Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla vaikeuksia toimintakyvyssä ja aloitekyvyssä? Mistä se johtuu?
01.02.2025 |
Onko vaikeuksia toimia? Miksi ja tunnetteko siitä syyllisyyttä?
Itse pidän kyllä siististä ympäristöstä, joten koti pysyy suht kunnossa eli tiskaan kun on pakko, laitan pyykit kun on pyykit kun on pakko. Menen kauppaan vasta kun on pakko. Muuhun en oikein kykene.
Siinä oikeastaan koko elämäni sisältö. Joskus kun on pakko täytyy käydä asioilla ja joskus harvoin kun jaksan lähden kävelylle. En tee kuitenkaan yhtään mitään ellei ole pakko.
Muuten juon kahvia, istun, katson videoita ja elokuvia. Soittelen läheisille ja mietin miksi en jaksa ja miksi ei ole intoa mihinkään. Ihmisiä harvoin jaksaa nähdä. En aina ollut tällainen vaan hyvinkin toimintakykyinen.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni asiaan vaikuttivat ainakin nämä asiat, jotka kuntoon laittamalla tilanne parani oleellisesti:
-raudanpuute
-kilpirauhasen vajaatoiminta
-estrogeenivaje (esivaihdevuodet)
-liiallinen työnteko
-liian vähäinen nukkuminen.
Masennus juuri aiheuttaa huonoa nukkumista eikä sille voi oikein mitään muuta kuin toivoa saavansa toimivan lääkityksen. Pari vuorokautta valvottua voi nukahtaa pariksi tunniksi ja sitten taas valvotaan. Juu ja ulkoillaan ja syödään mikä nyt alas menee, mutta unta ei voi käskeä tulemaan tai jatkumaan riittävästi.
Tuokin on ohimenevä vaihe elämässä. Jostain syystä mieli ja kroppa pakottaa lepäämään, se kannattaa hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on ohimenevä vaihe elämässä. Jostain syystä mieli ja kroppa pakottaa lepäämään, se kannattaa hyväksyä.
Ei todellakaan kaikilla ole itsestään ohimenevä. On kyseenalaista pääseekö siitä koskaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tutulta kuulostaa. Tosin minun aloitekyvyttömyyteni on sikäli valikoivaa, että olen parhaimmillani hyvinkin aikaansaava, kun on kyse mielekkäältä tuntuvasta tekemisestä. En koe syyllisyyttä asiasta.
Kiitos kun vastasit. Jospa tästä ihmiset jaksaisivat keskustella. Minä kun tunnen tosi paljon syyllisyyttä tästä jumitilasta joka ei tunnu loppuvan, kun käyn töissä niin ei mene montaa kuukautta kun olen taas lähes toimintakyvytön. Turhauttavaa.
Minulla kanssa joskus on parempi toimintakyky mutta huomaan, että se veroittaa nopeasti ja monta päivää menen jossain jumitilassa ja koomassa taas enkä pysty välttämättä yhtään mihinkään. Roskakatos on 80 metrin päässä ja niitäkään ei tule vietyä spontaanisti tuosta noin vaan. Voivat lojua monta päivää kunnes menen kauppaan, niin vien ne samalla. On kai niin hankalaa laittaa vaatteet päälle
Kuulostaa masikselta, tai tottumukselta. Mutta kun sanoit että olet ennen ollut aloitekykyinen ja aikaansaava, niin tuo tottumus ei sitä silloin selitä, joten kallistun masennukseen.
Masennus ei ole surullisuutta kuten monet tuntuvat ajattelevan. Masennus on kyvyttömyyttä jaksaa ajatella asioita pidemmälle.
Annan esimerkin omasta masennuksesta.
Minulla oli roskakaapissa roskapussi joka oli täysi. Minun piti se viedä roskiin, mutta minä en kyennyt siihen koska minä, asia jonka ymmärsin vasta myöhemmin, en osannut viedä sitä. Siis kirjaimellisesti en tiennyt että miten viedään roskapussi roskikseen! Tiesin että roskapussi pitää viedä roskikseen ja monta kertaa itsellekin sanoin että roskapussi pitää viedä roskikseen, mutta ne tuon teon askeleet, olivat aivan liian vaikeita. Askeleet olivat siis käytännössä se että puen kengät, avaan kaapin, sidon pussin, otan pussin, avaan etuoven, kävelen roskiksille, laitan pussin roskikseen, kävelen takaisin kotiin, suljen oven, otan kengät pois jalasta, laitan uuden pussin roskaämpäriin.
Mutta minulta puuttui nimenomaan masennuksen vuoksi kyky yhdistää nuo askeleet yhdeksi teoksi. Masennus on nimenomaan mielen sairaus, ei mikään asenne. Siksi koska mieli on sairas, se ei toimi niinkuin normaalisti.
