Lue keskustelun säännöt.
Välivuoden pitäminen töistä
06.02.2025 |
Tilanne on se että olen noin kolmekymppinen ja olen työskennellyt viimeiset 8 vuotta asiantuntijatehtävissä, samalla alalla mutta useamman eri työnantajan alla. Alun alkaenkaan tämä ei ollut ns minun alani vaan lähinnä sellainen mihin ajauduin kun en parempaa lukion jälkeen keksinyt. Missään kohtaa en ole ajatellut että haluan tehdä näitä hommia loppuelämäni ajan ja nyt tuntuu että raja on tullut vastaan. Työni on kuluttanut minua henkisesti aika paljon ja koen että se ottaa minulta paljon enemmän kuin antaa. Koen työni kahlitsevaksi ja työasiat ovat vapaa-ajalla liika mielessä. Haluaisin ottaa ns välivuoden. Tehdä jotain ihan muunlaista juttua, jotain perustyötä. Tänä aikana voisin pohtia, palaanko nykyiselle alalleni vai alanko tekemään jotain muuta.
Tämä on minulle selvä tahtotila. Tiedän, että palkka tulee laskemaan jos näin teen ja se ei minua haittaa. Nykyiseen työpaikkaani en varmasti pääsisi enää takaisin (enkä haluaisikaan), mutta tiedän että alalla on ainakin tällä hetkellä paljon töitä ja jos myöhemmin haluaisin tehdä paluun niin uskon että se ainakin jossain muotoa onnistuisi. Tiedän että tarvitsen tätä ihan sen takia että kestäisin tätä elämää paremmin koska nyt työ on ottanut osan minusta pois.
Silti pelottaa. Pelkään muutosta, oli kyse sitten mistä tahansa. Vanhempieni mielestä minun pitäisi olla tässä nykyisessä työssäni. Olen myös jokseenkin tarkka ja vastuullinen ja pelkään mitä ihmiset tästä ajattelisivat ja että näyttäisikö tämä oudolta CV:ssä. Pelkään myös irtisanoutumista. En ole nykyisessä työpaikassani ollut kuin 1,5 vuotta ja perehdyttämiseeni on laitettu paljon aikaa. Pelkään että työnantaja pahoittaa mielensä ja suuttuu.
Tiedän, kuulostaa epätoivoiselta ja säälittävältä. Onko muut tehneet koskaan vastaavaa? Onko tässä mitään järkeä?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tehnyt ton muutoksen ja en ollut tarpeeksi vahva työalan muutokseen. Vapaa vuosi omasta halusta oli ihanaa, mutta kyllä sitä tulevat työantajat ihmetteli. Nyt tavallaan kaduttaa että tein aikoinaan muutoksen vaikka se oli välttämätön, koska on ollut sen jälkeen työura ollut vain alamäkeä. Tää taloustilannekaan ei oo auttanut yhtään. Nyt jumissa edelleen omalla alalla jota inhoan, mutta muutokseen ei oo ollu rahkeita ja oon nyt tahtomattani työtön.
Onpa ikävä kuulla. Juuri tuota itsekin pelkään. Tiedän tarvitsevani vähintäänkin merkittävän tauon. En siis vain paria kolmea kuukautta vaan sanoisin että vuoden tai ainakin melkein. En missään nimessä haluaisi palata tälle alalle enää koskaan mutta tuon tauon aikana voihan olla että ajatukseni muuttuisivat. Olen kyllä todella hukassa tämän suhteen ja toivon että tähän tulisi joku ratkaisu. Tuo että käy kuten sinulle kuitenkin pelottaa.
Nyt on vaikeat ajat työelämässä. Jos mahdollista niin sun kannattaa ryhtyy osa-aikaiseksi ja mielellään hankkia uus opiskelupaikka ensin. Jos pidät välivuoden niin kokemuksesta voin sanoa ettei ahaa elämys itsestään tule elämänmuutokseen. Pitää olla suunnitelma ensin. Irtisanoudu vain jos nykyinen työ uhkaa terveyttäsi/työkykyäsi.
Vuorotteluvapaa olisi ratkaisu. Valtioneuvostomme suuressa viisaudessaan katsoi hyväksi poistaa sen kokonaan monien heikennyksien jälkeen. Se olisi antanut jopa pitkäaikaistyöttömille mahdollisuuden palata takaisin työelämään ja olisi rajoittanut yhteiskunnan jakautumista.
Nyt mennään tällä. Toiset raatavat jaksamisensa äärirajoilla töissä ja toiset eivät pääse töihin edes niin pitkäksi pätkäksi, että pääsisi leikatulle ja lyhennetylle ansiosidonnaiselle.
