Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen kaltainen olo työpaikan vaihdon jälkeen
29.01.2025 |
Ahdistusta ja paniikkihäiriötä takana josta olen toipunut vuosien aikana lääkityksen, läheisten, liikunnan ja muiden positiivisten muutosten avulla.
Pääsin samalla työelämään kiinni, mutta jouduin huonon työilmapiirin vuoksi vaihtamaan työpaikkaa muutama vuosi sitten.
Nyt viime vuosien aikana on tullut pikkuhiljaa tilalle toisenlainen olo joka tulee kausittain. Olo alkoi samoihin aikoihin kun vaihdoin työpaikkaa.
Olo on vastaavanlainen. Synkät ajatukset, vaikea ryhtyä tekemään mitään tai luottaa itseensä, itkuisuus ja tyhjyyden tunne.
Ajatukset ja kuvailtu olo tulevat yleensä talvella tai keväisin. Selviydyn arjesta, mutta tunne nakertaa sisällä. Kestää yleensä aika kauan, viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin se menee ohi. Liikunta, ihmisten näkeminen, työ ja harrastukset auttavat hetkellisesti ja yleensä sen ajan kun tekee jotain. Rinnassa on kuitenkin sellainen surun, tyhjyyden ja voimattomuuden tunne enemmän tai vähemmän joka ei lähde helposti pois.
Aluksi mietin että vanhan työpaikan huono työilmapiirin aiheuttama stressi saattoi osin tehdä oloa, mutta olen nykyisin hyvässä työpaikassa ja vaihdosta on jo aikaa. Oloille ei pitäisi olla mitään syytä enää.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta? Mikä on auttanut?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oman kokemuksen mukaan jotain kaikuja vanhasta, tai sitten kelaa että teinkö oikean ratkaisun tai jollain tasolla syyttelee itseäänkin, että olisi tykännyt siellä olla töissä tai asua siellä entisessä paikassa, mutta samalla muistaa sen viedyn ilon ja huonon olon...olisi toivonut sen ilon ja onnen mutta se ei mennyt niin koska oli esteitä ja tulee katkera ja sellainen harmaa olo. Olisiko näin?
Pitää vaan mennä eteenpäin...
Vaikuttaa, että sun kannatta käydä puhumassa noista tuntemuksista terveysasemalla. Ehkä ne ei tosiaan liity työpaikkaan, jos niitä tulee työpaikasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oman kokemuksen mukaan jotain kaikuja vanhasta, tai sitten kelaa että teinkö oikean ratkaisun tai jollain tasolla syyttelee itseäänkin, että olisi tykännyt siellä olla töissä tai asua siellä entisessä paikassa, mutta samalla muistaa sen viedyn ilon ja huonon olon...olisi toivonut sen ilon ja onnen mutta se ei mennyt niin koska oli esteitä ja tulee katkera ja sellainen harmaa olo. Olisiko näin?
Pitää vaan mennä eteenpäin...
Osin varmaan saman kaltaista. Tämä on eri asia mistä aloituksessa puhuin, mutta olo ja tunteet liittyvät osittain myös tietynlaiseen luopumiseen asioista mitkä olivat ennen tärkeitä. Osa läheisistä sukulaisista ovat tulleet iäkkäiksi eikä heidän kanssaan voi enää tehdä samoja asioita mitä ennen. Ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, ympäristö muuttuu, itsekin vanhenee ja nuoruus jää taakse. Elämä kulkee eteenpäin. Läheiset ovat tärkeitä edelleen. En tiedä onko tämä jokin siirtymä vaihe elämässä. Pitää vain mennä eteenpäin ja löytää se oma tie mitä kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että sun kannatta käydä puhumassa noista tuntemuksista terveysasemalla. Ehkä ne ei tosiaan liity työpaikkaan, jos niitä tulee työpaikasta riippumatta.
... kannattaa käydä puhumassa
Helsingissä arvauskeskuksessa vastavalmistut hienoperse nuori poika tai tyttö leikkii lääkäriä. 😅
Eikä tiedä elämästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut väittää että stressi voi laueta esim 6kk viiveellä.
Stressiä