Onko kenelläkään muulla vaikeuksia toimintakyvyssä ja aloitekyvyssä? Mistä se johtuu?
Onko vaikeuksia toimia? Miksi ja tunnetteko siitä syyllisyyttä?
Itse pidän kyllä siististä ympäristöstä, joten koti pysyy suht kunnossa eli tiskaan kun on pakko, laitan pyykit kun on pyykit kun on pakko. Menen kauppaan vasta kun on pakko. Muuhun en oikein kykene.
Siinä oikeastaan koko elämäni sisältö. Joskus kun on pakko täytyy käydä asioilla ja joskus harvoin kun jaksan lähden kävelylle. En tee kuitenkaan yhtään mitään ellei ole pakko.
Muuten juon kahvia, istun, katson videoita ja elokuvia. Soittelen läheisille ja mietin miksi en jaksa ja miksi ei ole intoa mihinkään. Ihmisiä harvoin jaksaa nähdä. En aina ollut tällainen vaan hyvinkin toimintakykyinen.
Kommentit (31)
Mulla meni noin, tai ehkä vähän huonommin juhannuksesta 2021 jouluun, jolloin sain masennusdiagnoosin. Luulin vain olevani laiska.
En siis väitä, että olet masentunut, mutta varsinkin kun sanot ette aina ole ollut noin toimintakyvytön niin voisit alkajaisiksi googlata masennustestin ja tehdä sen.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tutulta kuulostaa. Tosin minun aloitekyvyttömyyteni on sikäli valikoivaa, että olen parhaimmillani hyvinkin aikaansaava, kun on kyse mielekkäältä tuntuvasta tekemisestä. En koe syyllisyyttä asiasta.
Kiitos kun vastasit. Jospa tästä ihmiset jaksaisivat keskustella. Minä kun tunnen tosi paljon syyllisyyttä tästä jumitilasta joka ei tunnu loppuvan, kun käyn töissä niin ei mene montaa kuukautta kun olen taas lähes toimintakyvytön. Turhauttavaa.
Minulla kanssa joskus on parempi toimintakyky mutta huomaan, että se veroittaa nopeasti ja monta päivää menen jossain jumitilassa ja koomassa taas enkä pysty välttämättä yhtään mihinkään. Roskakatos on 80 metrin päässä ja niitäkään ei tule vietyä spontaanisti tuosta noin vaan. Voivat lojua monta päivää kunnes menen kauppaan, niin vien ne samalla. On kai niin hankalaa laittaa vaatteet päälle, kengät ja takki ja viedä ne roskat.
Ei tätä voi itsekään järjellisesti selittämään. -ap
Puhelimesta se johtuu. Laitappas ruudut pois niin alkaa löytyä aloitekykyä.
Joko päihteet tai sairaus on syynä. Jos et käytä päihteitä, sinulla on sairaus. Itse tiedän, että jos alan viihtymään sängyssä muulloin kuin nukkuessa, on jokin sairaus. Nimittäin terveenä en ikinä makoile sängyssä keskellä päivää. Jos alkaa viihtymään sängyssä, on kipeänä. Päihteetkin saattaa aiheuttaa eli juotko liian usein?
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni noin, tai ehkä vähän huonommin juhannuksesta 2021 jouluun, jolloin sain masennusdiagnoosin. Luulin vain olevani laiska.
En siis väitä, että olet masentunut, mutta varsinkin kun sanot ette aina ole ollut noin toimintakyvytön niin voisit alkajaisiksi googlata masennustestin ja tehdä sen.
Just kävin lääkärissä, pisti minut tekemään testin, joka oli keskivaikean/vaikean masennuksen rajoilla. Antoi voxraan reseptin jos se auttaisi toimintakyvyn ongelmiin.
En jaksanut aloituksessa mainita masennusta, vihaan koko sanaa ja ärsyttää koko helvetin masennus. On tosi veemäistä tuntea olevansa kuin vankilassa itsessään.
Kiitos kun vastasit, sympatiaa minulta löytyy muille kyllä. Olen vain tähän omaan tilaan tosi väsynyt ja ärsyyntynyt. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni noin, tai ehkä vähän huonommin juhannuksesta 2021 jouluun, jolloin sain masennusdiagnoosin. Luulin vain olevani laiska.
En siis väitä, että olet masentunut, mutta varsinkin kun sanot ette aina ole ollut noin toimintakyvytön niin voisit alkajaisiksi googlata masennustestin ja tehdä sen.
Mulla näkymätön tulehdus pistää lähes täysin jumiin. Just siitä, kun on ihan jumissa eikä mitään meinaa jaksaa tai saada aikaiseksi, tietää, jos on jokin tulehdus.