Ongelmana ei ollut myöskään muistaminen. Muistin kyllä nuo askeleet, tietenkin, mutta en kyennyt yhdistämään niitä kokonaisuudeksi koska siihen vaaditaan toisenlaista ajattelutyötä kuin pelkkää muistamista tai tietoa. Nimenomaan tuo toisenlainen työ, eli soveltaminen, on se ongelma alue mikä masentuneilla heikkenee ja vasta sitten kun on jotain pakko saada, sitä rämpii eteenpäin, ja sen jälkeen on täysin poikki.
Jos sinä olet poikki ja tunnet että olet täysin rättiväsynyt tuollaisen jälkeen, se vain alleviivaa että sinulla on masennus.
Ai niin, jos joku ihmettelee että enkö vienyt roskia koko aikana, niin vein. Mutta se roskien tehtailu ja vienti oli muuttunut sillä tavalla että tein äärimmäisen vähän roskia ja yleensä ne oli kerättynä pieneen irtopussiin jonka pystyin ottamaan ja heittämään roskiin kun lähdin koululle. Tuokin kertoo siitä kuinka ongelmallisia ja outoja mielen sairaudet ovat, koska varmasti useampi miettii sitä että miten voi olla mahdollista ettei roskapussia saa roskiskaapista, mutta roskat kuitenkin menee roskiksille. Opiskelutahdin heikkeneminen ja tulosten lasku oli syy miksi sitten päädyin lääkäriin. Itse en olisi sinne tajunnut mennä koska en silloin tuntenut "masentuneeksi" siis surulliseksi mutta opettaja tuli kysymään minulta eräästä vastauksesta jonka olin antanut ja se oli melkoista sekoilua, eli masennus meni sen verran vakavaksi että opettajakin huolestui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni asiaan vaikuttivat ainakin nämä asiat, jotka kuntoon laittamalla tilanne parani oleellisesti:
-raudanpuute
-kilpirauhasen vajaatoiminta
-estrogeenivaje (esivaihdevuodet)
-liiallinen työnteko
-liian vähäinen nukkuminen.
Raudanpuute ja kilpirauhasen vajaatoiminta on kamala yhdistelmä. Mulla on tohon päälle vielä nelikuukautinen poika. En saanut aikaan ostaa uusia rautatabuja muutamaan viikkoon niin rautavaje paheni heti vaikka neuvolan mukaan 121 hemoglobiini (ennen vajetta) on niin korkea ettei sitä edes tarvitse.
Vihaan terveydenhoidon tasoa tässä maassa, syön rautaa taas omin päin ja tuolla en puhu siitä enää mitään. Tarvitsen jaksamista avointa yliopistoa vartenkin.
Keskittymiskyvyn häiriöt näyttäytyvät usein myös aikaansaamattomuutena. Ei vaan saa ryhdyttyä, vaikka mielessä risteilee koko ajan tekemättömiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on ohimenevä vaihe elämässä. Jostain syystä mieli ja kroppa pakottaa lepäämään, se kannattaa hyväksyä.
Ei kannata hyväksyä. Ymmärtää kannattaa, muttei hyväksyä. Hyväksymällä voi toimintakunto romahtaa totaalisesti.Toki suoda itselleen lepoa, muttei masennus lepäämällä parane. Itseään voi ja pitää kuunnella, mutta paraneminen vaatii vähintään pientä työtä. Jossain vaiheessa joutuu tekemään jotain epämieluista alkaakseen parantua. Toki ensin täytyy löytää itsestään halu parantua.
Omalla kohdalla jo pelkkä diagnoosi auttoi tarttumaan vastenmielisiin asioihin. Esim. jos ruoanlaitto olisi sellainen, voisi syödä viikon eineksiä, ja viikon jälkeen tehdä jotain todella yksinkertaista ruokaa, jopa vaikka niin että tekee useammaksi päiväksi kerralla ja jos mahdollista laittaa annokset valmiiksi vaim mikrossa käytettäviksi. Tälllöin ruonlaiton vaiva jää yhdelle päivälle, mutta hyöty useammalle. Seuraavalla viikolla päättää tehdä jo hiukan enemmän vaivaa vaativaa ruokaa tai tehdä ruokaa joka päivä. Pyrkiä aina pikkuisen eteenpäin.
Myös autisteilla on haasteita toiminnanohjauksessa. Jos muitakin nepsyilyyn viittaavaa havaittavissa, niin sekin voi selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulle ihan uusi asia, että vakituisessa työssäkin käyvät voivat masentua? Silti käydään töissä vaikka järki lähtis. Eivät kaikki sairaat ole sossun asiakkaita. Tuo on melkoinen leimakirves, mitä heiluttelet!