Mies jankkasi alle 30 vuotiaasta asti, että hänestä tuntuu, että hän kuolee kohta
Tätä jatkui siihen asti kun päätin jättää hänet vuosi sitten. Mie oli silloin 53 vuotias. Tietääkseni ei ole vieläkään kuollut. Ei kukaan jaksa tällaista henkistä väkivaltaa. Isäni on ollut aina samanlainen. Muistan vieläkin sen pelon ja turvattomuuden aivan hirveän tunteen, kun alkoi hokemaan meille lapsille, että hän ei tule elämään kauaa. Olimme tuolloin alle kouluikäisiä. Nykyään hän on 85 vuotias, eli ihan mielestäni on pitkälle elänyt. Monet oman ikäisenikin ovat jo kuolleet.
N.52
Kommentit (19)
Munkin äidillä oli vuosi elinaikaa ja tästä ilmoituksesta on useampi vuosi
Mun kaveri veti vielä paremmaksi: oli vihainen ja katkera kaikesta mahdollisesta. Kun elämä oli oikeasti varsin mallillaan piti kuvitella.
Joten se paasasi mulle parikymppisenä (kiukkuisena katkeruudesta) miten hän kuolee ihan kohta ihosyöpään! Kun oli kuulemma niin vaalea iho ja luomia. Yritin (turhaan) esitellä omia luomiani joita on melkoisesti. Mutta ei, hänen luomensa olivat kamalia.
No, nyt meillä on ikää yli 50 vee, ja on yhä hengissä. Mutta varmaan yhä katkera.
Ex oli samanlainen siihen asti kunnes meni terapiaan löydettyään tasapainoisen kumppanin joka ei antanut sen horista typeriä. Ei ole vuosiin tehnyt kuolemaa millään tavalla.
Joku syyttää se masentaa. Toki moni ajattelee että vanha on 20-25 vuotias ikäloppu. Sitten 30-40 vuotiaana ne jo on puoliksi haudassa ja vaihdevuosissa vaikka ne on vasta 45-55 v. Nää on niin pelkoja vääriä luuloja. Elää minkä elää . Toiset synnyttää 45-50 v toiset on jo eläkkeellä kun tunne on vanhuus . Hormonit määrää. Ihmisiä masentaa kun väärin syytetään tai loukataan. Eri uskonnot toisiaan ja historia syyttää tai sukupuoli. Ihmisiä kaikki on. Onhan moni en halua elää tyyppi elänyt 100 vuotiaaksi. Tai rapajuoppo elänyt vahingossa 90 vuotiaaksi. Ei tiedä. Moni tauti ei olekaan kuolemaksi. Voi olla väärät diagnoosit . Vähentää kofeiinia jatkaa matkaa. Tai sokeria. Voi aloittaa vaikka veneily harrastuksen 60 vuotiaana.
Tuttavalle joku noita ennusti että hän kuolee 24 v. On vieläkin elossa kohta 70 v.
Homman nimi on ahdistus ja usein masennus.
Itsetuhoisia ajatuksia omalla tavallaan
Juu ja sitten nää tupakkaa polttavat kuolee jutut. Eikö kaikki kuole. No monet sikarin tupakan polttajat on elänyt 70-90 vuotiaaksi. Monet julkkiksetkin. Sitten on nää diapetekseen kuolee heti nuorena jutut. Nekin voi elää vanhoiksi . Jotkut aloittaa jumpan ja valokuvauksen 80 vuotiaana tai taidemaalauksen. Kasvimaalta löytyy 70-80 vuotiaita. On myös muusikoita jotka soittaa 90 vuotiaana vielä.
Se on aika kamalaa jos joku hokee sitä varmana asiana. Tai viittaa joskus siihen. Jos pelkää sitä, siitä voidaan sitten erikseen puhua. Tai piik. asia. Mikä motiivi ihmisillä on hokea, jos se ei johda seuraaviin lauseisiin ja johtopäätelmiin, rakentavaan keskusteluun. Se voi ahdistaakin muita.
Mun puolisoni sanoi, ettei ole pitkäikäinen. Oli silloin 34v. Kuoli 56v keuhkosyöpään.