Ihmisten kanssa tunnen itseni olevani aloitekyvytön. Liityn keskusteluihin, mutta hankala minun aloittaa esimerkiksi keskustelee. Muuten olen toimintakykyinen töissä ja kotona. Yritän parantaa itseäni tänä vuonna pienin askelin.
Itselläni on samaa. Välillä ryhdistäydyn ja teen oikein suunnitelman aikatauluineen. Noudatan sitä pari päivää kunnes tulee sellainen vähän klaustrofobiaa muistuttava tunne siitä aikataulusta.
Jos on sosiaalinen pakko tehdä tai oikeasti innostun jostain niin pystyn kyllä tekemään vaikka mitä. Mutta jos ei ole niin tekeminen on melko vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Joko päihteet tai sairaus on syynä. Jos et käytä päihteitä, sinulla on sairaus. Itse tiedän, että jos alan viihtymään sängyssä muulloin kuin nukkuessa, on jokin sairaus. Nimittäin terveenä en ikinä makoile sängyssä keskellä päivää. Jos alkaa viihtymään sängyssä, on kipeänä. Päihteetkin saattaa aiheuttaa eli juotko liian usein?
En käytä päihteitä. Joskus kyllä käytin mutta kävin töissä normaalisti. Sitä ihmettelen, että ihmiset voivat juoda tosi paljon keski-ikään tai pidemmälle saakka ja silti pyörittää arkea ihan tuosta noin vaan. Viikonloput vapailla alkoholia paljon ja sitten taas arkeen, työt, harrastukset, ehkä jopa lapset ja muut ihmissuhteet. Minusta ei ole tuohon, ei vaikka olen yksin eikä ole velvollisuuksia kuten lapsia. Tämä on se suoranainen ihmettelyn aihe, että miksi niin monet jaksavat mutta minä olen tällainen. -ap
Näköjään siitä ettet saa huomiota missään muualla kuin vauvapalstalla. Otan osaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni noin, tai ehkä vähän huonommin juhannuksesta 2021 jouluun, jolloin sain masennusdiagnoosin. Luulin vain olevani laiska.
En siis väitä, että olet masentunut, mutta varsinkin kun sanot ette aina ole ollut noin toimintakyvytön niin voisit alkajaisiksi googlata masennustestin ja tehdä sen.
Just kävin lääkärissä, pisti minut tekemään testin, joka oli keskivaikean/vaikean masennuksen rajoilla. Antoi voxraan reseptin jos se auttaisi toimintakyvyn ongelmiin.
En jaksanut aloituksessa mainita masennusta, vihaan koko sanaa ja ärsyttää koko helvetin masennus. On tosi veemäistä tuntea olevansa kuin vankilassa itsessään.
Kiitos kun vastasit, sympatiaa minulta löytyy muille kyllä. Olen vain tähän omaan tilaan tosi väsynyt ja ärsyyntynyt. -ap
Inhoan sanaa myöskin ja siksi melkein jätin vastaamatta, mutta aloitetekyvyttömyys ja toimintakunnon hekkeneminen on lääkärin mukaan yleisiä oireita.
Olet saanut lääkkeet, joten tie on ylöspäin. Minulla työn saaminen 2023 auttoi nostamaan toimintakykyä, mutta sanonpahan vaan että aiemmat työni eivät välttämättä olisi minua auttaneet, vaan juurikin päin vastoin heikentäneet toimintakykyäni.
Yksi mikä minulla toimii, kun tuntuu, että olen pohjalla, päätän - annan itselleni luvan - levätä muutman päivän tai yhden viikon, ja sitten alan pienin teoin kohottamaan toimintakykyäni.
Tsemppiä ap:lle ja muillekin.
Aikaisemmin tunsin syyllisyyttä ajoittaisesta aloitekyvyttömyydestä ja toimintakyvyn heikkenemisestä, mutta en enää. Sain jokin aika sitten diagnoosin, joka selittää tämän ongelman. Siitä huolimatta koen, että minua yritetään syyllistää siitä, että en aina pysty parhaimpaani.
Olen opetellut priorisoimaan, ja järjestämään elämäni niin, että teen voimavaroja kuluttavat asiat sellaisina hetkinä, jonka jälkeen minulla on aikaa toipua. Nämä ovat asioita, joita teen mielelläni, ja annan niihin paljon, joten siksi kuormittavat.
Minulla sama. Auttaa kun kuuntelee äänikirjoja kun tekee jotain. On sitten "seuraa" ja tavallaan "sosiaalista painetta" paikalla. Yksin ei haluaisi tehdä mitään muuta kuin istuskella.
