Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosien vastakohta
01.02.2025 |
33v, ei miestä, ei lapsia. Elämä pyörii työn ympärillä. Henkilökohtaista elämää ei juurikaan ole, vapaa-aika menee sarjojen kattelussa ja lukiessa. Tylsää, tyhjää elämää.
Kohtalotovereita...?
(Ja te jotka elätte hektistä perhe-elämää: olkaa onnellisia. Se on kaikesta kuormituksesta huolimatta varmasti parempaa elämää kuin tämä.)
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes osaa tutustua ihmisiin. Missä niitä miehiä edes tapaa? Olen naisvaltaisella alalla ja kiinnostuksenkohteetkin naismaisia. En rupea harrastamaan jotain autojuttuja vain tavatakseni miehiä. Mitään Tinderiä en jaksa ollenkaan. Missä te naiset edes tapaatte miehiä joiden kanssa asettua aloilleen...?
ap
Eikö löydy enempää samassa jamassa olevia...?
No kyllä se pikkulapsiarki vasta tylsää ja yksitoikkoista elämää onkin. Olisit onnellinen vapaudestasi.
No just paraikaa itken tässä kun samantyylinen elämä uhkaa. Parisuhde päättyi just. Harrastan kyllä aika aktiivisesti ja onneksi on muutama ystävä lähistöllä, mutta en jotenkin ole nyt valmis puhumaan heille tästä erosta, tuntuu että pitää keräillä itseäni ensin. Lapsentekoikä on menossa nopeasti ohi enkä millään jaksaisi mitään itsellisen naisen klinikkaruljanssia kaiken maailman psykologinkäynteineen. Olin nyt pari päivää kipeänä ja poissa töistä ja nyt tässä kotona jumitettuani se masennus vaan iski kasvoille. Tuntuu että juuri nyt olisi tärkeää olla itse aktiivinen ja tehdä jotain, että saisin hyviä asioita elämääni, ja toisaalta juuri nyt kaikki voimat on poissa enkä jaksa tehdä yhtään mitään.