Joitakin vuosia sitten sain päähäni tiedon tai aavistuksen, että kuolen tiettynä vuonna. Niin kuolinkin, mutta en sillä tavalla, kuin kuolema yleensä käsitetään. Tapahtui mullistus elämässäni, vanha minäni tavallaan kuoli, ja muutuin maailmankatsomukseltani ja ulkoisestikin. M48
Äitini totesi eläkkeelle jäädessään, 63-vuotiaana, että tässä ei sitten taida olla enää muuta kuin kuolema edessä.
Valitettavasti elää tuon mantransa mukaan ja kirjaimellisesti istuu keinutuolissaan odottamassa kuolemaa. Ei tee mitään, ei lainaa edes kirjoja enää kirjastosta, kun turha aloittaa jos vaikka kuolee. Liikuntakin on turhaa kun kohta kuolee kumminkin.
Aivan saatanan raskas ihminen.
Äiti sanoi kuolevansa kohta siitä asti kuin muistan, eli noin 5-vuotiaasta. Pahinta oli se tarkkaileva ilme, aina kun hän sanoi sen, kuin hän olisi nauttinut siitä ahdistuksesta minkä sen sanominen aiheutti.
Hän kuoli 80-vuotiaana, joten ei mennyt ennustus ihan putkeen.
Ite en ole sanonut kellekään eli tämä.onn nyt eka kerta eli olen ajatellut mielessäni että en varmaan eläkeikää näe (nyt 47).
Se johtaa siihen että en murehdi yhtään esim. eläkkeestä koska tuskin tulen elää sinne asti ja jos jostain syystä tulen elää sinne asti niin en silloin enään rahaa tarvi mihinkään ylimääräisiin itselleni mukaviin asioihin ja muutenkin se into ostaa ylimääräisiä mukavia asioita loppuu varmasti jossain vaiheessa ennenkuin /jos ehtii täyttää 55.
Eli en enään sen jälkeen osaa varmaan nauttia oikein mistään asioista. Tiedän että pitäisi vaan elää kuten tähänkin asti eikä murehtia. Lähtö voi tulla kenelle tahansa syystä tai toisesta vaikka huomenna. Ei sitä voi ennustaa.
Tutustuin mieheeni 23-vuotiaana. Jankkasi alusta alkaen, että kuolee alle kolmekymppisenä. Jankkaus loppui vähän päälle kolmekymppisenä.
Edelleen elossa ja on 62-v.
Vierailija kirjoitti:
Munkin äidillä oli vuosi elinaikaa ja tästä ilmoituksesta on useampi vuosi
En tietysti tiedä tuosta tapauksesta, mutta on toki diagnooseja, joissa arvioitu elinaika on luokkaa vuosi, ja ihminen elääkin sitten selvästi pitempään. Eri asia sitten, jos kyse on vain omista kuvitelmista tai höpinöistä eikä mistään vakavan taudin diagnoosista.
Vierailija kirjoitti:
Äitini totesi eläkkeelle jäädessään, 63-vuotiaana, että tässä ei sitten taida olla enää muuta kuin kuolema edessä.
Valitettavasti elää tuon mantransa mukaan ja kirjaimellisesti istuu keinutuolissaan odottamassa kuolemaa. Ei tee mitään, ei lainaa edes kirjoja enää kirjastosta, kun turha aloittaa jos vaikka kuolee. Liikuntakin on turhaa kun kohta kuolee kumminkin.
Aivan saatanan raskas ihminen.
Masentunut, kun ei ole enää mitään kivaa odotettavissa. Koita aina piristää häntä.
Olen 31 ja ollut salaa tuota mieltä jo ainakin viisi vuotta. Ei kannata noita mietteitä ääneen laukaista.
Mulla oli myös jostain 20-vuotiaasta asti vahva tunne, että en tule elämään kauaa. Ensin sitä pelkäsin, sitten hyväksyin osani, että tulen lähtemään nuorena. No, 50 veenä täällä vieläkin ollaan, joten tunne ei tainnut olla mikään oikea enne, vaan vain joku outo ailahdus.