Tietysti voit irtisanoutua, mutta työttömyysetuuden saamiseksi sulle pamahtaa hyvin todennäköisesti karenssi, joka voi tarkoittaa jopa 3 kk jaksoa, ettet saa työttömyysetuutta.
Jos sulla ei ole säästöjä turvaamaan sitä 3 kk tulottomuutta tai et jostain syystä toimeentulotukea saa (ja vaikka saisitkin niin sitä myönnetään ihan vain välttämättömiin menoin) niin miettisin kyllä kaksi kertaa kannattaako irtisanoutua.
Itse olin alalla, joka kuormitti ja veetutti ja siinä sitten työssä ollessa hain muihin töihin. Onneksi tärppäsi, mutta en olisi ollut valmis jäämään työttömäksi vapaaehtoisesti silloisesta työstäni, jos ei uutta työpaikkaa olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voit irtisanoutua, mutta työttömyysetuuden saamiseksi sulle pamahtaa hyvin todennäköisesti karenssi, joka voi tarkoittaa jopa 3 kk jaksoa, ettet saa työttömyysetuutta.
Jos sulla ei ole säästöjä turvaamaan sitä 3 kk tulottomuutta tai et jostain syystä toimeentulotukea saa (ja vaikka saisitkin niin sitä myönnetään ihan vain välttämättömiin menoin) niin miettisin kyllä kaksi kertaa kannattaako irtisanoutua.
Itse olin alalla, joka kuormitti ja veetutti ja siinä sitten työssä ollessa hain muihin töihin. Onneksi tärppäsi, mutta en olisi ollut valmis jäämään työttömäksi vapaaehtoisesti silloisesta työstäni, jos ei uutta työpaikkaa olisi ollut.
Eikö se nykyään ole 2kk karenssi? Minä olin joskus tuon 3kk. Mutta tätähän muutettiin joku vuosi sitten.
Älä kuuntele vanhempiasi tässä asiassa. Pidä välivuosi ja palaa pirteänä ja innostuneena työelämään tai tee ihan mitä itse haluat. Ei elämän kuulu olla jatkuvaa suorittamista, tekee myös hyvää mennä epämukavuusalueelle ja irtisanoutua tyhjän päälle, kun olet tämän tehnyt, tiedät että pärjäät ja ettei elämä lopu jos työ tai suhde joskus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talouspuoli pitää olla kunnossa ainakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tapa tietysti on hoitaa työnsä hieman rennommin/huonommin.
Saattaa kuitenkin olla niin hyvä, että on riittävän hyvä, jotta työnantaja ei voi sanoa irti. Kun kukaan muukaan ei ole juuri parempi.
Onko olemassa mitään nykyistä alaasi läheltä liippaavaa työtä, jota voisit hakea? Vai onko koko kirjo jo nähty kun olet työskennellyt eri työnantajilla? Itse siirryin suunnilleen oman alan sisällä helpompaan työhön ja elämä parani niin paljon, että ajatukset välivuodesta katosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tehnyt ton muutoksen ja en ollut tarpeeksi vahva työalan muutokseen. Vapaa vuosi omasta halusta oli ihanaa, mutta kyllä sitä tulevat työantajat ihmetteli. Nyt tavallaan kaduttaa että tein aikoinaan muutoksen vaikka se oli välttämätön, koska on ollut sen jälkeen työura ollut vain alamäkeä. Tää taloustilannekaan ei oo auttanut yhtään. Nyt jumissa edelleen omalla alalla jota inhoan, mutta muutokseen ei oo ollu rahkeita ja oon nyt tahtomattani työtön.
Onpa ikävä kuulla. Juuri tuota itsekin pelkään. Tiedän tarvitsevani vähintäänkin merkittävän tauon. En siis vain paria kolmea kuukautta vaan sanoisin että vuoden tai ainakin melkein. En missään nimessä haluaisi palata tälle alalle enää koskaan mutta tuon tauon aikana voihan olla että ajatukseni muuttuisivat. Olen kyllä todella hukassa tämän suhteen ja toivon että tähän tulisi joku ratkaisu. Tuo että käy kuten si
Neuvottele työnantajan kanssa, voidaanko sinut esim. siirtää firman sisällä väliaikaisesti eri tehtäviin. Katsot sitten, miten asiat kehittyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vuorotteluvapaa olisi ratkaisu. Valtioneuvostomme suuressa viisaudessaan katsoi hyväksi poistaa sen kokonaan monien heikennyksien jälkeen. Se olisi antanut jopa pitkäaikaistyöttömille mahdollisuuden palata takaisin työelämään ja olisi rajoittanut yhteiskunnan jakautumista.
Nyt mennään tällä. Toiset raatavat jaksamisensa äärirajoilla töissä ja toiset eivät pääse töihin edes niin pitkäksi pätkäksi, että pääsisi leikatulle ja lyhennetylle ansiosidonnaiselle.
