Nyt kaivataan kokemuksia 9-10 kk vauvojen hoitoon lähdöstä.
Meillä kohta edessä lapsen hoitoonlähtö ja ikää pienellä tuolloin reilut 9 kk. Järki sanoo, että kyllä se siellä hoidossa pärjää. On kovin reipas lapsi ja tottunut jo olemaan muidenkin kuin äidin hoidossa. Mutta tunteet sanovat jotain aivan muuta eli pahaa tekee ajatella antaa lasta vieraalle hoitoon.
Kommentit (6)
Vain pari kertaa muutaman tunnin oli joku muu hoitanut ja oli kova vierastamaan. Onneksi saimme paikan pph:lta, jolla on tosi hyvä maine ja olen kuullut vain positiivista hänen lämpimästä tavastaan hoitaa lapsia. Jopa työkaverini kertoi, että tunsi pph:n vuosia sitten harrastuksen kautta ja on todellinen kutsumusammattilainen. Puhui työstään todella paljon ja lapsistakin positiivisen lämpimästi. Eli meillä lähtökohta oli olosuhteisiin nähden hyvä.
Ekan viikon itkutteli aamusin ja iltaisin nuhjasi sylissä... Sitten alkoi viihtyä hoidossa ja sen jälkeen ei ole kertaakaan itkenyt viedessä. Hakiessa joskus nyrpistelee, kun leikit on kesken ja äiti hakee pois. LÄmmöllä tervehtii hoitajaa ja hyvästelee. Mitään negatiivista ei ole hoidon aikana ollut ja kertaakaan ei ole tuntunut pahalta jättää lasta hoitajalle. Kaikki on mennyt tosi kivasti. Sen takia me nyt kuskataan yhteensä 50 km/päivässä lasta, jottei vielä tarvi luopua nykyisestä paikasta ja tulla lähipäiväkotiin. Ikää nyt 2v.
Meidän 11 kk lähti hoitoon muutama kuukausi sitten ja on mennyt kaikista parhaiten hänen hoitonsa kahden muun perheenjäsenen rinnalla, Tosin kannattaa varautua siihen että huomio otetaan illalla takaisin. Meillä on ollut periaatteena että kun hoidosta tullaan kotiin niin pysähdytään hetkisen lasten kanssa. Istun lastenhuoneessa ja anna kaikille oman ajan. Näin he ovat illan tyytyväisempiä kun saavat sen ajan ja huomion. Se on meillä hyväksi havaittu tapa. Näin pieni kuitenkin sopeutuu todella hyvin ja melkein aina on niin että enempi äiti murehtii siitä asiasta ja lapsi kuitenkin pärjää loistavasti. Se sopeutuminen vaatii siis aikaa myös vanhemmilta ja lapsilta. Kyllä se siitä lähtee lutviintuu!
omat hoitolapseni aloittivat 9 kk:n ikäisinä ja alusta asti kaikki sujunut tosi hyvin. Kun lapselle on syliä ja turvaa tarjolla, hän sopeutuu kyllä ja kuten joku tuossa aiemmin mainitsi, alle vuoden ikäisinä lapset sopeutuvat helpommin kuin vanhemmat. Omiin hoitolaisiini on yli vuoden aikana kehittynyt hyvin lämmin ja läheinen suhde, he tykkäävät minusta, minä heistä ja kaiken lisäksi omat lapseni tykkäävät myös kovasti näistä pikku taapertajista (ja toisinpäin). Sinä aikana kunpikkuiset ovat olleet hoidossani, ei ole ollut yhtään aamua jolloin lapsi olisi jäänyt itkien hoitoon ja tässä on varmasti suuri vaikutus sillä, että vastaanottaja on poikkeuksetta sama. Paljon toki vaikuttaa myös yhteistyö perheiden kanssa, kun luottamus on molemminpuolista niin lapsikin vaistoaa sen ja tuntee olonsa turvalliseksi.
Mitenköhän onnistuisi, jos vanh.loman jälkeen alkaisimme siskoni kanssa vuorotella samanikäisten vauvojemme hoidossa. Onko liian rankkaa hoitaa yksin kahta 11kk vanhaa vauvaa?
Kaksosten äidithän voisivat kertoa lisää (toki asia hieman eri), siitä minulla ei kokemusta. Mutta itse aloitin yks. pph:na syksyllä, hoitooni tuli juuri vuoden täyttänyt, oma kuopukseni oli 1v3kk. Kumpikaan ei vielä tuolloin kävellyt, oppivat sitten muutaman viikon sisään kumpikin. Lisäksi minulla omat lapset poika 4v ja kaksi koululaista.
Alku oli aikamoista hässäkkää, kun hoitolapsi vaati todella paljon syliä, ei juuri viihtynyt muuten. Omani oli ihmeissään kun äiti " varastettiin" , toki syliin mahtuu mainiosti ainakin kaksi pientä samaan aikaan. :) Käytännön järjestelyt oli oltava kunnossa; ruoka lämmittämistä vaille valmiina, kaksi syöttötuolia (joissa varmuuden vuoksi valjaat), tuplarattaat johin kumpi tahansa saattoi aluksi nukahtaa milloin tahansa, puistoon lähtiessä lelut valmiiksi rattaissa pakattuina, ulkovaatteet odottamassa. Mitään ei oikein voinut etsiä vasta lähtiessä, koska yritin olla hermostuttamatta lapsia turhaan. Kuljetimme vielä ekan viikon omaa ekaluokkalaistani kouluun ja haimme koulusta, se hieman sotki pienten rytmin haentaa kun väkisin nukahtelivat rattaisiin.
Mutta muutaman viikon (kuukauden) jälkeen helpotti, hoitotyttökin jo osaa leikkiä hetken yksin eikä tarvitse koko ajan aikuista vierelleen. Rytmikin löytyi molemmille (samanlainen) eli nukkuvat yhdet päiväunet samaan aikaan vierekkäin tuplissa. Nyt voi jo ruokailun päätteeksi siivota pöydän ja laittaa astiat koneeseen, aluksi tuo olisi aiheuttanut turhaa harmistusta ja itkua.
Varautukaa siis siihen että alku voi tuntua ihan kaaottiselta, meillä ainakin kuopus oli selvästi mustasukkainen (ymmärrettävää!). Nyt jo kyselee aamuisin hoitolasta ja osoittelee ovelle, hoitotytön nimi on ainoa sana jonka osaa sanoa. Teillä kun lapset ovat varmaan jo tuttuja toisilleen ja tottuneet toistensa äiteihin, saattaa alkukin sujua helpommin.
Kotihoidontukeenhan olette oikeutettuja kumpikin perhe, summa ei kyllä ole suuri jos kunnassa ei edes kuntalisää. Oma lukunsa on sitten miten aiotte vuorotella, miten mahdolliset työnantajat tähän suhtautvat jne. tätä olette varmaan jo miettineetkin.
Yleistäen (tietysti lapsi-kohtaisia eroja on) voisi sanoa, että alle 1-v sopeutuu helpommin kuin reilun vuoden ikäinen taapero.
Vauva kiintyy helposti hoitajiinsa, joten olisi tärkeää että henkilökunnan vaihtuvuus ei olisi kovin suurta ensi kuukausina.
Pikkuinen saa usein myös erityishuomiota osakseen. Nukkuu usein kahdet unet ym.
Jos ryhmäss on paljon jo lähemmäs 2-vuotiaita voi meno toisinaan käydä vauvalle aika rankaksikin, joten hän ei ehkä hoidon alussa kaipaa kauhean rasittavia virikkeitä kotona.
Mukavaa hoidonaloitusta!