Tylsä, vakituinen työ -> kiinnostava määräaikainen. Uskaltaisitko vaihtaa?
Olen katsellut vuoden ajan avoimia työpaikkoja, mutta mitään kiinnostavaa ei ole tullut vastaan.
Paitsi nyt - unematyöpaikassani. Hakisin ilman muuta, jos kyse olisi vakipaikasta, mutta tämä olisi yhden vuoden sijaisuus. Jos jatkoa ei tule, putoan tyhjän päälle.
Olen 36 v koulutusta vastaavassa vakituisessa työssä alalla, jossa on paljon epätyypillisiä työsuhteita.
Mitä tekisin?
Kommentit (15)
töihin meno nykyään ilo, vaikka vain määräaikaisia pätkiä
olen nyt hoitovapaalla ollessani alkanut katsella myös määräaikaisia töitä. Elämä on liian lyhyt, jotta palaisin vanhaan tylsään työhöni :)
Itsellà ei rohkeat pààtòkset ole koskaan olleet oikeita. En uskaltaisi riskeerata ja irtisanoutua vakituisesta tyòstà.
lapset on tehty, mutta asuntolainaa on vuosiksi eteenpäin, joten vakituinen työ on ehdottomasti järkevämpi.
Virkavapaata en saa, koska en ole valtiolla tai kunnalla töissä.
On ihan mahdollinen skenaario, että ajautuisin tuon vuoden jälkeen pätkätöihin ja päätyisin lopulta työhön, jota inhoan. Toisaalta elättelen toivetta, että määräaikaisuus saisi jatkoa tai avaisi muuten uusia ovia.
Voisitko neuvotella, että otat uuden työn vastaan sillä ehdolla, että se on vakinainen?
"virkavapaata" voi muuten saada yksityiseltä työnantajaltakin, totta kai pitää TA:n suostua. Mä olen aikanani ollut. Kyseessä silloin määräaikainen palkaton vapaa.
että työnantajan pitäisi suostua antamaan palkatonta vapaata. Jos jäisin opintovapaalle, niin silloin, mutta ei tällaisissa tapauksissa. Työnantajani joutuisi palkkaamaan tilalleni sijaisen vuodeksi.
En pysty neuvottelemaan uudesta työstä vakinaista, koska se on sijaisuus.
ei tietenkään työnantajan ole pakko suostua antamaan palkatonta vapaata. Mutta eipä sitä kysymättä tiedä.
Vaikka kyseessä olisi sijaisuuskin, niin mä kyllä kysyisin tuota vakinaistamisen mahdollisuutta. Eihän se ota jos ei annakaan.
mutta maksankin yksin isoa asuntolainaa. Hauskuutta voi hakea elämään työelämän ulkopuoleltakin.
otin ensin pari vuotta virkavapaata ja tein sijaisuuksia ja nyt jouduin irtisanomaan vakkaripaikkani. Nyt olen ollut 2 v samassa työpaikassa ja ainakin puoli vuotta vielä on tiedossa, tosin olen kesän kortistossa (olen ope).... Mut tää oli ehdottomasti oikea, vaikkakin rohkea päätös!
Tiedän, että uusia töitä löytyy jatkossakin, vaikkei välttämättä samasta yksiköstä. Työajat ja ty kuitenkin paremmat, kuten palkkakin.
mutta enää en. Ikää 40.
Olen lähtenyt aikoinaan vakipaikasta uudelleenkouluttautumaan ja nyt olen pätkäputkessa. Tämän helvetin vaihtaisin koska tahansa vanhoihin hommiin.
pelkään minäkin. Mitä jos työpaikan vaihto olisikin "elämäni suurin virhe"?
ap
Hae paikkaa, jos pääset haastatteluun niin kysele erittäin tarkkaan työnkuvasta, organisaatiosta, etenemismahdollisuuksista, ym. Voihan käydä niinkin, että työhaastattelussa et saakaan niin positiivista mielikuvaa.
ole uskaltanut tehdä mitään...