Se on tätä, kun lama-aikaa pyöritetään uusintana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikainen opintovapaa ja vaikka avoimesta yliopistosta jotain ilmaisia opintoja?
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa tietysti on hoitaa työnsä hieman rennommin/huonommin.
Saattaa kuitenkin olla niin hyvä, että on riittävän hyvä, jotta työnantaja ei voi sanoa irti. Kun kukaan muukaan ei ole juuri parempi.
Työnantaja voi usein valittaa työn laadusta ja nopeudesta, mutta kuitenkin nämä voi olla tyhjiä sanoja. Kukaan ei välttämättä ole yhtään sen nopeampi ja huolellisempi.
Tämmöiset lätinät voi silloin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tehnyt ton muutoksen ja en ollut tarpeeksi vahva työalan muutokseen. Vapaa vuosi omasta halusta oli ihanaa, mutta kyllä sitä tulevat työantajat ihmetteli. Nyt tavallaan kaduttaa että tein aikoinaan muutoksen vaikka se oli välttämätön, koska on ollut sen jälkeen työura ollut vain alamäkeä. Tää taloustilannekaan ei oo auttanut yhtään. Nyt jumissa edelleen omalla alalla jota inhoan, mutta muutokseen ei oo ollu rahkeita ja oon nyt tahtomattani työtön.
Ikävää, että sinun kohdalle on sattunut noin pölhöjä työnantajia tuon jälkeen.
Nykyinen työelämä on yhtä oravanpyörää ja olen sinun tavoin irrottaunut siitä. Minulla tuo kesti vaan 2,5 vuotta. Alassani ei ollut vikaa, väsyin vaan muuten. Työllistyin kyllä, haastatteluissa kerroin rehellisesti, että puuhastelin omia juttuja ja vietin tuon jakson perheen parissa.
Meillä on vaan yksi elämä, johon ei valitettavasti saa uusintaottoa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voit irtisanoutua, mutta työttömyysetuuden saamiseksi sulle pamahtaa hyvin todennäköisesti karenssi, joka voi tarkoittaa jopa 3 kk jaksoa, ettet saa työttömyysetuutta.
Jos sulla ei ole säästöjä turvaamaan sitä 3 kk tulottomuutta tai et jostain syystä toimeentulotukea saa (ja vaikka saisitkin niin sitä myönnetään ihan vain välttämättömiin menoin) niin miettisin kyllä kaksi kertaa kannattaako irtisanoutua.
Itse olin alalla, joka kuormitti ja veetutti ja siinä sitten työssä ollessa hain muihin töihin. Onneksi tärppäsi, mutta en olisi ollut valmis jäämään työttömäksi vapaaehtoisesti silloisesta työstäni, jos ei uutta työpaikkaa olisi ollut.
Sulla on tosi vanhaa tietoa. Nykyään karenssi irtisanoutumisesta on 45 kalenteripäivää.
Et saa välivuoden jälkeen töitä, et vaikka niin kovasti uskoisit tai vaikka alalla olisi paljonkin töitä. Miten voisitkaan, kun joka työpaikkaan on sata muuta, parempaa hakijaa katkeamattomalla työhistorialla? Miksi ottaa välivuoden pitänyt? Toisaalta elämä on muutakin kuin työtä, mutta kannattaa olla realisti.
Olen jo 50, mutta vähän sama juttu. Työstressiä on. Nyt hyväpalkkainen työ, mutta tänäkin aamuna, vapaapäivänä herätessä mietin työasioita enkä saanut enää nukuttua. Täysin typerää touhua.
Itse olen miettinyt että hyppäisin oravanpyörästä, lopettaisin nämä työt. Menisin koulunkäynninohjaajaksi. Palkka on puolta pienempi, mutta työ jäisi työpaikalle. Ohjaajan työt on monesti vielä osa-aikaisia, mutta sekään ei haittaa. Sehän tarkoittaa vaan lisää vapaa-aikaa.
Tsemppiä sinulle, hyppää rohkeasti! Ihmiset usein katuvat sitä etteivät uskaltaneet toteuttaa jotain haluamaansa isoa juttua, eivät sitä että uskalsivat 😊
Mä oon tehnyt ton muutoksen ja en ollut tarpeeksi vahva työalan muutokseen. Vapaa vuosi omasta halusta oli ihanaa, mutta kyllä sitä tulevat työantajat ihmetteli. Nyt tavallaan kaduttaa että tein aikoinaan muutoksen vaikka se oli välttämätön, koska on ollut sen jälkeen työura ollut vain alamäkeä. Tää taloustilannekaan ei oo auttanut yhtään. Nyt jumissa edelleen omalla alalla jota inhoan, mutta muutokseen ei oo ollu rahkeita ja oon nyt tahtomattani työtön.