikuisena voi saada enää kavereita? Tuntuu että suhteet ois pitäny luoda koulussa :(
Kaiken lapsiin liittyvän voi laskea pois, harrastuksiakaan mulla ei lenkkeilyn lisäksi ole ja työni on keikkaluontoista, eli olen aina eri paikoissa --> en ehdi tutustumaan keneenkään kunnolla.
Mulla on vaan pari hyvää kaveria, molemmat lukioajoilta. Oltiin aina koulussa sellanen "kolmen kopla", eli muihin ei hirveesti tutustuttu kuin pintapuolisesti. Nyt nämä kaksi on kuitenkin saanut ihan uudet kaveripiirit, minä en :( löytyy toki muutama vanha työkaveri joiden kanssa kaljotellaan pari kertaa vuodessa ja joskus hengaan miehen kavereiden kanssa.
Onko kukaanvaikka netistä löytänyt ihan oikeesti hyviä kavereita, katsoin että esim. suomi24 löytyy jtn kaveriporukkailmotuksia?
Kommentit (6)
Mä olen saanut mammapiireistä hyviä ystäviä.
saanut luotua syviä ystävyyssuhteita enää aikuisena. En niitä kyllä ole kauheasti kaivannutkaan - harrastan omia juttujani ja viihdyn vapaa-aikana perheen parissa.
Harrastuksien, työn ja lasten kautta on toki tullut tuttuja vaikka kuinka paljon mutta ei mitään sydänystävän tapaistakaan. Ehkä jos panostaisi itse enemmän niin jostain omanoloisesta ihmisestä sellaisenkin saisi...
-töistä
-opiskelupaikoista
-miehen kautta (=tämän tuttuja/tuttujen puolisoita/sukulaisia)
-harrastuksista
-netistä (=blogien, foorumien yms. kautta)
Vaikka meillä oli isompi porukka joka hengas yhessä.
Mut nyt olen saanu uusia tässä elämän varrella. Parhaat kverit on tullu työelämästä. Tosin kaikki on miehiä :D
Mitään sydänystävää en ees tartte. En jaksa toisten huolia ja murheita olla kuuntelemassa.
Järkkää itsesi mukaan niiden vanhojen ystävien uusiin kuvioihin. Meet joku kerta mukaan kun tapaavat, ja osoitat olevasi kiva tyyppi. Parin tapaamiskerran jälkeen et tietenkään voi mitään sydänystäviä olettaa heistä, mutta vähitellen tutustutte. Kaveriporukat mielellään ottaa mukaan uusia kasvoja piristämään ja uudistamaan juttuja. Kunhan muistat olla etenkin alussa kiinnostava tyyppi, so. osoitat kiinnostusta heidän asioihin (puhut siis muustakin kuin omista lapsistasi, se on takuuvarma keskustelun tappaja :)), olet iloinen, joustava ja positiivinen. Mieti etukäteen jotain hauskoja juttuja tai tapahtumia joista voit kertoa, ettet vain istu tuppisuuna.
Tämä oli itselläkin ongelma silloin kun olin kotona lasten kanssa. Kun aikaa ei enää ollutkaan ihan mihin vaan, ja turhalta tuntuneet pinnalliset kaveruudet jotenkin jäivät. Lähdin ihan pohtimaan ihmisiä joita ois kiva tavata ja sitten otin heihin yhteyttä. Sain positiivisen vastaanoton.Esim vanhoja työkavereita edellisistä työpaikoista tai opiskelukavereita jotka ovat samassa elämäntilanteessa kannattaa miettiä läpi, ihmiset on aina innokkaita tapaamaan pitkästä aikaa jos joku järkkää tapaamisen! Aina niistä joku samanhenkinen tyyppi löytyy!
Porissa olis yks kaveriehdokas.