Jos nainen muuttuu parisuhteessa kontrolloivaksi, mikä siihen on syynä?

Mun kohdalla, miehen aloitekyvyttömyys ja passiivisuus. Olen puuhakas luonne, ja voin hyvin vain toisen samanlaisen kanssa. Sellaisen löytäminen meinasi aikanaan olla hankalaa.

Mies, katso peiliin! Olet selvästi osoittautunut epäluotettavaksi. Ei muuta syytä. 

Joko hän on ihminen, joka haluaa saada asioita aikaan, ja haluaa, että myös mies on yhtä puuhakas. Tai taustalla voi olla pelko: pelkää että jotain pahaa tapahtuu, jos ei toimi tietyllä tavalla.

Miehet monesti taantuu lapsen tasolle alkuhuuman haihduttua. Eli ottavat itse passattavan lapsen roolin, ja naiselle jää sitten se äidin rooli tahtomattaan. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti taantuu lapsen tasolle alkuhuuman haihduttua. Eli ottavat itse passattavan lapsen roolin, ja naiselle jää sitten se äidin rooli tahtomattaan. Siksi.

Kyseessähän on naisen luonne. Ei anna tilaa miehelle, vaan haluaa päättää kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti taantuu lapsen tasolle alkuhuuman haihduttua. Eli ottavat itse passattavan lapsen roolin, ja naiselle jää sitten se äidin rooli tahtomattaan. Siksi.

Kyseessähän on naisen luonne. Ei anna tilaa miehelle, vaan haluaa päättää kaikesta.

Olen nainen ja eksäni oli kontrolloiva. Minusta tuli passiivinen sen vuoksi, että tein niin tai näin, oli se aina väärin päin. Pikkuhiljaa tuli fiilis, miksi edes yritän mitään.

Tyytymättömyys suhteeseen ilmenee juuri noin, kontrolloimisena ja pompottamisena. 

Alun euforian jälkeenhän todelliset ihmisen piirteet näkyvät selvemmin. On olemassa kontrollifriikkejä joihin tuskin voi toinen ihminen vaikuttaa muuten kuin kertomalla, miltä se tuntuu ja mitä se aiheuttaa.

Olisko syy sama, kuin silloinkin, kun mies muuttuu kontrollivaksi? Jotkut ihmiset on kontrolloivia toisia kohtaan, eikä sillä ole sukupuolen suhteen mitään tekemistä. 

Esim mustasukkaisuus on kontrollointia toisen tekemisten suhteen ja joskus se syytön osapuoli päsee jopa hengestään. Tässä yleensä on niin, että se mies on se kontrolloiva osapuoli. 

Kontrollointiin on varmaan montaakin eri syytä. Joskus kuviteltu(sairaaloinen mustasukkaisuus) ja joskus vaikkapa se, että toinen yrittää livistää kaikesta kotitöstä ja toisen täytyy sitten alkaa kontrollimaan toisen tekemisiä, että tämä edes jotenkin osallistuisi, kun toinen voi näyttää toteen, että yksinpä taas kaiken joutui tekemään. 

Miehen syy. Aina. Kuinkas muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tyytymättömyys suhteeseen ilmenee juuri noin, kontrolloimisena ja pompottamisena. 

Väitän, että kontrollifriikki on aina kontrollifriikki. Tai sitten hän ei ole mihinkään asiaan koskaan tyytyväinen, ei kotona eikä töissä. 

Kemiat ei pelaa.

Yleensä se johtuu luottamuksen puutteesta. Ei voi luottaa siihen, että mies hoitaa sen mitä pitää eikä tee hölmöyksiä, jos ei kontrolloi.

 

Mikä luottamuksen sitten suhteen aikana vie, on eri juttu. Joskus mies on passiivinen, joskus huithapeli, joskus tuuliviiri, joskus huijari. Tai on alkanut tuntua siltä. Lopputulos, että ei voi luottaa siihen, että mies hoitaa sen mitä pitää. Joskus mies on pettäjä tai juoppo tai peluri, tai vaan helposti huijattava hölmö, eikä voi luottaa siihen, että ei tee tyhmyyksiä, jos jää omin nokkineen.

Tämmöisen kanssa vaihtoehdot on ero tai kontrollointi. Jos on sitoutunut liittoon, sitä ryhtyy miehelleen arkielämän edunvalvojaksi ja kontrolleriksi, koska muuten sen ongelmista kärsii koko perhe.

Luottamus puuttuu.

Kontrollifriikki etsii hallinnantunnetta itsensä ulkopuoleltakin. Ei ikään kuin luota toiseen/kohtele vertaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti taantuu lapsen tasolle alkuhuuman haihduttua. Eli ottavat itse passattavan lapsen roolin, ja naiselle jää sitten se äidin rooli tahtomattaan. Siksi.

Kyseessähän on naisen luonne. Ei anna tilaa miehelle, vaan haluaa päättää kaikesta.

Olen nainen ja eksäni oli kontrolloiva. Minusta tuli passiivinen sen vuoksi, että tein niin tai näin, oli se aina väärin päin. Pikkuhiljaa tuli fiilis, miksi edes yritän mitään.

Niin tuttua! Täällä sama juttu. Ihan sama mitä ehdottaa, niin ei kelpaa, hänellä on aina parempi ehdotus tai "ei kannata" on tavanomaisin vastaus tai kuittaa hiljaisuudella eikä ole kuulevinaan. Jos puhun puhelimessa tai lähden ulos pihalle, niin AINA perässä hiippailee. Ulkona kulkee puhumatta minulle mitään, mutta on perässä kuin iilimato. Ei tahdo enää jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti taantuu lapsen tasolle alkuhuuman haihduttua. Eli ottavat itse passattavan lapsen roolin, ja naiselle jää sitten se äidin rooli tahtomattaan. Siksi.

Kyseessähän on naisen luonne. Ei anna tilaa miehelle, vaan haluaa päättää kaikesta.

Olen nainen ja eksäni oli kontrolloiva. Minusta tuli passiivinen sen vuoksi, että tein niin tai näin, oli se aina väärin päin. Pikkuhiljaa tuli fiilis, miksi edes yritän mitään.

Niin tuttua! Täällä sama juttu. Ihan sama mitä ehdottaa, niin ei kelpaa, hänellä on aina parempi ehdotus tai "ei kannata" on tavanomaisin vastaus tai kuittaa hiljaisuudella eikä ole kuulevinaan. Jos puhun puhelimessa tai lähden ulos pihalle, niin AINA perässä hiippailee. Ulkona kulkee puhumatta minulle mitään

Kyse siis miehestä. Ja todellakin passivoittaa. Mitään ei viitsi edes ehdottaa enää.