No ei, ilman syytä. Joskus kun olin masentunut. Tai olin yli 2kk kipeä mykoplasmassa ei voinut tehdä mitään. Jos olen ollut hyvin paljon kipeä, infektiokierteessä, keho rikki vielä, ja raskas työ, vaikka olin vain 50% työkykyinen vapaa- ajalla olen vain "selvinnyt" ja levännyt. Ne ovat olleet kauheita aikoja elämässäni minulle.
Ilman tuollaista syytä olisin huolissani, mutta en ole koskaan ollut tuollainen.
Nyt esim. Ihanaa kun opiskelen, asiat ovat parempia minulle ja sain migreenilääkityksen, nielurisani on poistettu ja olen ollut alkuvuoden terve, ja haaveilen yli vuoden tauon jälkeen saliharrastuksen aloittamisesta. Kävin myös kampaajalla ja elämässäni on hyviä muutoksia.
En lähde kotoa koskaan niin että tiskit on tiskaamatta. Tiskaan aina kun olen tehnyt ruuan. Ja on pakko olla harrastuksia muuten masentuu. Käyn kalassa usein ja pyöräilemässä muutenkin että kunto pysyy suht hyvänä. Ainoa mikä vituttaa elämässä ettei saa töitä vaikka tiedän että olen hyvä työntekijä
Aloitekyvyttömyyttä voi vähentää muutamalla konstilla:
- Yritä löytää uusi motiivi tekemiselle.
- Yritä keksiä uusi tapa päästä tavoitteeseen.
- Paloittele mielessäsi tehtävä pienempiin osiin. Etenkin se tehtävän alkuosan pilkkominen osiin auttaa alkuun pääsemisessä.
Esim. Ruokakaupassa käyminen: Aloita kirjoittamalla ostoslista. (tehtävän paloittelu) Kirjoita siihen joku pieni "palkkio", jonka ostat samalla itsellesi. (uusi motiivi tekemiselle) Vai voisiko ne sittenkin tilata netistä kotiin kuljetettuna, tai edes noutopisteelle? (uusi tapa päästä tavoitteeseen)
terveisin PDA-autisti
Vikana on se, että sossusta saa rahaa. Normaalia olisi, että viimeistään nälkä ja vilu herättelisi toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloitekyvyttömyyttä voi vähentää muutamalla konstilla:
- Yritä löytää uusi motiivi tekemiselle.
- Yritä keksiä uusi tapa päästä tavoitteeseen.
- Paloittele mielessäsi tehtävä pienempiin osiin. Etenkin se tehtävän alkuosan pilkkominen osiin auttaa alkuun pääsemisessä.
Esim. Ruokakaupassa käyminen: Aloita kirjoittamalla ostoslista. (tehtävän paloittelu) Kirjoita siihen joku pieni "palkkio", jonka ostat samalla itsellesi. (uusi motiivi tekemiselle) Vai voisiko ne sittenkin tilata netistä kotiin kuljetettuna, tai edes noutopisteelle? (uusi tapa päästä tavoitteeseen)
terveisin PDA-autisti
Toimivia neuvoja minullekin, ja sainpa alkuun keittiötason siivouksen. On näemmä päässyt kertymään mm. muovin kierrätykseen vietävää. Palkintona tullee olemaan tietty tyhjä pöytä, jota voi sitten taas alkaa täyttämään. 😁
Joulun alla työnhaku tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä. "Otin joulunpyhät vapaaksi," enkä tehnyt siis mitään mikä ei kiinnostanut. Joulun jälkeen tuskailin sen työnhaun kanssa, kunnes päätin, että edes avaan työmarkkinatorin sivun selaimelle. Hetken sitä tuijoteltuani, totesin sivun aukaisun olleen niin helppo tehtävä, että hain alueen avoimet työpaikat, ja puoli tuntia myöhemmin olin lähettänyt yhden hakemuksen.
Juurikin paloittelemalla sain tehtävän tehtyä. Ja niitä osasinhan ja pystyinhän kokemuksia masentunut tarvitsee.
Itselläni asiaan vaikuttivat ainakin nämä asiat, jotka kuntoon laittamalla tilanne parani oleellisesti:
-raudanpuute
-kilpirauhasen vajaatoiminta
-estrogeenivaje (esivaihdevuodet)
-liiallinen työnteko
-liian vähäinen nukkuminen.
Jep. Tutulta kuulostaa. Tosin minun aloitekyvyttömyyteni on sikäli valikoivaa, että olen parhaimmillani hyvinkin aikaansaava, kun on kyse mielekkäältä tuntuvasta tekemisestä. En koe syyllisyyttä asiasta.