G: Mitä pitäisi tapahtua, että tekisit ls-ilmon?

Huumeiden käyttöä?

Välinpitämättömyyttä lasten menemisistä?

Totaalista tunnekylmyyttä?

Epäilyä väkivaltaisuudesta?

Perheen lähivanhemman uuden puolison väkivaltaista tms -käytöstä?

Jotain muuta, mitä?

kuin mitä siitä olisi haittaa.



Tiedän yhden perheen, jossa lapset eivät saa ihan sitä suojelua ja kasvatusta, mitä tarvitsisivat. Kyseessä on kaksi neuroogisesti erityistä lasta, joiden vanhemmilla on myös pahoja sairauksia (toinen kuolee parin vuoden sisään), eivätkä lapset saa kaikkea sitä, mistä voisivat hyötyä. Heitä ei esimerkiksi ole jaksettu opettaa pyöräilemään, vaikka ovat jo alakouluikäisiä - ja vaikka erityisyydestään huolimatta olisivat siihen kykeneviä, vaikka se tietysti tavallista enemmän vaivannäköä vaatisikin. Samanlaisia pikkuasioita on useampia, etä vaivannäöllä lapset oppisivat enemmän ja paremmin erityisstatuksestaan huolimatta. Mutta olen silti sitä mieltä, että tuohon perhetilanteeseen ulkopuolisten puuttuminen toisi vain lisää harmia. Vanhempien sairaudet eivät poistuisi sillä. EHkä lapsilta vaan vietäisiin viimeiset ajat sen toisen vanhemman kanssa. Luulen, että ne ovat nyt tärkeämpiä kuin joku polkupyöräily...

jos näkisin lapsen olevan suojelun tarpeessa. as simple as that.

Ainoastaan.

Yksittäis tapauksesta en koskaan lähtisi ilmoilemaan.

Vain jos olisin seurannut perhettä pidempään ja tietäisin ilmosta olevan hyötyä. Yksittäis tapauksesta en koskaan lähtisi ilmoilemaan.

Minunkin kantani asiaan.

ETTÄ SELKEÄSTI NÄKEE, ETTÄ LAPSEN HYVINVOINTI EI OLE SITÄ NITÄ LAPSELLE KUULUISI OLLA. Nämä merkit kyllä huomaa ulkopuolinenkin vaikka ei tuntisi perhettä hyvin. Usein ei puututa juuri siksi kun ei tunneta ja kuitenkin lapsi ei osaa pyytää apua ja usein sitten puututaan liian myöhään lapsen kannalta. Näitä tapauksia saa sitten lukea surulista kyllä myös lehdistä. Jos lapsi saa varhaisessa vaiheessa apua niin hänellä voi olla vielä hyvä elämä aikuisena. Lapsen PELASTAMINEN näissä tilaneissa on kuitenkin se tärkein asia..vanhemmat tulevat vasta toisea..ja näin ei useinkaan ole vaan vahempia hyysätään ja lapsi kärsii ja koko hänen elämänsä on pilalla kun ei ole puututtu tarpeeksi aikaisin asiaan. Lapselle turvallinen ja lapsen tarpeita palveleva kasvuympäristö on paljon tärkeämpi kuin esim. biologinen alkoholistivanhempi, joka tuhoaa lapselta perusturvallusuuden. Perusturvallisuuta on vaikea enää korvata vanhempana siksi aikainen puuttuminen on tärkeää.

kun alakerran tyttö tuli meille karkuun äitinsä pahoinpitelyä. Äiti oli jo repinyt tytön tukkaa niin, että oli verinen. Onneksi tyttö pääsi karkuun. Mutta kun tyttö tuli meiltä suojaa hakemaan, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa lastensuojeluun ja kysyä, mitä nyt.

Samanlaisia pikkuasioita on useampia, etä vaivannäöllä lapset oppisivat enemmän ja paremmin erityisstatuksestaan huolimatta. Mutta olen silti sitä mieltä, että tuohon perhetilanteeseen ulkopuolisten puuttuminen toisi vain lisää harmia. Vanhempien sairaudet eivät poistuisi sillä. EHkä lapsilta vaan vietäisiin viimeiset ajat sen toisen vanhemman kanssa. Luulen, että ne ovat nyt tärkeämpiä kuin joku polkupyöräily...

Kehitysvammaisen lapsen äitinä, ja lastensuojelun asiakkaana haluan todeta, että pelkkä ilmoitus ei tee autuaaksi. Tukitoimia on loppujen lopuksi vaikea saada, kuntien säästötoimista johtuen.

Lapsista pitää huolehtia, mutta sekin kannattaa muistaa, että kukaan ei taida asua täydellisessä kodissa. Eikä se polkupyöräily ole niin tärkeää.